Koiramainen keskustelupalsta

Päivän polttavin kysely, joka kiinnostanut kieltämättä jo jonkin aikaa.

Mulle syyt mm. seuraavat:

-Terveys, kennelin luustotilastosta iso plussa.

-Kasvattajan monipuolisuus. Halusin koiran kasvattajalta, joka on ehdottomasti kiinnostunut ja arvostaa muitakin lajeja kuin pelkkää rodunomaista. Omaa myös itse kilpailullista kokemusta eri lajeista, toinen iso plussa.

-Itse yhdistelmä herätti suuren mielenkiinnon ja lopulta päätin ottaa yhteyttä ja kysyä pentua. Ehkä se olennaisin syy.

-Ulkonäkö-asiat eivät ole koskaan toimivaa rakennetta lukuunottamatta olleet minulle tärkeitä. Siksi nämä Sonorialaisten pörröturkitkaan ei koituneet minkäänlaiseksi ongelmaksi.

-Informatiiviset kotisivut - kasvattajaa oli mielestäni helpompi lähestyä.
Itseasiassa kenneliin törmäsin juuri rodun kasvattajalinkkejä liiton sivuilta selaamalla, ja Sonorian-sivusto jäi jotenkin vahvasti mieleen ja erottui heti muista edukseen.
Pentuilmoituksiahan näistä ei taida liiemmin missään näkyäkään?

Mikä teidät muut sai aikoinaan päätymään näihin koiriin?
Toivottavasti mahdollisimman moni rientää vastaamaan, olisi hurjan mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä Very Happy

Lisäys: Mulla ei kauhean suuret odotukset olleet koiraa kohtaan, lähinnä ajattelin että olis aikas kiva homma jos onnistuis saada ja löytää sen verran terveen koiran että sen kanssa vois vaikka harrastellakin jo jotain.
Saksanpaimenkoira itsessään oli ollut haave ja kiehtonut jo pidemmän aikaa, ja ajattelin siinä vaiheessa kun koiraa olin valmis etsimään, että tuskinpa enää paljon sairaampaakaan koiraa onnistuisi saamaan kuin edelliset oli olleet, joten sekin riski rodun suhteen tuntui enää vähäpätöiseltä.
Toivottavasti suuria muutoksia nykyiseen tilanteeseen ei jatkossakaan tulisi.

Olisko ollut aika lailla vuosi sitten, kun alettiin puhua, että "joskus" se pentu sitten voitais ottaa. Edellinen koira oli lopetettu puolisen vuotta aiemmin. Yllätin miehen pariin otteeseen netistä pentuja "ihan vaan kattelemasta" Wink

Siinä vaiheessa tais rotukin olla vielä hieman hakusessa, mutta aika nopeesti alkoi olla vaan sakemannien kasvattajia suosikki-listalla.

Sonorian oli ensimmäisiä kasvattajia, jotka oikeesti kiinnosti, koska nettisivuilla oli runsaasti ja avoimesti tietoa. Ja B:n näkemykset mitä esim. rodun terveyteen tulee, liippas niin läheltä niitä omia. En tarkkaan muista, että mitä kautta Sonorianin sivuille löydettiin. Eli siis terveys oli tärkeää eikä haluttu näyttelylinjaista.

Meillä meinas kyllä koira jäädä B:ltä saamatta, kun miehen laittamat s-postit oli menneet B:n roskapostiin ja me vaan ihmeteltiin, että jopas on kumma kun ei vastaa Rolling Eyes

Aikamme odoteltiin ja sit mies laittoi viestin puhelimella ja sittenhän se selvis, ettei meitä oltukaan heti kättelyssä raakattu Laughing

(Miehellä voi olla tähän jotain lisättävää, pistäköön lisäks jos tuntuu siltä Wink

) -> Sonorian sivuille löydettiin alunperin kaikkitietävän Suomi24 keskustelupalstan kautta. Siellä joku osas kirjoittaa, että tämän hetken terveimmät sakemannit näyttää olevan Sonorianilla ja jollain muulla jonka nimeä en muista. Tässä vaiheessa vasta oikeastaan kartoitettiin vasta minkälaista koiraa ollaan hakemassa ja mitä siltä halutaan.
Loppupelistä intuitio vaikutti päätökseen huomattavasti.

Koska oli ensimmäinen koira niin sen enemmän tietoa eikä taitoa ollut että mitä pitäisi etsiä. Kaikenlaisiin rotuihin käytiin tutustumassa mutta sakemanni siitä sitten tuli.

Kasvattajien sivuja katsellen niin Sonorian oli ainoa joka iski. Pakko myöntää mutta edellisten pentueiden ulkonäön takia ja Röllin takia etusivun kuvassa!!! Näytti niin siskon Pippi-koiralta Very Happy

Sitten kun otin yhteyttä niin B oli niin ihana että tässä sitä nyt ollaan. Mutta on B saanut kärsiä... Laughing

Oli kaikenlaisia ongelmia.. Mutta ne kaikki mun kysymykset Laughing

Jos muistan oikein niin B ihan sanoi ettei ole vielä ollut niin vainoharhaista ostajaa Embarassed

Luin silloin SPL-keskustelupalstaa kun Raamattua...

Nyt voisin ottaa Sonorian-koiran koirien luonteen takia, terveyden takia, B:n tuen takia ja vieläkin koirien ulkonäön takia (kreppitukat siis Wink

)
Nyt en vaan tiedä jos enää saisin toisen B:ltä... Laughing

kauheen vaikeita kysymyksiä...tai ehkä näihin vaan tulee laajoja vastauksi Wink

no mie joskus vuosia sitten pohdin sakemannin hankintaa, hautasin kuitenkin idean ja keskityin kaikkeen muuhun koirahommaan...

muutama vuos sitten päätin kuitenkin hakkia sen pk-koiran itselleni, mutta tavoille uskollisena halusin jotain muuta kuin muilla eli lk. hollanninpaimenta...niitä jo netistä kahlailin...

sitten sohvi jäi hirven alle ja sen harrastusura loppuis siihen, joten tuli tilaa yhdelle koiralle ihan heti ja nyt...joten aikaa holskun hankintaan ei ollut Wink

birgittaan olen tutustunut kauan aikaa sitten raunioilla ja hän on ollut aina sellainen ihminen ajatuksineen, että olen miettinyt: "jos minä joskus sakemannin otan, niin vain häneltä" Wink

olen joka vuos aina käynyt kattelemassa birgitan pentusivuja, mutta aina se aika on ollut väärä minulla uuden koiran ottoon...nyt sitten sattui olemaan pari fifiä vapaana...joten mailia menemään Very Happy

mut mulla ehkä tärkein kriteeri on ollut terveys ja se, että tiedän kasvattajan olevan aidosti kiinnostunut kasvateistaan, myös kun ne lähtee ovesta ulos... ja myös koirien hyvät hermot ovat olleet isoa plussaa...

(ja sit mä olen aina salaa ihaillut birgitan jaksamista käydä treeneissä vain yhden koiran kanssa (mulla on aina kaikki mukana ja ne treenataan "samalla" kertaa) (moon laiska kai) ) Rolling Eyes

Mä arvoin pitkään malinoissin ja saksanpaimenkoiran välillä (oli mulla ihme mietteitä holskuun ja suursnautseriinkin). Otin yhteyttä aika moneen malikasvattajaan, mutta kukaan kasvattajista ei tuntunut olevan kiinnostunut millaiseen kotiin pentu tulisi ja osa tuntui ajattelevan että eivät halua antaa agility/toko (ja haku)koiraksi, vaan suojeluun (laji joka mua ei niinkään kiinnosta), vaikkeivät sitä suoraan sanoneetkaan. Ja toisaalta jotkut vaan ehdottivat melkein suoriltaan pennun varaamista.

Otin myös muutamaan saksanpaimenkoira kasvattajaan yhteyttä, mutta tarkempi tutkimus paljasti jotain ei-toivottua taustalta (terveys, luonne). Mutta näiden kasvattajien puolustukseksi täytyy sanoa että heillä oli ainakin kiinnostusta siitä mihin koira tulisi.
Mulle tärkeimpiä asioita ovat koiran terveys ja luonne, mutta kasvattajan pitää olla myös kiinnostunut koirasta senkin jälkeen kun pennun ostajan auton perävalot poistuvat näkyvistä (kuka muuten auttaisi kaikissa ongelmissa?).

Kävin Birgitan sivuilla katselemassa ja terveystuloksetkin vakuuttivat, sekä avoimuus. Törmäsin eri harrastuksissa Sonorialaisiin (Niciin, Kirppuun ja Sylviin). Sivuille löysin sattumalta googlettamalla jotain saksanpaimenkoiraan liittyvää. Otin Birgittaan yhteyttä jo aikaisemmin, mutta silloin tulevaisuuden näkymäni eivät olleet niinkään selkeät kuin nyt ja koiran hankinta ei ollut vielä ajankohtaista. Ja Emppua ei ollut vielä astutettu.

Oikeastaan etsintöjä kesti pari-kolme vuotta, sillä sopivaa aikaa (toisen) koiran hankinnalle ei ollut mun opiskelujen vuoksi. Keväällä kumminkin pääsin koulusta pois ja tein vain työharjotteluita ja etätöitä, sekä kävin koululla muutaman kerran. Se aika tuli yllättävän äkkiä ja otinkin Birgittaan yhteyttä uudestaan. Pennut olivat jo syntyneet ja yli luovutusiän. Kuulin kauhutarinoita tutulta että hänen kaverinsa ei ollut (joskus aikaisemmin) saanut B:ltä koiraa ja jännitin että saankohan mäkään... ihan turhaan onneksi Wink

.
Tinka kumminkin muutti aika pian meille (ja tutun kaveri valjasti tuttuni kysymään että miten mä tein sen Laughing

).

Olin pitkään halunnut oman Saksanpaimenkoiran ja kotoa muutettuani koira tuli ajankohtaiseksi.

Halusin ennen kaikkea terveen koiran, jonka kanssa voi harrastaa.
Näyttelyistä en ole kiinnostunut pätkääkään ja sen takia pidempi turkki ei muodostunut minkäänlaiseksi esteeksi.

Alottelevana ohjaajana pidin myös tärkeänä sitä, että kasvattaja halusi välillä nähdä missä koiran kanssa koulutuksellisesti mennään ja yhdessä treenaaminen oli mahdollista myös jatkossa.

Kun luin Sonorian sivuilta osion "Kasvattaja", se sai minut lopullisesti ottamaan yhteyttä B:hen. Kasvattaja kartoitti tarkasti millaisiin oloihin koira on tulossa ja mihin käyttötarkoitukseen. Pennun hankinta eteni vaihe vaiheelta, eikä mikään jäänyt epäselväksi. Pennun tapakasvatusta varten sai myös todella kattavat ohjeet.

Lisäys vielä: Meillekin oli tärkeää se, että kasvattajalta saa tukea tarvittaessa ja hän on kiinnostunut koirasta senkin jälkeen kun ne auton perävalot on hävinneet. Törmättiin pentua etsiessämme kasvattajiin, joita ei juurikaan kiinnostanut millaiseen kotiin koira tulisi. Se ei kyllä anna kovinkaan luotettavaa kuvaa kasvattajasta Rolling Eyes

Ja yksi syy, miksi B:n pennut kiinnosti myös, oli raakaruokinta ja tämä koiran elinikäinen ruokintapalvelu. Ihan loistavaa palvelua! Mies on ollut jo useamman vuoden ajan kiinnostunut raakaruokinnasta, mutta ei oltais uskottu, että se voi olla näinkin helppoa Wink

No siks kun oon tuntenut Been jo 8 vuotta ja tiesin mitä saan kun häneltä koiran otan. Ja siks kun Bee osas auttaa mut koiramaailmaan sen mun vaikeen uroksen kanssa, eikä koskaan sanonut ettei tosta o mihinkään vaan yritti aina ratkoa ongelmat Smile

Siks kun Beellä on järki päässä :D

Jonnan myyntipuheen Laughing

jälkeen niin laitetaanpa B:lle kysymys:

Ottaisitko itse Sonorian-koiran? Oletko tyytyväinen koiriisi? Ja onko vielä jotain mitä haluaisit koiriisi, mitä "puuttuu" vai onko nämä sinun visiosi come true?

Moi!

Tämä on hauska ja mielenkiintoinenkin ketju, ja mä olen myös ihan otettu näistä teidän kommenteista! "Vainoharhaisine" ostajineen kaikkineen ROFL

No siis mullahan on varsin loistava myyntipuhe Laughing

Perustuu pelkästään tiukkoihin faktoihin ja omiin kokemuksiin Very Happy

Ja on ne koiratkin hyviä Laughing

AAMEN! Hyvin vastattu B! Ja Jonna, mitä nyt totuutta kieltämään Laughing

Jännää on kuitenkin se että jos joku kysyy mistä mun koira on niin voin ylpeänä sanoa sen mutta mulla ei ole monta tuttua jolle voisin Sonorian-koiraa suositella jos ne "vaan" haluaa sakemannin. Sen verran hyvänä pidän näitä karvakuonoja ja B:n työtä. Eli hyvän koiran saisivat mutta mitä koira saa... Twisted Evil

Hyi, paha minä Laughing

Miksi minä valitsin Sonorian kennelin: koska se on paras Very Happy

ja sopii minun kriteereihin koiranpidosta.

Bingo!

Sie sen sanoit lyhyesti ja ytimekkäästi, joten mitä tuohon voisi enää lisätä.

Laitetaan nyt kuitenkin muutamia mietteitä Idea

Miksi Sonorian koira?

1. Koirien terveystilastot ehottomasti omaa luokkaansa Shocked

2. Kasvattajan asenne koiran myynnistä. Ei myy ihan kaikille tosta noin vaan. On aidosti kiinnostunut minkälaiseen kotiin koira menee. Smile

3. Ei tee pentueita "liukuhihnalla".
4. Kasvattaja on aidosti kiinnostunut kasvateistaan, myös sen jälkeen kun ne perävalot häviää näkyvistä.
5. Kasvattaja arvostaa kaikkia lajeja! Surprised

6. Kyseinen yhdistelmä kiinnosti todella paljon Very Happy

7. Mahdollisuus yhteisiin treeneihin
8. Ruokintapalvelu, joka auttoi meitä ainaskin todella paljon.
9. Hyvät nettisivut, joissa on paljon tietoa
10. Koska se on paras Laughing

Saan olla onnellinen, että B minulle Cindyn myi. Very Happy

Toivon, että myös B tulee olemaan tyytyväinen Cindyn jälkeläisiin ja niistä tulisi edes vähänkin yhtä hyviä kuin "oikeat" Sonorian koirat Very Happy

Mä taidan vastata tähän vähän "myöhässä", mutta nyt on kokemusta Sonoriasta ja Birgitasta. Arvostan todella sitä, että voin luottaa B:n ja häneltä saan hyviä vinkkejä ja voin myös treenata hänen kanssaan. Viimeksi tehtiin ekat jälkitreenit heidän pihalla ja innostuin asiasta. Fasu suoriutui hyvin ekoista jäljistä.(omistaja ehkä hieman liian innokas).
Myös se aito kiinostus koirista merkitsee paljon.
Olen kiitoksen velkaa myös Jonnalle (ja Sylville) jonka puoleen käännyin palattuani aina Faustin kuvaan ja tarinaan netissä.
ja niihän siinä kävi, että entisen työkaverin koira oli Birgitalta.
nyt Sylvi ja Fasu hyviä ulkoilukamuja.
Taidampa taas ens viikolla hakea Sylvin lenkille, jos ovat kotona tossa naapurissa.