Ensinnäkin kiitos Birgitalle aivan ihanasta agilitykoirasta!
Vihdoin alkaa tuntumaan siltä että aletaan löytää keino onnistua ja edetä oikeasti treeneissä. En enää edes kaipaa sitä mopsia agilitykaveriksi, vaan sitä osaa jo nauttia nopeasta ja irtoavasta koirasta - olkoonkin että se huutaa mennessään. Enää tarvitsee vain itse keskittyä pystyssä pysymiseen, sekä siihen että ehtii viskellä koiraa oikeaan suuntaan. Ihanaa - ainakin kunnes taas alkaa kisakausi.
Voi kumpa koira pysyisi kunnossa!
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa