Koiramainen keskustelupalsta

Sillähän sinällään väliä ole, että missä ne jäljet ajaa, kun vaan on valinnut sen, että miten ne ajaa, silmällä pitäen sitä, että mikä on tavoite (FH- vai metsäjälki). Mun mielestä siis Wink

Meillä on Ellin kanssa oikein mahtava jäljestyspaketti:

Ensin mä meen kuuntelemaan ja katselemaan Vihtiin Pohois-Karjalan rajavartioston Keijo Rautasta 28. - 29.4. ja sitten seuraavana viikonloppuna me päästäänkin Ellin kanssa tositoimiin jälkileirillä, kun mulla on ensin teoria hallussa ( Question

)

^Muistahan tulla jakelemaan tänne foorumille sitten tuoreimmat opit!

Jep, jep

Meil ois kans ollut jäljen teoria päivä ala Kuosmanen NPKH:lla, mutta kuka pässi onkaan silloin ilvuoron vuoksi estynyt menemään Crying or Very sad

Meillä mennään jäljestyksessä taas niin takapakkia että soi ja paukkuu Rolling Eyes

Viime kerrathan on tehty jälkiruutua, jotka on mennyt ihan kivasti. ( a_chuckle

)
Erehdyin sitten tänään tekemään pennulle aamusta jäljen jääkaappiin unohtuneiden nakkien varalle (meillähän ei siis muut herkut kuin frolicit ole normaalisti käytössä) ja ilmeisesti nakit olivat sitten liian hyviä, sillä jäljestyksestä ei tullut yhtään mitään. Pentu repi maata kuin kyntöaura kun yritti ehtiä nakilta toiselle, eikä pitelemisestä meinannut tulla yhtään mitään.
Miten mua houkuttelisikaan jättää ruoka pois jäljeltä kokonaan, ja laittaa pentu etsimään vain keppejä a_cry

Mitä eri keinoja muilla on ollut ensiharjoituksena opettaa koiralle kepit jäljeltä? Onko kellään käytössä muu kuin maahan meno kepeillä?

(Siis missään nimessähän kepit eivät vielä jäljelle eksy...kunhan kyselen...)

Mulla on maahan meno. Olisi ollut Hukalla siinäkin tapauksessa, että siitä olisi metsäjälkikoira muotoutunut. Mä opetin ilmaisun odottamalla koiran tarjoavan oikeaa toimintaa. Vahviste ensimmäisestä oikeasta suorituksesta ja se oli siinä. Opetin siis keppien merkityksen ja ilmaisun erikseen ja sitten liitin jäljelle. Samaa aion soveltaa aikanaan Kirpun kanssa.

Noin kai sen voisi kuvitella opettavansakin, ellei pennulla olisi niin luontaista himoa saada kaikki suuhunsa Shocked

En siis todellakaan jaksa uskoa, että se nyt automaattisesti ainakaan maahanmenoa tarjoaisi moisessa tilanteessa. Oletko siis vain opettanut tyylillä keppi maahan - hilannut koiran kepin eteen ja odottanut mitä tapahtuu ja palkannut koiran tarjotessa maahanmenoa? Oletko laittanut useampia keppejä eri puolille maahan ja testannut tekeekö koira saman sitten joka kepillä?
*ei kysyvä tieltä eksy - vai miten se nyt menikään*

Satuin olemaan Birgitan luona käymässä kun hän opetti Assille (Adina) tuota keppien ilmaisua pihassaan. Birgitalla oli pieniä muovisia kannellisia rasioita joissa oli Frolic:eja jotka näytti/haistatti Assille. Sitten laittoi rasian päälle kepin ja rasia/keppi-yhdistelmän maahan, kun Assi meni maahan, sai se rasiasta nameja. Olettaisin että ajan kanssa ne rasiat jää pois ja pelkkä keppi saa aikaan maahanmeno-reaktion. Jos menee harhaan, korjatkoon taasen itse! Laughing

Itsehän minä en ole vielä yhdellekään koiralle tuota opettanut että kokemusta ei siitä silleen henk. koht. ole.

Pitää kattoa, että onko mulla jossain muistiin panot tosta opetuksesta, etten muistele höpöjä.

Löytyihän se. Kopsaan sen suoraan sellaisenaan. Ja täytyy todeta, että jotain tulen Kirpun kanssa tekemään toisin välttääkseni tuon kepin suhun ottamisen. Mitä, en vielä tiedä.

30.03.2006
Ensin laitoin useamman kepin olkkarin lattialle, usemman siksi, että jos olisin laittanut yhden todennäköisyys siihen, että Hukka olisi ottanut sen suoraan suuhunsa, olisi ollut sata prosenttinen. No, eipä se paljon auttanut. Aikansa Hukka haisteli keppejä (Veikkaan, että sillä oli jokin hämärä kuva tunnistusnoudosta, vaikka minä en sitä sen kanssa olekaan tehnyt, mutta tietääkseni edellinen omistaja on.) ja nappasi sitten yhden suuhunsa, tuli eteeni seisomaan ja vain seisoi ja piti keppiä ja odotti ja odotti ja odotti. Myös minä vain odotin. Ajattelin, että kyllä se jossain vaiheessa koittaa jotain muuta, mutta eipäs koittanutkaan.
Totesin, että näin ei hommasta tule mitään. Käskin Hukan irrottamaan kepistä ja korjasin sen muiden keppien ohella talteen ja käskin Hukan paikalleen.

Tovin mietittyäni päätin kokeilla sheippaamista. Kahdella lyhyehköllä treenillä olkkarissa olin opettanut Hukan aktiivisesti koskettamaan keppiä kuonollaan. Merkkasin toiminnan "hyvä"-sanalla ja palkkasin nameilla. Hyvä, koira osasi nyt kohdistaa toimintansa keppiin, mutta mitenkäs sitten, siinä ei ole vielä kuin vasta pohja kepin ilmaisulle. Miten toimia seuraavaksi?

No, ilman sen kummempaa toimintaa päätin katsoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutamia kertoja palkkasin kepin kosketuksesta, mutta sitten lakkasin siitä palkkaamisen. Hukka meni hieman hämilleen. Sitten se koitti tarjota kepin suuhun ottamista ja sen pitämistä, kuten olin olettanutkin. Käskin Hukan irrottamaan kepistä ja se irrotti, mutta meni todella hämilleen, kun siitä ei tullutkaan palkkaa. Palauttaakseni koiran rohkeutta, merkkasin kepin koskettamisen kertaalleen.

Tämän jälkeen Hukka kokeili taas kepin ottamista ja pitämistä, mutta tällä kertaa en käskenyt sitä irti, vaan käänsin sille selkäni. Melkein välittömästi Hukka tiputti kepin ja sai minut omalla toiminnallaan kääntymään takaisin itseensä päin. Sama toistui. Hukka hoksasi, että "Hei, minähän voin saada tuon pahan suovan akan kääntymään!" ja se "pompottikin" minua joitakin kertoja ympäri. Todettuaan kuitenkin, ettei siitä ole sen kummempaa iloa, Hukka luopui toiminnasta.

Koska palkkaa ei edelleenkään herunut, Hukka istahti kepin luona. Tämäkään ei kuitenkaan tuottanut mitään tulosta ja tilanne muuttui taas passiiviseksi kyttäilyksi. Päätin ratkaista tilanteen siten, että käskin Hukan omalle paikalleen ja nostin kepin lattialta, odotin hetken (noin 5-10 sekuntia) ja annoin "vapaa"-kehoitteen ja heitin samalla kepin takaisin lattialle.

Hukka kokeili välittömästi kepin kosketusta, mutta ei saanut siitä vahvistetta. Hetken Hukka tuijotteli minua sen oloisena kuin olisi jo luovuttanut. Sitten se yllättäen laskeutui makuulleen ja keppi jäi juuri loistavasti, uskomattomalla tuurilla sen etutassujen väliin! Minä tietenkin merkkasin toiminnan ja kehuin koiraa ja lykkäsin kepin luoksen, koiran etutassujen väliin kourallisen herkkuja sekä siirryin koiran viereen silittelemään ja kehumaan sitä mahtavasta teosta.

Lyhyt harkinta, kun mietin, että koitanko samantien uudestaan vai pidänkö paussin ja toivon, että asia jää koiran mieleen siitä kerrasta. Päätin kuitenkin ottaa riskin, että Hukka ei olisikaan hoksannut asiaa ja homma menisi pieleen. Otin kepin ja pyysin Hukan istumaan maton reunalle. Tipautin kepin maton keskelle ja menin itse sen toiselle puolelle, josta sitten annoin Hukalle "vapaa"-kehotteen. Hukka tuli kepille, merkkasi sen kosketuksella ja laittoi maahan, keppi etutassujen välissä! Hukka oli sittenkin tainnut vahingon kautta tajuta, että mitä siltä toivoin, mikä kannattaa. Ruhtinaallisen palkkion jälkeen käskin Hukan omalle paikalleen joksikin aikaa.

Noin 5-10 minuutin kuluttua sitten otin uudestaan. Pyysin Hukan johonkin paikkaan, tiputin kepin parin askelen päähän ja menin itse kepin vastakkaiselle puolelle, josta annoin Hukalle "vapaa"-kehoitteen. Hukka merkkasi jälleen kepin ja laittoi nopeasti maahan, jättäen kepin etutassujensa väliin. Loistavaa! Toistin tätä noin 10 kertaa ja käskin koiran takaisin omalle paikalleen.

Sitten otettiin vielä yksi, ja toistaiseksi viimeinen harjoituskerta, jossa käytin palkkana nappuloiden asemesta makkaraa. Hukkahan sai siitä tietysti lisää potkua, minkä seurauksena jouduin avittamaan sitä sen verran, että siirryin itse hieman lähemmäksi keppiä, varmistaakseni, ettei keppi jää Hukan alle ja kepin merkitys toiminnan aiheuttajana katoa.