Koiramainen keskustelupalsta

Tuota juoksu-keskustelua lueskelin terveyspalstan puolelta, ja tuli mieleeni, että jokos teidän muiden pentuesisarusten urospennut nostavat jalkaansa tai onko muita äijistymisen merkkejä tullut vastaan?

Meillä tehdään vielä kyykkypissejä reippaana, eikä jalannostosta ole vielä mitään merkkiä. Eikä kyllä mitään kiirettä olekaan! Laughing

Kai tuo pentu jollain tapaa kuvittelee jo "iso" kuitenkin olevansa, sillä takapihalla yksistään ollessa on kummasti alkanut pienoista vahtimiskäyttäytymistä olla luettavissa. Pöhinää ja tiukkaa tuijottelua pihan ohikulkijoiden suuntaan.
Pentu on myöskin selvästi alkanut tietyllä tapaa testata omia uutukaisia rajojaan, mitä kaikkea voikaan vielä pennun leimalla tehdä.
Talon toinen koirakin on tainnut moisen muutoksen jo huomata, pennun yllättävän haastavista leikkiinkutsuista. Onneksi sekään ei kovin vakavissaan tuollaista penturääpälettä ota, ja leikit pysyvät leikkeinä, vaikkakin ajoittain rajuina sellaisina - no siihen on vanhuskin jo tottunut joten ei huolta, leikissä kun vain pysytään Smile

Myöskin meidät omistajat on kelpuutettu kokeileviin testeihin mukaan.
Välillä kokeillaan, että tarkoittikos jo mukamas se ensimmäinen kutsu, vai olikos se vasta vain pyyntö, anomus vaiko jopa ehdotus, että tulisi takapihalta sisälle tulla. Pikku pennun?
Yllättävän lähelle myöskin kuono yrittää ajoittain hivuttautua sohvalla lepäävää leipälautasta kohtaan, kuin katsoakseen vain että olikos tämä se päivä jolloin ruoat lautaselta tarjotaan. Rolling Eyes

Siinä nyt muutamia pikkuhavaintoja tältä suunnalta.

Olisi nasta kuulla miten muiden urosten laita on? Smile

Heh, pientä vielä, odota vaan Twisted Evil

(vitsi vitsi)

Rei oli ehkä viikon verran mulla ollut, kun se ensimmäisen kerran äijjäillen kohotti (oikeammin nosti) tassuaan pissillä. Sen jälkeen se on tasaiseen tahtiin sitä harjoitellut ja aina on koipi kohonnut enemmän ja enemmän, mutta vielä ei varsinaista ahaa elämystä ole tullut ja kyykkäilykin vielä sujuu. Likellä oli lauantaina, ettei isoon koirien merkkailemaan lumipaakkuun koipeaan kunnolla kohottanut, seisoi jo sen vieressä järeänä, mutta tuumasi sitten, että jatkaakin matkaansa eli ei ihan lamppu syttynyt, mutta melkein.

Murkkuilu meillä taitaa olla jo loppumaan päin, mutta tutuksi tuli silmien muljauttelut saalisleikeissä, kuvaajan muuttuminen möröksi ja jopa parkkipaikalla autiona kököttävät autot oli sellaisia, että varmuuden vuoksi piti vähän pöhähtää, että "älkää kuulkaas tulko mulle.."

Yleinen pöhelyys ei niinkään haitannut, mä olen laittanut heti ekasta pöhähdyksestä ruotuun ärähtämällä kitarisat rullalle. Kerran sitten pomppasi ketarat ruokapöydälle ja siitä sai huutia niskasta nostona. Edit: Se olikin sitten melkoinen vika tikki, koska koira huus kuin synti, mutta häntä vaan vispasi, että jeejee, välillä koitti hammastakin tarjota. Mutta kun olin aloittanut, niin ei auttanut kuin olla kylmän viileä ja vaan pitää kiinni niin kauan, että huuto loppui, hampaat irtosi ja häntäkin hyytyi. Ei onneksi ole ollut toista vastaavaa tilannetta, enkä kyllä ihan heti aio uusia, vaikka kirppu onkin, niin on suhteellisen vahva sellainen jo.

Eniten mua suoraan sanottuna raivostutti lällättely, minkä Rei pariin otteeseen suoritti, kun piti tulla sisälle tms. Alkoi juosta ympyrää mun ympäri ja haukkua räkötti, ei auttanut ärähtelyt ja jos vähänkään suuntasi toimintaansa koiraan, se vaan lisäsi pökköä pesään. Tilanteet raukesi komentamalla koira maahan ja antamalla sille hetki tilaa rauhoittua. Moinen episodi tapahtui varmaan jotain 3-5 kertaa, mutta tuntui, että tapahtui ainakin miljoona kertaa.

Hukan kanssa tuo on ihan itsetuhoinen, suoraan sanottuna kaivaa verta nenästään ja Hukka onkin suhteellisen vapaasti saanut sitä ruodussa pitää. Parempi, että nyt laittaa ruotuun kuin että joskus kunnolla niittaavat, mitä en tosin sitäkään pidä mahdottomana ja siksi en valvomatta jätäkään, edes tälläkään hetkellä, keskenään. Kertaakaan ei Rei ole mielestäni kunnolla Hukalle alistunut, minkä voinee olettaa jotain kertovan. Pientä pissityksen yritystä mielestäni on ollut, että koittaa välillä saada mut komentamaan Hukan pois, kun aluksi erehdyin pariin otteeseen näin tekemään, nyt sitten en enää niin tee etten pönkitä Rein itsetuntoa ja vastaavasti ole epäoikeuden mukainen Hukkaa kohtaan.

Kaikkiaan varsinainen murkkuilu kausi kesti jokusen viikon. Enää on lähinnä äijäilyä, että pitää koittaa päästä pöhähtämään muille, mutta se loppuu aina siihen kerta pöhähdykseen, kun sitä seuraa välitön ärähdys mun taholtani.

Loppujen lopuksi murkkuilu kausi tuntui olevan suhteellisen helppo, aidosti pinnoja kiristi vain tuo lällättely nuo jokuset kerrat, mutta niistäkin selvittiin. Jännityksellä odotan seuraavaa testailukautta..

Kaikkiaan on ollut sisäinen mututuntuma käskemässä, että tuota ei sovi pahemmin nillitellä tai kaksvuotiaana sielun ja ruumiin voimissaan se nillittää tosissaan takaisin. (Moni on vahvasti kritisoinut moista "kukkahattu"-linjaani tuollaisen kanssa.) Tippaakaan se ei todellakaan mua kunnioita, mutta jostain syystä silti kokee kannattavaksi vaihtoehdoksi käskyjen noudattamisen. Hirmu mielenkiintoinen otus. On jännä nähdä, että tuleeko se aina kunnioituksen puuttumisesta huolimatta olemaan kuuliainen vai tuleeko kuuliaisuudessa jossain vaiheessa seinä vastaan, entä mitä sitten tapahtuu, jos seinä tulee vastaan?

Mä olen itse tosi tyytyväinen siihen, että tuo on tollainen mikä on, tykkään kuin hullu puurosta. Olen joutunut itse miettimään tosi paljon asioita ja hakemaan keinoja selviytyä ilman haastamisia ja mittelöitä, erityisesti silloin, kun se esim. lällätteli murkkuiluaan. Paitsi opettavaista niin myös itseä kasvattavaa hommaa. Oikeastaan Rei on ylipäätään ensimmäinen pentu, kun nuo mettäkoirat on aina toimineet kutakuinkin ajatuksesta, pohjana on ollut siis vain hölmöjä harhaluuloja. Embarassed

Ja voi tätä kirotusvirheiden kirjoa.. Embarassed

Älkääs kuulkaas nyt yhtään yrittäkö! Kyllä nää pikkuneidit kanssa osaa.
Ellillä nimittäin on myös ollut toi lällättelykausi. Teki aivan samoin kuin Rei eli juoksi mun edessä sen verran kaukana, ettei kiinni saanut ja haukkui.
Mietin myös itse (varsinkin kun pari kertaa oli aamu ja piti töihin lähteä) että mitä hemputtia teen? Käskyjä en kanssa viitsinyt edes yrittää, ettei vaan luule, että niitä ei tarvitse totella.

Käänsin sitten kaikilla kerroilla (3) selkäni ja poistuin paikalta ja tulin takaisin narupallon kanssa (Ellihän rakastaa kentällä riekkumista) ja heittelin sitä itselleni -ahne kakara halusi tietysti sen itselleen ja muutaman purun annoin ja sitten sisälle. Onneksi tepsi joka kerta. Nyt kun sillä on juoksu niin se on n-i-i-i-i-n kiltti ettei samaksi koiraksi uskoisikaan.
Ruokakin maistuu taas kuten ennen - eli heti mulle kaikki tänne tyylillä, paitsi että sillä tyylillä meillä ei saa mitään - mäkun oon ilkimys.

Tosta Jukusta tuli mieleen, että eikös niissä perheissä, missä on hallitseva uros, yleensä nuorempi koira aloita ton koiven noston myöhään tai jopa ei ollenkaan.?

Rico on nostanut kinttuaan jo 4-kuisesta lähtien :O Muutenkin poika tuntuu ottavan isoista uroksista mallia.

Ricohan on ollut aivan pienestä asti vahtiva, eli haukkuu ja vahtaa herkästi aivan mitä vaan, sisällä ja ulkona. Tosin ovikelloon se ei reagoi mitenkään. Olen kyllä toiminutkin niin, että kun ovikello soi, en välittömästi ryntää avaamaan ovea. Näin Ricokin on oppinut, ettei ovikello ole mikään hei-nyt-tapahtuu -juttu.

Leikit huskyjen kanssa ovat Ricon puolelta muuttuneet hieman rajummiksi. Se tapaa usein huskyjen niskavilloja tai jotain, mistä vain kiinni saa. Huskyilla tuntuu olevan aivan erilaiset leikit kuin sakuilla, joten välillä on huvittavaakin katsoa, kun toinen koettaa roikkua karvoissa kiinni ja toinen taas yrittää saada toisen jahtaamaan itseään. Huskyt kun ei paljolti aggressiivioita viljele. Ne ovat todella sosiaalista porukkaa. Yksi hyvä esimerkki huskyjen sosiaalisuudesta on se, että huskylaumaan voi huoletta laitaa uppooudon, aikuisen uroksen/nartun. Siis sekaan vain tarhaan. Lähinnä porukka käy läpi normaalin haistelusession, pienellä, tuskin havaittavalla varauksella uutta tulokasta kohtaan. Mutta laitappas kaksi tai enemmän toisilleen tuntematonta aikuista sakupoikaa samaan tilaan. Miten käykään??? No, poikkeuksia tietysti on, molemmissa roduissa, mutta näin etupäässä sosiaalisuus näkyy.

Mulla on sellainen käsitys, että jos mallina on uros, niin oppisi herkästi nostamaan koipea. Tiedän vastaavasti monta urosta, jotka on vanhemmalta nartulta apinoineen kyykkypissailun ja narttua, jotka on vanhemmalta urokselta apinoineet koiven noston. Mutta tapauksia on varmasti suuntaan ja toiseenkin, Gitan mainitsemasta olen myös kuullut.

Rein kanssa ei mitkään selän käännöt tai hylkäämiset auta, kun se ajattelee pärjäävänsä ihan yksinäänkin. Jo tullessaan mulle, se oli vakuuttunut selviytymisestään, eikä kokenut huolen häivää vaikka keskellä vierasta metsää hukuin sen silmistä, niinpä me ei olla moista edes harjoitettu, eikä ole kyllä ollut tarvettakaan sen jälkeen, kun keskinäinen side on muodostunut.

Lievästi sanottuna olin huolissani, kun Tallinnan reissun ajaksi jouduin Rein jättämään hoitoon, mutta se oli ollut siivosti ja arvonsa tuntevat saluki-neidit olivat huolehtineet jöönpitämisestä. Reissu osui oikeastaan ihan hyvään saumaan, koska Reillä oli tuolloin murkku. Teki ihan hyvää oli välillä erillään Smile

.

MÄkin kävin reissulla ja Elli oli kotona poikien kanssa.
Juuri aloitetun syömisen se lopetti siksi vuorokaudeksi kun en ollut paikalla.

Ellikin vahtii. Tossa mennä viikolla olin kävelemässe sen kassa -20 pakkasessa ja ketään ei liikkunut missään. Yht'äkkiä neidistä kuului:vuh!
Sitten se katsoi mua ja toisti: VUH!

Pitkän ajan kuluttua vastaan tuli hölkkäävä (on niitä muitakin hulluja kuin koiraihmiset) mies - silloin ei reagoinut mitenkään, sehän oli jo ilmoittanut tuon tulijan mulle.
Pihalla kanssa vahtii. Haukkui meidän naapurin miehen eilen pataluhaksi kun se oli aidan takana hakemassa puita. Sitten kun se haistoi, että se oli tuttu, niin se kävi varastamassa sen sylistä koivuklapin - hyvi opetettu sanoisin, kun ei tuonut mäntyä Twisted Evil

Mun ei koirat pöhise kotosalla eikä kotipihassa, autossa oli melkoinen haloo, jos en ole itse likellä ja joku vieras tulee liian lähelle, muutoin olen sielläkin pöhinät pyrkinyt laittamaan alkuunsa loppuun. Lenkeilläkään ei pöhistä. Mulle riittää, että koirat eleillään merkkaa, että tuolla on jotain tai sieltä tulee joku, enempää en niiltä halua, enkä sallikaan. Reillä nyt on jotain tilanteita, joissa se koittaa pöhistä, mutta puutun sellaiseen välittömästi, se on siis vielä työnalla, mutta edistyy.

Mä olenkin tiukkis, mitä tulee koirien äänen käyttöön Embarassed

Mutta haluan kuulla ajatukseni ja haluan, että koirat kuulevat sanottavani ja ettei kukaan vastaan tulija joudu pelkäämään pöhinöitä, koiratkin normaalisti kytken ohitusten ajaksi, vaikka muutenkin ohi päästäisiin, mutta jos joku pelkää, niin se ei silloin kysy, että pysyykö ne käskyn alla vai ei enkä halua aiheuttaa kenellekään aiheetonta pelkoa. Ja mullahan siis koirat on käytännössä katsoen aina vapaana paitsi esim. keskustoissa tms. alueilla.

No pelko on vähän oma lukunsa, eikä ole kyllä mitään tuntumaa moiseen. Äkkiseltään ajateltuna olisi ratkaistava pelkotilat, mitä kautta huutokin jäisi, mutta jos kohde ei ole yksiselitteinen, voi se olla suhteellisen hankalaa. Jonkunlainen pelon vastaehdollistaminen esim. kontaktiin vois auttaa, mutta mulla ei ole hajuakaan, että miten sen pystyisi toteuttamaan.

Kuitenkin jos koira siis todella pelkää, niin parhainta lienee pyrkiä kiertämään pelon laukovat tekijät, jos vain mahdollista, koska eihän tuollainen tila enää kiva koiralle itselleenkään voi olla.

Eipä musta moisen asian kanssa apua ole. Kannattaa kuitenkin varmaan silmät tutkivan lääkärin tiedoista koittaa nyhtää kaikki irti.

Laitetaanpa vielä tähän selvennykseksi tämänpäiväinen koiran silmälääkärissa käynti:

Niin se vain sitten on, että ei tuo noutaja reppana noilla silmillään mitään näe.
Silmälääkäri yritti havannoida asiaa minulle kuvastamalla silmien reaktion valoon, ja koiran harmaakaihien sijainnin huomioon ottaen (keskellä linssiä) ei koiralla ole mitään mahdollisuutta nähdä valon taittaessa pupillin pieneksi.

Mutta voi sitä onnenpäivää tänään, kun koira sai kokonaisen päivän viettää pupillit laajentavat tipat silmissään. Liikuttava näky. Niin eri koira. Smile

Oli kiva, että pääsin reissuun mukaan. Nyt tiedän sitten kaihistakin jotain konkreettista Smile

Ja Roope oli kyllä ihastuttava sirritellessä silmiään ja katsellessa hämmästyneenä ympärillään, että "mitä? Mähän näen!"