|
| |
Koiramainen keskustelupalsta
Sonorian-keskustelupalsta avataan omalle palvelimelle pian, osoitteeseen www.sonorian.fi/forum heti kun keskustelut on siirretty. Siihen saakka kirjoittaminen on lukittu.
|
26th Oct 09 - For urgent error, please post at our FaceBook group. Support platform will be back within 1-2 days.
 Hermorakenteesta - Lähetetty: Kes Kes 27, 2007 9:24 am |
 |
|
Ezio
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Kuten noissa aiemmissa keskusteluissa on tullut myönnettyä, ei minulle oikein nämä termien käytöt ja niiden sisäistäminen
ole aivan hallussa.
Mitä siis käsitetään tarkalleen hyvällä/huonolla hermorakenteella?
Miten kys. koira toimii erilaisissa tilanteissa?
Mitkä ovat ns. selvimmät merkit koiran huonohermoisuudesta, entäs vahvahermoisuudesta?
Voiko koira elehtiä heikkohermoisen tapaan vain koulutuksellisista syistä,
ts. opittua käytöstä, vai
eikö hyvähermoinen koira ikinä sorru moiseen käytökseen?
Netistä poimittuna olen löytänyt seuraavia sekalaisia väitteitä hermorakenteesta ja sen ilmenemismuodoista:
| Lainaus: | Koiran kyky sietää kovia ja teräviä ääniä, laukauksia, on riippuainen koiran hermorakenteesta.
Hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompi hermoinen lajitoveri. |
| Lainaus: | | Vinkuminen, täriseminen ja muu häsellys on nimenomaan huonosta hermorakenteesta johtuvaa |
| Lainaus: | | Koirat joilla ei hermo pidä on vaikeuksia myös keskittyä työhönsä ja sitten kun lupa tulee ei keskittyminen tahdo taas riittää isännän kuuntelemiseen |
| Lainaus: | Osalla koirista piippaus johtuu nimenomaan hermorakenteesta ja huono hermorakenne ilmenee sitten sijaistoimintona (piippaus, pyöriminen, härvääminen...)
Sijaistoiminnon voi saada pois, mutta hyvin varmasti se korvautuu toisella sijaistoiminnolla. |
| Lainaus: | | Murina hihassa kertoo koiran liian suurena kokemasta paineesta ts huonosta hermorakenteesta sekä puutteellisesta itsevarmuudesta. |
| Lainaus: | | Hyvähermoinen koira toimii stressaantumatta monenlaisissa tilanteissa. |
Kuulostaako mitkään ylläolevista poiminnoista asiallisilta?
Miten sinä määrittelisit hermorakenteen ilmenemisen niin että blondikin ymmärtää?
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 9:40 am |
|
|
Ezio
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
....jatkan yksin puhelua..
Voidaanko temperamentti sekoittaa arkioloissa virheellisesti koiran puutteelliseen hermorakenteeseen tai toisinpäin? Vai ovatko keskenään niin eroavaisia "luonteenpiirteitä", ettei niiden sekoittaminen ole mahdollista edes kokeneemmalla luonteidentulkilla?
Jos siis puhutaan nimenomaan koiran tulkitsemisesta arkioloissa, ei luonnetesteissä.
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 11:10 am |
|
|
|
Temperamenttiin kannattaa perehtyä luonnetestin näkökulmassa. Jo senkin vuoksi, että temperamentin virallinen määrite poikkeaa voimakkaasti siitä, miten luonnetesti temperamentin mieltää. Kieliopillisesti kukaan tai mikään ei voi olla tempperamentikäs, vaikka näin usein virheellisesti puhutaan. Itse en oikeastaan hirveästi ymmärrä edes sitä, miten temperamentti määritellään koirilla, mutta jokin sellainen ajatus on, että hyvin temperamentikäs koira reagoi likimain kaikkeen, mitä sen ympärillä tapahtuu eli noteeraa nopeasti kaiken mahdollisen ja myös reagoi niihin. (?)
Tässä linkki luonnetestin tietokannan sivuille, missä on selvitettynä mielestäni melko hyvin sekä hermorakenne että temperamentti.
http://www.dogsports-online.com/lte/luonnetesti.htm
Simppeli, joskin herkästi myös harhaanjohtava suuntaan jos toiseenkin, määritelmä hermorakenteelle on, että rautahermoisen koiran kanssa on erittäin helppoa elää ja harrastaa, toisin kuin hermoiltaan puuttelisen koiran kanssa. Voisi kaiketi puhua stressin ja paineen sietokyvystä. Vertaa huono ja hyvä hermoinen ihminen.
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 1:03 pm |
|
|
Ezio
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
| Lainaus: | "Temperamenttiin kannattaa perehtyä luonnetestin näkökulmassa.
Jo senkin vuoksi, että temperamentin virallinen määrite poikkeaa
voimakkaasti siitä, miten luonnetesti temperamentin mieltää." |
Haluaisin nimenomaan ymmärtää kuinka tulkita paremmin koiraa ja tämän luonnetta sekä
käytöstä paremmin arkioloissa, aivan sekoittamatta mitään koiran elämän yhden päivän osoittamaa luonnetestin tulkintaa tähän.
Mielestäni yksi päivä ja koiran yhden päivän reagoinnit eivät voi missään määrin antaa totuuden mukaista ja yksiselitteistä kuvaa siitä mitä koira on.
Toki sillä voidaan nähdä reagointi asioihin juuri sinä yhtenä päivänä. (Nimimerkillä omat koirat eivät ole/olleet luonnetestattuja, koska en toistaiseksi ymmärrä sen hyötyä minulle taikka koirilleni)
| Lainaus: | "Hyvin temperamentikäs koira
reagoi likimain kaikkeen, mitä sen ympärillä tapahtuu eli noteeraa
nopeasti kaiken mahdollisen ja myös reagoi niihin." |
No jos asiaa puretaan tältä kantilta, niin kuvastaako muutamat allaolevat laidasta laitaan olevat esimerkit koiran temperamenttia vai vahva/heikkohermoisuutta,
vai ovatko kenties vain ymäristön ja olosuhteiden muokkaamia piirteitä koirassa?
-Koira kärsii eroahdistuksesta ja tuhoaa paikkoja/huutaa yksin ollessaan?
-Koiralla ei ole ikinä ollut mitään eroahdistukseen viittaavaa, vaan rauhoittuu herkästi jätettäessä minne tahansa?
-Koira on levollinen ja jopa hieman flegmaattisen oloinen aina autossa ollessaan/autoon jätettynä?
-Koiralla on hankaluuksia myös autoon jätettäessä, ja tämä haukkuu herkästi ja toisinaan tuhoaa sisustuaksiakin?
-Koira riehaantuu herkästi eri tilanteissa ja ääntelee tällöin herkästi innostuksissaan?
-Koira suhtautuu uteliaasti mutta suhteellisen välinpitämättömästi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan?
-Koira ei reagoi ääniin eikä pamauksiin työskennellessään?
-Koira hätkähtää herkästi yllättäviä ääniä mutta palautuu näistä nopeasti?
-Koira ei kykene keskittymään kuin lyhyen hetken yhteen asiaan?
-Koiran keksittymiskyky on hyvä, ja tämä kestää suuriakin häiriöitä antamatta tämän häiritä itseään?
-Koiralla on vaikeuksia uusissa tilanteissa rauhoittua aloilleen?
-Koira on kuin kotonaan joka paikassa jonne tämä viedään, ja kykenee nukkumaan levollisesti jo pikaisenkin uuteen paikkaan saapumisen jälkeen?
-Koira turvautuu herkästi sijaistoimintoihin?
-Koira seurailee herkeämättä ympäristöään ja havahtuu pieniinkiin tapahtumiin ympärillään?
Tuttu sivu, mutta samat asiat mainittuna kuin monessa muussakin luonnestestin kulkuun pohjautuvassa selosteessa.
| Lainaus: | "Simppeli, joskin herkästi myös harhaanjohtava suuntaan jos toiseenkin, määritelmä hermorakenteelle on,
että rautahermoisen koiran kanssa on erittäin helppoa elää ja harrastaa, toisin kuin hermoiltaan puuttelisen koiran kanssa.
Voisi kaiketi puhua stressin ja paineen sietokyvystä. Vertaa huono ja hyvä hermoinen ihminen." |
Tarkoitako siis että "rautahermoinen" koira käyttäytyy joka tilanteessa kuin unelma, eikä sille ole erikseen täytynyt opettaa (/se ei ole itse oppinut)
käyttäytymismalleja eri tilanteisiin, paikkoihin ja olosuhteisiin?
Ja kääntäen - kuinka moni hyvähermoinen koira antaakin itsestään juuri
päinvastaisen kuvan puutteellisen koulutuksen ja tapakasvatuksen vuoksi?
Mitenkäs ohjaajan/omistajan oman hermorakenteen vaikutus voitaisi ajatella heijastuvan koirasta?
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 3:47 pm |
|
|
Eboli
Site Admin
Liittynyt: 09 Hel 2007
Viestejä: 329
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
Mä olen näitä samoja asioita pohtinut kuin Tiakin, ja todennäköisesti vielä samasta syystä (nim.merk. Laulavan lintukoiran omistaja) mutta toisaalta en voi mitenkään olla sitä mieltä että se rautahermoinen koira ilman koulutusta ja/tai opetusta osaa olla paikassa kuin paikassa rauhallisesti ja iisisti, siinä tapauksessahan meidän Eetua voisi kuvailla rautahermoiseksi. JA SITÄ SE EI MISSÄÄN NIMESSÄ OLE. Eetu on yltiöpehmeä koira joka paineistuu helposti esimerkiksi jopa ohjaajan kehon asennosta. Eetun rauhallisuus heijastuu sen suhteellisen vietittömästä persoonasta (luulen) eikä niinkään siitä että se muuten olisi rautahermoinen. Perus varma koirahan se silleen on ettei se koskaan ole pahemmin reagoinut vaikkapa toisiin koiriin lenkillä ja sen kanssa on ollut helppo liikkua paikassa kuin paikassa, mutta mistä tämä kertoo? Siitäkö että se on sen oppinut pentuna?
Toisaalta taas Lilli piipittää, säheltää ja sählää, mutta osaa kuitenkin odottaa esim. autossa hiljaa kuin hiiri esim treenikentän reunalla vaikka ympärillä pyörii koiria kuin Vilkkilässä kissoja tietäen että kohta mennään kentälle ja siellä on niin kivaa, kivaa, kivaa. Opittua? Mahdollisesti.
Onko siis mahdollista opettaa heikkohermoinen koira olemaan helppo ja hyvin hallittavissa paikassa kuin paikassa vai kuuluuko "rautahermon" pystyä tosiaan tuohon itsestään? Vai onko se "rautahermo" flegmaattinen nahjus joka vaan ei reagoi mihinkään?
Mielipiteitä? Tietoa? 
|
|
_________________
Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 5:02 pm |
|
|
|
Olen nyt vain ruokiksella, joten aikaa ainoastaan pari minuuttia asiaa pohtia, mutta pari kommenttia.
| Lainaus: | Tarkoitako siis että "rautahermoinen" koira käyttäytyy joka tilanteessa kuin unelma, eikä sille ole erikseen täytynyt opettaa (/se ei ole itse oppinut)
käyttäytymismalleja eri tilanteisiin, paikkoihin ja olosuhteisiin? |
Ei nyt ihan näinkään sentäs, jotain rajaa.  Mutta sanotaan, yleisesti ottaen, että hyvä hermoinen koira ei saa traumoja, jos se joskus pelästyy vaikkapa jotain kovaa kolahdusta, se palautuu siitä nopeasti ja suhtautuu asiaan rauhallisesti. Huono hermoisella menisi vastaavassa tilanteessa palikat sekaisin, joko enemmän tai vähemmän, sen olisi vaikea palautua, se todennäköisesti menisi sijaistoiminnolle, stressaisi asiaa vielä mahdollisesti pitkäänkin tapahtuneen jälkeen.
| Lainaus: |
-Koira kärsii eroahdistuksesta ja tuhoaa paikkoja/huutaa yksin ollessaan?
-Koiralla ei ole ikinä ollut mitään eroahdistukseen viittaavaa, vaan rauhoittuu herkästi jätettäessä minne tahansa?
-Koira on levollinen ja jopa hieman flegmaattisen oloinen aina autossa ollessaan/autoon jätettynä?
-Koiralla on hankaluuksia myös autoon jätettäessä, ja tämä haukkuu herkästi ja toisinaan tuhoaa sisustuaksiakin?
-Koira riehaantuu herkästi eri tilanteissa ja ääntelee tällöin herkästi innostuksissaan?
-Koira suhtautuu uteliaasti mutta suhteellisen välinpitämättömästi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan?
-Koira ei reagoi ääniin eikä pamauksiin työskennellessään?
-Koira hätkähtää herkästi yllättäviä ääniä mutta palautuu näistä nopeasti?
-Koira ei kykene keskittymään kuin lyhyen hetken yhteen asiaan?
-Koiran keksittymiskyky on hyvä, ja tämä kestää suuriakin häiriöitä antamatta tämän häiritä itseään?
-Koiralla on vaikeuksia uusissa tilanteissa rauhoittua aloilleen?
-Koira on kuin kotonaan joka paikassa jonne tämä viedään, ja kykenee nukkumaan levollisesti jo pikaisenkin uuteen paikkaan saapumisen jälkeen?
-Koira turvautuu herkästi sijaistoimintoihin?
-Koira seurailee herkeämättä ympäristöään ja havahtuu pieniinkiin tapahtumiin ympärillään? |
Tällaisiin ei voi mielestäni kukaan vastata, että näin se on ja näin se menee. Itse en ymmärrä käsitettä eroahdistus alkuunkaan, mutta jos otetaan sen yhteydessä mainitsemasi käsitteet, niin omasta mielestäni ei voida lähteä miettimään asiaa siten, että onko se hermoheikkoutta vai ei. Täytyy lähteä liikkeelle kysymyksestä miksi koira käyttäytyy siten, mikä on syytä ja mikä on seurausta, mistä ne johtuvat. Ei hermorakennetta voida määritellä tuollaisila asioilla, jotka voivat johtua biljoonasta eri syystä tai niiden summasta.
Ääh, säkit kutsuu, palailen asiaan, kun pääsen töistä ja haluan huomattaa, että en todellakaan tiedä näistä asioista yhtään sen enempää kuin tekään, voin kertoa vain omia pohdintojani, siinä kaikki.
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 5:22 pm |
|
|
Ezio
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Eboli: | Lainaus: | "Mä olen näitä samoja asioita pohtinut kuin Tiakin,
ja todennäköisesti vielä samasta syystä (nim.merk. Laulavan lintukoiran omistaja)" |
Voi onko se noin läpinäkyvää! 
Ei tosi, tai sitten on, mutta juurikin noista hieman ristiriitaisista viesteistä johtuen olen yrittänyt omassa pienessä mielessäni
pohtia tuon pennun perimän, opitun ja opetetun vaikutusta sen olemukseen. Ylläolevat esimerkit eivät siis suinkaan olleet Jukun pohjalta kirjoitettuja, vaan yritin
niillä vain hakea selvennystä omaan päähäni. Ja ei - en suinkaan pidä Jukua hermorauniona en, vaikka pieni AD/HD sitä taitaakin silloin tällöin ravistella.  Pentumaista pirteyttä. 
Eboli: | Lainaus: | "Eetun rauhallisuus heijastuu sen suhteellisen vietittömästä persoonasta (luulen) eikä niinkään siitä
että se muuten olisi rautahermoinen. Perus varma koirahan se silleen on ettei se koskaan ole pahemmin
reagoinut vaikkapa toisiin koiriin lenkillä ja sen kanssa on ollut helppo liikkua paikassa kuin paikassa,
mutta mistä tämä kertoo? Siitäkö että se on sen oppinut pentuna? " |
Mielenkiintoista. Ja samantyyppisiä ajatuksiakin pyöritelleenä 
Eboli: | Lainaus: | "Toisaalta taas Lilli piipittää, säheltää ja sählää, mutta osaa kuitenkin odottaa esim.
autossa hiljaa kuin hiiri esim treenikentän reunalla vaikka ympärillä pyörii koiria kuin
Vilkkilässä kissoja tietäen että kohta mennään kentälle ja siellä on niin kivaa, kivaa, kivaa.
Opittua? Mahdollisesti." |
Sukuvika? 
| Lainaus: | "Onko siis mahdollista opettaa heikkohermoinen koira olemaan helppo ja hyvin hallittavissa paikassa
kuin paikassa vai kuuluuko "rautahermon" pystyä tosiaan tuohon itsestään? Vai onko se "rautahermo" flegmaattinen nahjus joka vaan ei reagoi mihinkään? " |
Toiset tuntuvat väittävät ettei koiran perimään ja sen heijastumaan hermojen osalta pysty vaikuttamaan mitenkään, mutta uskaltaisin kyllä tietyissä määrin kyseenalaistaa tämän väitteen.
Uskon että pennusta pitäen oikeanlaisella ohjauksella ja ympäristön vaikutteella on suurikin vaikutus siihen, millaista hermorakennetta koira aikuisenakin ilmentää. (Siis sitten kun henkinen kasvu on todella ohi ja koira ilmentää jo "lopullista" käyttäytymismallia eri tilanteissa. )
Mihin muuhun perustetaan väitökset emän suuresta vaikutuksesta pentujen kehitykseen mallioppimisenkin muodossa jne?
Riitta: | Lainaus: | "Mutta sanotaan, yleisesti ottaen, että hyvä hermoinen koira ei saa traumoja,
jos se joskus pelästyy vaikkapa jotain kovaa kolahdusta, se palautuu siitä nopeasti ja suhtautuu asiaan rauhallisesti.
Huono hermoisella menisi vastaavassa tilanteessa palikat sekaisin, joko enemmän tai vähemmän, sen olisi vaikea palautua,
se todennäköisesti menisi sijaistoiminnolle, stressaisi asiaa vielä mahdollisesti pitkäänkin tapahtuneen jälkeen. " |
Miten kovuus/pehmeys liittyy merkittävältä osin hermorakenteeseen?
Olisipa äärimmäisen kiva kuulla päämajan mielipidettä näissä asioissa, kun taitaapi jo kasvattajanakin olla jo hivenen perehtyneempi mitä näihin asioihin tulee! 
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 9:20 pm |
|
|
|
| Lainaus: | Perus varma koirahan se silleen on ettei se koskaan ole pahemmin
reagoinut vaikkapa toisiin koiriin lenkillä |
En pitäisi toisten koirien ohitusta lenkillä mitenkään liittyvänä hermorakenteeseen.
Lillin kohdalla mun tulee väkisin mieleen muistikuva, miten Katja olisi sanonut Lillin olleen hiljainen, kun se tuli hänelle. Sen jälkeen piippaaminen päässyt valloilleen, mikäli olen oikein ymmärtänyt? Tämän pohjalta piippaaminen menisi herkästi opittujen/sallittujen asioiden listalle. Enkä nyt tarkoita, että Katja olisi tietentahtoen sen piippaamisen sallinut.
Itse en ole oikein saanut muodostettua kuvaa piipaamisen ja hermorakenteen välisestä suhteesta. Esim. tottissuorituksista, joissa koira piippaa, puidaan usein sitä, että onko kyse koiran ohjaajan kädettömyydestä vai puutteista hermorakenteessa. En todellakaan tiedä..
| Lainaus: |
Miten kovuus/pehmeys liittyy merkittävältä osin hermorakenteeseen? |
En pyrkinyt millään tasoa hatusta tempaistulla esimerkilläni viittaamaan koiran kovuuteen/pehmeyteen. Omasta mielestäni niillä ominaisuutena ei ole mitään tekemistä hermorakenteen kanssa, mutta jos on lukenut läpi luonnetestitietokannan sivuston, niin siellä huomautetaan, että koiran hermorakennetta seurataan läpi koko testin ajan, sitä ei mitata suoranaisesti ja yksioikoisesti jollain tietyllä tilanteella, mutta ymmärtääkseni laukauksilla on kuitenkin melko suuri merkitys koiran hermorakenteen arvosteluun.
Mitä sitten tulee itse luonnetestiin, niin haluan kertoa siitä omaa näkökantaani hieman, koska se liittyy hyvin voimakkaasti koiran luonteeseen. Kuten Tia totesikin, niin luonnetesti on tarkalleen mittari koiran sen päiväisestä käyttäytymisestä eikä testiä itsessään voi pitää aukottomana, koska se ei sellainen ole, tuskin kukaan sitä sellaisena myöskään pitää. Itse kuitenkin tulen testauttamaan kaikki koirani luonnetestissä mahdollisimman nuorena, jolloin niiden käytös ei ole niin voimakkaasti opittujen asioiden varassa.
Vaikka luonnetesti on vain yhtenä päivänä ja vaikka se ei ole aukoton, niin se antaa mielestäni hyvin voimakkaita viitteitä koiran luonneominaisuuksista. Esim. Hukan kanssa en koe käyneeni testissä laisinkaan turhaan. Toki testin tulokset saattaisivat joltain osin olla nyt toiset, sillä testattaessa Hukka oli ollut minulla vain hyvin vähän aikaa (silloinen omistaja ilmoitti, Hukan ollessa minulla koeajalla), mutta silti en voi pitää testin tulosta mitenkään erityisen harhaan johtavana. Sain siitä valtavan paljon tietoa koirani ominaisuuksista ja paljon ajatuksia siihen, miten työstään koiran silloisia ongelma-alueita.
Niin kauan kuin vedenpitävää mittaria koiran luonneominaisuuksille ei ole, pidän itse tärkeänä, että mahdollisimman moni koira luonnetestataan. Itse saan toivon mukaan myös MH-kuvattua koirieni luonteet ja toivon mukaan saan ne myös tähän SPL:n ominaisuusarviointiin. Paitsi että olen itse äärettömän utelias tietämään ja oppimaan lisää omien koirieni ominaisuuksista haluan myös antaa maksimaalisen panostukseni rodun jalostukselle, luonnetestit ym. ovat mielestäni yksi, varsin helposti ja vaivattomasti toteutettava tapa tässä panostuksessa.
En pelkää sitä, että koirani paljastuisi paukkuaraksi, hermoheikoksi tai jotain muuta. Mielestäni on äärettömän tärkeää, että nimenomaan koirien heikkoudet tuodaan esiin. Jokaisella koiralla kun niitä on. Näin pystyttäisiin jalostukseen valitsemaan yksilöt joiden heikkoudet eivät olisi kovin merkittäviä esim. koiran käyttötarkoituksen tai arkisen elämän kannalta.
Itse olen seurannut aika paljon erään pienikantaisen rodun luonnetesti kiistaa. Rodulla on merkittäviä ongelmia luonteessa esim. arkuutta. (Merkittäviä luonneongelmia on ikävä kyllä myös saksanpaimenkoirilla, minkä vuoksi pidän luonnetestausta hyvinkin tärkeänä!) Näyttelymeriitein kasvattavat, jotka eivät hirveämmin lopulta koiran luonteen päälle ymmärrä, ovat taistelleet kynsin ja hampain vastaan ehdotusta, että luonnetestaus olisi välttämätöntä saadakseen koiralle muotovalion arvon. Näistä vastarannan kiiskeistä huolimatta ehdotus meni läpi ja olen todella iloinen siitä, vaikka rotu ei sinällään ole minulla missään nimessä "voisin koeajaa"-rotujen listalla. Tämä päätös oli mielestäni erittäin merkittävä asia rodun jalostuksen ja nimenomaan tulevaisuuden kannalta. Ko. vänkäys on avannut silmiä aika paljon ja avannut ymmärrystä luonnetestin hyödyllisyyteen, vaikkakaan se ei porsaan reiätön ole.
Jos aidosti kiinnostaa se, mitä hermorakenne on niin varmasti parhaan vaustauksen saa joltain luonnetestituomarilta tai ehkäpä ihan suojelu maalimieheltä, heilläkin kun on melkoinen määrä tietoa koiran ominaisuuksista ja niihin liittyvistä tekijöistä. Mun paapatukseni kannattanee jättää siis ihan omaan arvoonsa ja kiskaista hihasta asiansa osaavia ja asiaan todella perehtyneitä henkilöitä.
| Lainaus: | | Vai onko se "rautahermo" flegmaattinen nahjus joka vaan ei reagoi mihinkään? |
Ei missään nimessä!
Minulle hyvähermoinen koira on koira, joka ei saa paskaslaagia yllättävistä tilanteista ja asioista, joka palautuu nopeasti tilanteesta kuin tilanteesta, joka ei stressaa (kaikki tietysti stressaa, koska se on välttämätöntä hengissä selviämisen kannalta, mutta tarkoitan tässä ns. pahaa stressiä) ja ennen kaikkea, jonka hermorakenne riittää käsittelemään koiran viettimäärän ilman ongelmia. Hyvä hermoinen koira huokuu itsevarmuutta ja levollisuutta ja sillä on sellaista aitoa voimaa, se ei hötkyile ja hösellä. Tätä EG:n lainakoira Glenniä on ko. koiran nähneet kehuneet hyvin rautahermoiseksi otukseksi, olisi ihan mielenkiintoista nähdä ko. koira joskus livenä.
Musta hyvä/heikko hermoisuus on ehkä helpompaa mieltää ihmisten kautta. Elukoita mekin ollaan eikä mitään yliolentoja. Meissäkin on sekä hyvä että erittäin huono hermoisia yksilöitä ja kaikkea siltä väliltä. Kun miettii itselleen sen, millainen on hyvä hermoinen ihminen ja millainen on huono hermoinen ihminen, on ehkä helpompi sitä kautta mieltää samat asiat koirasta. Ja joo näitä mun ihmisen kautta ajatteluja kritisoidaan paljon, mutta mulle ihminen on tasantarkkaan eläin ja täten käyttäytymispsykologisesti täysin verrannollinen muihin eläimiin, toki tietyissä rajoissa. Mä tykkään soveltaa asioita reittejä, joita muut ei aina ihan ymmärrä, mutta musta tärkeintä on lopputulos, ei se, miten se on saavutettu. 
Nyt mun menee jo ajatukset niin solmuun, että viisaammat vallatkoon areenaan ennen kuin olen tyystin kaivanut kuopan koipieni alle.. 
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 9:26 pm |
|
|
Birgitta
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 307
:
Paikkakunta: Pikkala
Items
|
|
Moi!
Yksittäisistä käyttäytymispiirteistä ei yleensä voi tehdä päätelmiä koiran hermorakenteesta, vaan pitää tarkkailla koiran "yleistä suhtautumista elämään".
Hermorakenteen puutteet mun mielestä ilmenee
1) yleisenä stressaamisena ja rauhattomuutena: Koiralla on jatkuvasti "otsa rypyssä" ja se vaikuttaa jotenkin huolestuneelta.
(-Ei pidä sekoittaa vietikkään koiran "liikkuvuuteen" ja uteliaisuuteen, joka on hallittua, rohkeaa ja päämäärätietoista).
2) palautumiskyvyn puutteena, eli koira on rauhaton pitkään, vaikka tilanne olisi jo ohi. Toinen (harvinaisempi) vaihtoehto jälkitilanteissa on se, että koira ikäänkuin käpertyy kuoreensa ja on apaattinen.
3) jossain määrin myös keskittymättömyytenä asioihin, vaikka ne sinänsä koiraa kiinnostaisivatkin. Heijastelee ehkä myös vähän tuota ykköskohtaa, eli koira on jatkuvasti hiukan stressaantunut esim. ympäristöstään, ja keskittyminen hajoaa sen takia
(- Ei pidä sekoittaa temperamenttisen koiran tapaan olla kiinnostunut ja reagoida ympärillä tapahtuvaan, vaan ratkaisevaa on koiran mielentila ja asenne.)
Luonnetestin sanallista arviointia on muuten muutettu hiljattain niin, että hermorakenteen arvosana +1 , jonka määritelmä ennen oli "suhteellisen rauhallinen" onkin nyt "hieman hermostunut". Eli käytännössä siis ennen-ja-jälkeen testatut koirat ovat käyttäytymiseltään samanlaisia, mutta toinen on "rauhallinen" ja toinen "hermostunut", hmm...
LTE:n hermorakenteen asteikkoa on aina vähän kummasteltu, koska skaalaa on -3...+3, ja silti lähes kaikki koirat saavat arvion +1.
Siitäkin on paljon keskusteltu, että kuka varsinkaan harrastustarkoituksiin edes haluaa koiran, jolla on +3 hermorakenne. Koulutettaessa koiraa kun sen tasapainoa pitäisi voida tietyllä tavalla horjuttaa, jotta saataisiin aikaan reaktioita ja voitaisiin myös ohjailla koiran käyttäytymistä toivottuun suuntaan.
Temperamentti ei mun mielestä sinänsä liity hermorakenteeseen, mutta kovuus ja rohkeus osittain kyllä. Mitä vahvahermoisempi koira, sen kovempi ja rohkeampi se yleensä myös on. Ja siitä seuraa luonnollisesti nuo em. koulutettavuuteen liittyvät asiat, syystä että erittäin rohkea ja kova koira kokee pärjäävänsä täysin omillaan eikä juuri välitä vastoinkäymisistä. Kouluta siinä sitten... ;).
t. Birgitta
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 9:34 pm |
|
|
Ezio
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Kiitos Birgitalle selostuksesta. Oli varsin avartavaa ja sain juuri sen tiedon mitä halusinkin! Nyt alkaa vihdoin aueta!
..ja romuttaakseni vielä yksi "tunniste-kysymys":
Onko hyvä/vahvahermoinen koira poikkeuksetta myös hyvällä itsetunnolla varustettu, eli itsevarma koira? Säätelevätkö siis nämä "luonnepiirteet" jossain määrin toisiaan? Vai voiko epävarma (muttei arka) koira olla hyvähermoinen sesse? Ovatko nämä toisensa poissulkevia piirteitä?
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 9:48 pm |
|
|
Birgitta
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 307
:
Paikkakunta: Pikkala
Items
|
|
Moi vielä!
Riitta olikin näköjään vastannut samaan aikaan, ja siitä tuli mieleen tuosta äänekkyydestä vielä: Sama koira voi tosiaan olla toisella omistajalla hiljainen ja toisella äänekäs. Sama pätee myös perheen sisällä: toisen perheenjäsenen kanssa koirat ovat hiljaisempia kuin toisen...
Luonnetesteistä olen sama mieltä Riitan kanssa, eli kaikki testailemaan, jos vaan yhtään kiinnostaa! Koiran kehitystasosta riippuen testausikä tosin voi olla korkeampikin. Alaikärajaahan on tässä vuosien mittaan nostettu kai pariinkin kertaan, eli tarkoituksena on siis kuitenkin testata aikuinen koira. Ja sakemanni on yleensä aikuinen jo 3-4 vuotiaana .
t. B
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 9:54 pm |
|
|
|
Kiitos Birgitta, pistit taas sanat oikeaan järjestykseen!
Tohon Tian viimeiseen. En tiedä, mutta Hukkahan on epävarma koira, sen arvio luonnetestissä, vanhan arvostelun mukaan siis, oli hermorakenteen osalta "suhteellisen rauhallinen". No, Hukkahan on suhteellisen rauhallinen otus, kentän ulkopuolella. Sen hermorakenteessa on kuitenkin puutteita, mutta mielestäni ei kuitenkaan mitenkään järisyttävästi. Sillä on myös puutteita jonkun verran toimintakyvyssä jne.
Koska Hukka on epävarma, koen äärettömän tärkeäksi, että sen hermot ovat kuitenkin suhteellisen hyvät. En tahdo edes ajatella, että millainen se olisi, jos sillä olisi riekaleina olevat hermot, todennäköisesti se olisi lopetettu jonkun ikävän välikohtauksen seurauksena. Koska sen hermorakenne kuitenkin on suhteellisen rauhallinen tai hyvä tai miten asian tahtookaan ilmaista, sen kanssa on ollut hyvin helppoa elää, kunhan ensin on saatu koiran stressitila ym. ongelmat kuosiin.
Hukan pohjalta (huomaa siis huikea kokemuspohja taas, heh) sanoisin, että epävarmalle koiralle hyvät hermot ovat avan hyvään elämään, jossa ei tarvitse kaikesta mahdollisesta stressata. Tosin en voi tietää millainen koira on koira, joka on epävarma ja huonohermoinen. Ja täytynee kuitenkin myös huomioida se, että kuinka epävarma koira on. Hukka ei ymmärtääkseni kuitenkaan ole epävarmuudessaan sieltä kamalimmasta päästä, luojan kiitos.
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Kes 28, 2007 10:04 pm |
|
|
Birgitta
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 307
:
Paikkakunta: Pikkala
Items
|
|
Tian kysymykseen: Ei ihan auennut tuo epävarman ja aran ero, mutta kyllä mun mielestä rohkeus ja itsevarmuus liittyvät hyvään hermorakenteeseen. Aina pitää tietysti ottaa huomioon koiran ikä (pennut ja nuoret koirat luonnollisesti joissain tilanteissa epävarmoja).
t. Birgitta
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Per Kes 29, 2007 2:06 pm |
|
|
Eboli
Site Admin
Liittynyt: 09 Hel 2007
Viestejä: 329
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
|
Tuosta Lillin äänenkäytöstä vielä sen verran, että Lilli oli hiljaisempi tullessaan, mutta äänekäs silti. En vaan tajunnut ensialkuun puuttua siihen kun eka piippaava koira... Mutta nyt jo kotioloissa ja lenkilläkin lähes poikkeuksetta ihan ok ilman mölinöitä.
|
|
_________________
Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Sun Hei 01, 2007 6:06 pm |
|
|
Elisa
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 910
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
Addiktina piti tanne tulla, vaikka lohoilenkin Mustanmeren rannalla .
Tuohon Tiian kysymykseen viela palatakseni, niin taytyy muistaa myos, etta nama meidan kakarat ovat paimenkoiria ja paimenkoirilla on herkkyytta eri asioihin kuin esim. vahti tai lintukoirilla.
On esim. todettu, etta paimenkoirat reagoivat paljon herkemmin aaniin kuin muut rodut. Tama on jalostuksella saatu aikaan tarkoituksellisesti, jotta koirista on saatu ne ominaisuudet irti, mita on haluttukin, ja kuten Birgittakin sanoi, niin koiran ika tulee aina ottaa huomioon.
Ellilla kun on talla hetkella juoksu, niin muuten treeneissa niin hiljainen koira on alkanut laulavaksi lintukoiraksi (Katja ja Riikka voivat todistaa  ), mutta pistan sen kylla tuon hormonien piikkiin ja uskon, etta kun juoksu on ohi ja neiti taas oma itsensa niin laulaminenkin lakkaa.
|
|
_________________
"She is your friend, your partner, your defender, your dog. You are her life, her love, her leader. She will be yours, faithful and true, to the last beat of her heart. You owe it to her to be worthy of such devotion."
|
|
|
|
|
|
