Koiramainen keskustelupalsta

Aamulla (4.30) töiden jälkeen päästin työmaalla Ricon tarpeilleen, kuten aina. Rico nuuskutteli kaikessa rauhassa ja kyykki juuri tarpeillaan, kun äkkäsi pupun. Ja sitten mentiin. Maasto oli silkkaa metsää. Sinne meni, vaikka kuinka huutelin perään. Ei muutakuin äkkiä autoon ja perään pyöräteitä ajaen (onneksi kukaan aamuvirkku pyöräilijä ei tullut vastaan). Reilu puolituntia enemmän ja vähemmän epätoivoisena ristiin rastiin ajettuani (koirasta ei jälkeäkään), soitti siippa kotoa, että irrallaan juokseva, nuori saksanpaimenkoira on nähty satamassa hauskuuttamassa armeijan poikia. Ja eikun autoon ja 3 kilsaa ajoa satamaan. Ehdin kääntää juuri auton pihaan ja nousta siitä pois, kun iloinen, tutun näköinen koira juoksee vastaan ja lähes kaataa minut nurin syliin hypätessään. VOI SITÄ ONNEA Smile

Kun suurimmat ilonpurkaukset oli saatu läpikäytyä, kysyn matalalla äänellä Ricolta: 'Olikos tuo nyt niitä sallittuja juttuja???' Poika mielisteli minua hetken hämillään, pomppasi autoon, otti oman keppinsä suuhun ja kysyi: Joko leikitään mami???
Hmm.... kovanaama mikä kovanaama!

Noh, loppu hyvin kaikki hyvin Smile

Hyvä Rico! Mr. Green

..Että hyvin irtosi... a_chuckle

Mahtoi olla jännät paikat kyllä sulla itselläsikin kun ei koiraa näkynyt eikä kuulunut. Huih.

Juu, ei tuonut kyllä paistia... taisi pupu pomppia piiloon yli-innokkaalta saalistajalta!

Noh, kyllähän siinä puolen tunnin aikana kävi läpi melkoisen tunne-skaalan: epätoivosta raivoon ja kaikkea siltä väliltä. Koetin kuitenkin etupäässä ajatella koiran tavoin ja miettiä, minne koira alkaa suunnistaa oudossa maastossa(metsää, katuja, meri, satama), kun saalis on kadonnut näkyvistä. Mutta siinäpä se ongelma sitten olikin, kun en nähnyt, mihin suuntaan Rico lähti ja arvailun varassa oli, missä kohtaa poika on luovuttanut pupun jahtaamisen. Siihen aikaan aamusta ei onneksi ollut liikennettä mutta uroskoira kun on, niin pitihän sitä mennä miehiseen ympäristöön, armeijan aluksia tsiikaamaan ;)

No, näitä sattuu, vaikkei kyllä pitäisi. Koira on aina koira ja saalistusvietti mokomalla on ainakin toimiva: on ihan käytännössä nyt testattu Smile

Nyt Rico huilailee tuossa jaloissa. Taisi muutaman kilsan intensiivinen pyrähdys uusine paikkoineen/hajuineen olla väsyttävä rupeama...ainakin henkisesti?

NO kiva, että armeijan pojillakin oli kerrankin kivaa.

Samaa mä olen muuten pelännyt aina, että Elli äkkää jonkin kävelevän, lentävän, ryömivän ja menee perään.

Eilen metsässä äkkäsi jonkun ison kanalinnun (en ehtinyt näkemään mikä), ja perään meni, mutta kilttinä tyttönä tuli takaisin kun huusin.
Tuskinpa on sen tottelevaisempi kuin Ricocaan, mutta ehkäpä se haju ei tullut oikeasta suunnasta. Very Happy

Onneksi poika tuli ehjin nahoin kotiin. Noi on kyllä aina tollasia sydämenpysäyttäviä juttuja.
Edellisen koiran kanssa mäkin juoksin meidän tietäpitkin aamulla pupupyjamassa ja Janne-saappaissa (en ehtinyt laittaa enempää päälle). Naapurit varmaan ajatteli, että on frouvalla kumma lenkkeilyasu Embarassed

Heh, on tainnut poika periä saalistusvietin äidiltään a_goodjob

Sirkku on nimittäin ihan HULLUNA rusakoiden perään, vaikka kuinka ollaan yritetty opettaa ettei minkään liikkuvan perään lähdetä. Oli se sitten karvainen tai ei. Asuttiin ennen kerrostalossa, jossa joku asukas heitteli rusakoille takapihalle porkkanan paloja. JOKA kerta kun lähdettiin ulos, vaani Sirkku talon kulmalta josko rusakoita vilahtelisi pihalla. Ja useinhan niitä vilahteli. Jos Sirkku ei olisi aina ollut hihnassa, olisi se lähtenyt viivana perään! Näin jälkeenpäin ajatellen Sirkku oli kyllä aika hauskan näköinen kun se hiipi kaula pitkällä, hipihiljaa talon kulmaa kohti ja kurkkasi takapihalle... Very Happy

Edelleenkin seurataan metsässä tarkkaan Sirkun eleitä ja HETI jos nähdään sen saavan ilmavainun jostain, kutsutaan se luokse. Pari kertaa se on ehtinyt pinkaisemaan metsän uumeniin ja siinä sitten ollaan karjuttu kuin leijonat ja huudeltu aikamme sen perään. Onneksi se on aina tullut takaisin, mutta voin vain kuvitella miten hirveä tunne on kun joutuu todella etsimään koiraansa tietämättä yhtään mihin päin se lopulta on juossut. Onneksi Rico löytyi Smile

Kirppu ei piittaa riistan hajuista yhtään (näkölähdöllä kyllä varmasti menee, jos en saa haltuun, tosin on kattipahaset järjestäneet kotopihassa pari harjoitusta omasta toimestaan), mutta ihmisten hajut.. Voi taivas! Kirppu ei voi vastustaa kiusausta ihanien ihmisten hajujen seuraamisesta. Mä pelkäsin, että riistasta tulee ongelma, mutta pah. En ole kyllä ennen moista ihmisten hajuun addiktoitunutta koiraa tavannut kettään kotona?

Arvaa vaan Laura miksei meiltä enää noita rusakoita löydy kotoa lemmikkieläiminä a_chuckle

Ei oikein toiminut yhtälö riiviö-pentu ja jänikset samankaton alla, sillä pariin oteeseen koti ehti olla kuin vinttikoirarata, jossa pentu jahtasi mistään välittämättä jäniksiä ja lopulta saadessaan jänikset kiinni antoi kunnon ravistusta näille.
Luojan kiitos se oli vielä silloin pieni, muutaman kilon kokoinen penturääpäle, mutta kuitenkin. Ei oikein tuo elävä viehe toiminut meillä. Jäniksillä kun heittää vielä helposti sydänkohtauksen saalistustilanteessa niin ei voinut jäädä odottelemaan että pentu kasvaa ja saa aivot päähänsä, ja oppii omaan "laumaan" kajoamattamuuden.
Häkkieläiminä mulla ei ole kiinnostusta kaneja pitää. Onneksi nyt on kaneillakin turvallinen koti.

Nykyään Juku on kyllä toistaiseksi ollut ihanan helppo noihin "saaliseläimiin", kyllähän se selvästi valppaantuu ja jännittää itsensä kun "jaloista" lähtee rusakot, kissat, sorsat tai varikset lentoon mutta on onneksi oppinut vilkaisemaan taaksensa että mitäs se emäntä olikaan mieltä, lähdettiinkös niiden perään vai ei. Että onhan noita kieltotreenejäkin päästy runsaasti harjoittelemaan, ja tilanteita jatkossakin lavastetaan. Laughing

En nimittäin millään jaksa uskoa että on tuo "kuuliaisuus" vielä pysyvää .

Nyt on Enzokin korkannut pupujuoksut Confused

Vähän reilu tunti sitten ku oltiin iltalenkillä, ni Enzo otti ja lähti pupun perään. Enzo näki rusakon ja lähti samantien pinkomaan sitä päin. Heti huusin kurkku suorana että "EI!", mutta arvatkaa vaan kuunteliko se Evil or Very Mad

Enzo vaan jatko jahtaamista vaikka kuinka karjuin. Pienen edestakas säntäilyn jälkeen rusakko otti suunnan ja lähti painelemaan. Enzo juoksi tietysti perässä ja menetin näkyvyyden siihen.

Mutta tapojensa mukaan Enzo ei pysynyt kauaa poissa mun luota vaan palas minuutin sisällä ku jatkoin huutelua. Sitten tulikin se vaikee kohta. Mitä pitää tehä koiralle joka on just lähteny rusakon perään, mut tulee kuitenkin takas. Jos sitä jotenkin pitää rankaista, niin miten? Eihän koiraa kuitenkaan takaisin tulemisesta saa rankaista vai tajuaako se tollo että sitä rankastaan siitä et se lähti pupun perään? Tietysti luulis et se tajuis, mut mikä on oikee tapa rankasta???

Ite otin sitä vaan valjaista kiinni ilman mitään raivoomista (vaikka teki mieli vedellä pitkin korvia) ja vähän vaan toruin matalalla äänellä että "mitäs sä nyt tolleen lähit huitelee" ja sit pistin sen hihnaan, ku se kävi kuitenkin vielä vähän kierroksilla. Eli en oikeestaan torunu koiraa ollenkaan ku olin vähän epävarma et saaks sille "räyhätä" ku se tulee takas.

Eli kertokaas nyt miten tollases tilantees pitää menetellä Rolling Eyes

Toi on mutkikas juttu, olen paljon sitä miettinyt, koska Hukka on laittanut miettimään.

Hukka nimittäin on luonteeltaan armoton poliisi muiden koirien kanssa. Se vetää laumasta lähtenyttä ja siihen palaavaa aina ja armotta ympäri korvia. Näin on kaksi koiraa jo oppinut olemaan lenkeillä omistajansa lähellä - ne ei lähde, koska tietävät, että palaaminen ei ole mieluisaa. Uskon, että tämä on koirilla peruja menneisyydestään, geenien sanelemaa. Miten sitten ihmisen tulisi tällaisessa tilanteessa reagoida, kun puhutaan tilanteesta, jossa koirista yksikään ei ole poliisina paikalla?

Moi!

Aikoinaan tuttavapiiriini kuului mm. siilejä jahtaava dobberi. Sitä omistaja rankaisi aina tiukasti tilanteiden jälkeen. Lopputuloksena koira ei enää uskaltanut tulla luokse ollenkaan oltuaan siilejä tms. ahdistelemassa.

Tuo Ricon (siis ihmis-Ricon ;) suhtautuminen lienee jotakuinkin tavoiteltava, eli ilmoitetaan koiralle, ettei olla ollenkaan tyytyväisiä sen "suoritukseen", mutta vain sillä voimakkuudella, ettei ole riskiä tuohon em. dobberin käyttäytymismalliin. Me ihmiset kun ei usein osata lukea tuollaista tilannetta niin, että se kurittaminen siinä sujuisi koiralle ymmärrettävällä tavalla.

Meillä jos koira on joskus karannut riistan perään, on seuraavina päivinä pidetty "EI-sulkeisia" järjestämällä koiralle erilaisia vaikeita houkutuksia, joista sitä kielletään. Silloin pääsee tiukasti puuttumaan tottelematta jättämiseen, kun palaute voidaan antaa välittömästi koiran jättäessä kielto kuuntelematta.

t. Birgitta

Meidän ongelmana ei niinkään ole laumasta lähteminen saaliin tai minkään muunkaan perään, Lilli kun ei kertaakaan ole "isona tyttönä" jatkanut matkaa jos olen sitä luokse kutsunut tai siis kieltänyt lähtemästä jonkun perään. (Ja on niitä pupujakin tuolla houkuttimena ollut, ei vaan ihan vierestä ole vielä lähtenyt Wink

) Vaan meidän ongelma onkin siinä että näin maalla asuessa koirat saavat olla vapaana pihassa ja siinä MINUN HUOMAAMATTANI Lilli on livistänyt jonnekin. Mites silloin? En ole päässyt kieltämään kun selän takaa on ihan hiljaa hipsinyt jonnekin tai vaikkapa minun ollessani yläpihalla, on Lilli alapihalta lähtenyt. Ja joo, ihan yksin, vanhempi Eetu ei nimittäin lähde pihasta, edes Lillin houkuttelemana. Neiti on siis ihan omin päin yksinksensä ottanut ja lähtenyt lauman luota, sekä meidän ihmisten että Eetun.

Mites tähän puututaan? Muutaman kerran on juuri kerennyt hilpasemaan takaisin pihaan samaan aikaan kun olen ihmetellyt että missäs se Lilli onkaan, jolloin en ole Lilliä millään tavalla torunut, mutta entäs kun saan sen itse teosta kiinni, kun olen sitä lähtenyt etsimään ja löytänyt sen oman pihan ulkopuolelta, ihan kauempaa? Ekalla kerralla saadessani Lillin kiinni itse teosta, annoin sen kuulla kunniansa ihan todella ja tehostin asiaa ihan niskavilloista ottamalla. Luokse kun en ollut sitä kutsunut vaan kävin sen nappaamassa kiinni naapurin pihasta. Tämän jälkeen Lilli pysyi kiltisti pihassa viikon kunnes taasen otti ja lähti, tällä kertaa kauemmas. Taas sama juttu kuin edellisellä kerralla, kävin nappaamassa koiran kiinni ja annoin noottia. Viimeksi hain sen pellon toiselta puolelta naapurin mieheltä joka oli sen ottanut kiinni. Alkaa olla vitsit vähissä enkä tiedä mikä tähän auttaisi. Lähtisikin niin että minä sen selkeästi huomaisin, voisin siihen puuttua kiellolla mutta mitenkäs kun se vaan livahtaa? Ensin se leikkii Eetun kanssa pihassa ja kun selkäni käännän se lähteekin pihasta. Minun nähden ei sii missään vaiheessa edes yritä pihasta pois. Rolling Eyes

Mä en osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä, jos koira lähtee pihasta. Hukka ei kuuna kukkuran päivänä jättäisi kotiaan ja laumaansa, jos itse saa valita, Kirppu taas on joskus erehtynyt yrittämään tielle ja tullut poskista nostettuna ärräpäiden saattelemana takaisin eikä ole vaivautunut toiste koittelemaan onneaan. Mökkireissulla se oli paljon (myös ihan ypöyksin) sille entuudestaan täysin vieraan mökin pihalla eikä se kertaakaan kadonnut siitä minnekään, touhotteli vain omiaan iloiseen tapaansa. Mulla ei siis oikeastaan ole mitään käsitystä koko asiasta, mutta olettaisin, että oleellista on puuttua tässäkin asiassa syyhyn eli miettiä MIKSI koira lähtee pihasta.

Mä olen ratkonut tuota luoksetulon tottelemattomuutta ym. vastaavia tilanteita siten, että annan koiralle lähtöpassit. Siinä on vaan sellainen oleellinen seikka, että koiralle on pystyttävä luomaan todellinen tunne siitä, että nyt se joutuu kylmään maailmaan yksin. Jos riman jättää liian matalalle, ei lopputulos ole toivottu. Laumasta hylkääminen todella radikaalisti on erittäin tehokasta myös niille, joilla ei laumavietti sen suurempi ole - kaikki koirat on kuitenkin pohjimmiltaan laumasidonnaisia, ei ne tahdo joutua kylmään maailmaan yksin.

Viimeinen muokkaaja, Birgitta pvm Tor Hei 05, 2007 12:09 pm, muokattu 1 kertaa

Moi!

Omien kokemusten pohjalta: pihalla ollessa on oleellista pitää koira koko ajan näköpiirissä, ettei se opi touhuamaan yksikseen ja näin antaa nenänsä lopulta viedä liian kauas... Eli aina kielletään, kun koira meinaa poistua esim. talon toiselle puolelle. Oppii kyllä pikku hiljaa pysyttelemään siinä lähellä. Aina välillä kannattaa keksiä koiralle joku "tehtävä" (puunkantoa, risujen repimistä, rikkaruohon kaivamista, ihan mitä vaan) tai tehdä vaikka joku yksittäinen tottisliike. Silloin koira alkaa odottaa yhteistä tekemistä, eikä niin helposti lähde viihdyttämään itseään.

Aluksi joutuu uudessa paikassa aika paljon tarkkailemaan, milloin koira ylittää sallitun alueen rajan (rajan pitäisi olla edes jollain lailla selkeä, jotta koira tajuaa, missä se on). Ei kannata yhtään kertaa päästää koiraa lähtemään ilman seurauksia, varsinkaan, jos lähistöllä on jotain "kivaa", koska sen jälkeen sitä on vaikea saada pysymään pihalla (nimim. naapurustossa kaksi karkailevaa koiraa, kolmas kuoli auton alle Hangontiellä...).

Jos koira on jo päässyt vaeltelun makuun, ainoa keino on aita.

t. Birgitta