Koiramainen keskustelupalsta

Moi!

Hyvin vietikkäiden ja temperamenttisten koirien treenaamisesta vielä, kun F-pennutkin nyt aloittelevat koulutuskentillä:

Kentillä paljon käytössä oleva tapa nostaa pennun/nuoren koiran saalisviettiä ja leikkiä paljon taisteluleikkejä ei aina sovellu tällaisen koiran treenaamiseen. Lopputuloksena voi olla kentällä ylikierroksilla käyvä ja myös ääntä pitävä koira. Kannattaa tarkkailla omaa koiraansa ja tarvittaessa keskustella aiheesta koulutusohjaajan kanssa.

Tärkeintä on opettaa koira keskittymään kentällä - sekä kontaktiin ohjaajan kanssa, että liikkeiden suorittamiseen. Jos joku tietty koulutus-/palkkaustapa aiheuttaa koirassa viettitason liiallista nousua ja "ylivirettä", jolloin keskittyminen häiriintyy, palkkaustapaa kannattaa muuttaa heti tämän huomatessaan. Ensimmäinen merkki siitä, että jotain on muutettava on koiran pienikin ääntely. Mahdollisesti muutettavia asioita ovat palkkaustavan lisäksi ohjaajan äänen- ja kehonkäyttö. Kaikilla näillä on mahdollista vaikuttaa koiran viettitasoon.

Useimmilla kasvateillani on viettiä hyödynnettävissä erittäin paljon ilman sen kummempia vietinnostoja. Jos tällaisen koiran jo valmiiksi korkealla olevaa viettitasoa vielä yritetään nostaa, tuloksena on yleensä jonkinlainen kaaos a_rolling

. Ennenkuin erittäin paljon viettiä omaavalle koiralla tehdään suurta viettimäärää hyödyntäviä treenejä, sillä täytyy olla käytössä toivottu "reitti", johon purkaa tuo esiintuleva vietti. Muuten seuraa erilaisia sijaistoimintoja, ääntely näistä yleensä ensimmäisenä.

Useimpia liikkeitä kannattaa tietyissä vaiheissa opettaa ja myös palkata niistä makupaloja käyttäen. On tärkeää pitää koiran viettitaso koko ajan sellaisena, että ohjaaja pystyy sitä hallitsemaan, ja koira keskittymään tekemiseen.

Koirat ja ohjaajat ovat yksilöitä, ja se, mikä toimii toisella koiralla ja ohjaajalla ei välttämättä toimi itsellä ja omalla koiralla. Kokeilemalla löytyy sopiva tapa edetä. Koiran kouluttaminen ei ole niin vaikeaa kuin miltä se usein saadaan kuulostamaan. Oman koiran tunnetiloja seuraamalla löytyy ne oikeat keinot.

t. Birgitta

Onneksi mun koira ei ääntele turhaan, eikä reagoi herkästi mun ääneen ja liikkeisiin ja on totaali hallinnassa koko ajan. Ja mikä KAOS?
i can´t hear

Taisi Birgitta pitää meitä esimerkkinä... Ja se ei haittaa koska ei kannata kokeilla kaikkea mitä me ollaan tehty...

Ja mun on pakko sanoa: Koiran kouluttaminen ON vaikeampaa kuin miltä kuulosti!!! Embarassed

Onneksi näkyy jo valoa tunnellin päässä a_dreaming

[quote="Maria ja Rocky"]Onneksi mun koira ei ääntele turhaan, eikä reagoi herkästi mun ääneen ja liikkeisiin ja on totaali hallinnassa koko ajan. Ja mikä KAOS?
i can´t hear

Heh, kuin mun suusta Very Happy

Maria, kyllä näitä laulavia lintukoiria on enemmänkin.

Nimim. "mietin mahtaisiko koiralle olla käyttöä esiintyvänä taiteilijana vaikkapa Tangomarkkinoilla" Laughing so hard!!

Niin totta, toi mitä B kirjoitti.
Meilläkin oli hyvällä alullaan huutava tottistelija.
Nameilla ja saalisrauhalla siitä päästiin.

Niin, se unohtui mun tekstistä eli juuri sitä mitä Marika kirjoitti, eli Birgitta on aivan oikeassa. Kunpa sen olisi tiennyt "silloin" Embarassed

tai enemmän ymmärtänyt.

Sisun kanssa kun on nyt ensiaskeleita koulutuskentällä otettu, niin saman voi todeta. Viettiä ei tarvitse yllyttää ja kaivaa patukalla tms. Siitä seuraa vaan ulinaa ja päätöntä hyppimistä.

Ehkä vielä Sisulle sopivaa motivointia kehitellään ja sovitellaan, mutta patukka se ei ainakaan tässä vaiheessa ole.

Kiitti siis taas B:lle ja muille asiantuntevista kommenteista. Samalla saa vähän uskoa myös omille havainnoilleen.

Sisu, tänään jo 7kk

Tuosta edellisestä kirjoituksestani sai varmaan jotenkin väärän käsityksen, koska "keskittyminen" ei ainakaan omasta mielestäni ole synonyymi sille, että koira olisi hillitty/passiivinen, tai ettei sen viettejä hyödynnettäisi. Itselleni keskittyminen tarkoittaa aktiivista olotilaa, jossa koira on valmis milloin tahansa räjähtävään toimintaan. Ideana siis se, ettei koira pura viettiä esim. ääntelyyn/ohjaajan vaatteiden näpsimiseen/ympärilleen vilkuiluun, vaan suuntaa sen nimenomaan keskittyen voimakkaaseen tekemiseen. Ehkä patoaminen voisi olla toinen sana, jota tässä yhteydessä voisi käyttää. Koiran viettitasoa ei siis pitäisi nostaa niin korkealle, ettei koira enää pysty sitä patoamaan.

Hyvin temperamenttisen ja vietikkään koiran viettitaso nousee hyvin helposti sille maksimaaliselle tasolle, jossa sitä vielä voidaan hyödyntää. Tarkoitukseni oli siis viimeksi yrittää ilmaista, että jos em. viettitilassa olevan koiran viettiä vielä yritetään nostaa riehumalla sen kanssa kentällä (pahimmillaan vielä ilman saalisrauhavaiheita), siitä ei ole koulutuksellisesti enää mitään hyötyä, vaan koira ajautuu sijaistoimintojen puolelle. EI siis ollut tarkoitus sanoa, etteikö koiran viettejä hyödynnettäisi sitä koulutettaessa. Päinvastoin, ideana olisi saada niitä hyödynnetyksi ihan niin paljon kuin vain mahdollista banana

.

Joitakin asioita teknisesti koulutettaessa viettitaso kannattaa kuitenkin pitää vähän matalampana, jotta koira pystyy oppimaan (ensimmäisenä tulee mieleen erityisesti sivulletulo ja suora perusasento), ja ohjaaja sitä hallitsemaan. Ohjaajien välillä on myös eroja siinä, millaisella viettitasolla kukin koiraa pystyy treenaamaan. Ja toki siinäkin on joskus eroja, miltä kukakin haluaa lopputuloksen näyttävän. Ja juu, en myöskään tykkää siitä niska kenossa seuraamisesta...!

Röyhkeäksi kouluttaminen on ihan jees, ja itsekin teen sitä joillekin koirilleni, mutta ohjaajaa kohtaan dominoivan ja häntä herkästi haastavan koiran, varsinkin uroksen kohdalla täytyy joskus olla varovainen. Voi nimittäin eräänä päivänä käydä niin, että kun koira riittävästi varmistuu ja on saanut dominoida, se ei enää hyväksykään sitä, että sitä jossain hektisessä tilanteessa estetään pääsemästä päämääräänsä. Lopputuloksia sitten paikkaillaan terveyskeskuksissa, ja pahimmillaan ohjaajan ja koiran luottamus ja yhteistyö katkeaa lopullisesti. Näitä on sattunut. Ihan täällä Suomessakin. Mutta siis pointti: ei ihan kaikissa tapauksissa suositeltavaa.

Kiva keskustelu Very Happy

. Näitä koulutusjuttuja on aina hauska pyöritellä. Aikaa vaan menee vähän liikaa, kun näistä sitten aina innostuu...

t. Birgitta

Voi että sitä tekisi niin monta asiaa eri lailla jos Lilli nyt pentusena tulisi mulle ja jos siis omaisin tämänkin verran lisää kokemusta siihen nähden mitä mulla silloin oli... Rolling Eyes

Nykyään kentällä kehun hiljaisella rauhallisella äänellä (paitsi siinä BH:ssa, mä olin vaan niin jännittynyt että kiekaisin Lillille kehut huonoin seurauksin. Embarassed

) Palkkauksen pyrin pitämään laumana ja silloinkin hyvin rauhallisin elein ja äänenpainoin. Vasta lopussa sitä palloa saa maistella. Toki riippuen Lillin mielialasta, myös treenin aikanakin, mutta pyrin välttämään sitä. Tuo mokoma kun nousee jo kehuistakin! Tämän kaiken teen siis siksi että tein juuri sen virheen mistä B tuolla aiemmin kirjoitti, eli nostin viettejä liikaa liian varhaisessa vaiheessa ilman että osasin edes pitää kunnollista saalisarauhaakaan. Ja Lillihän vuotaa... Mutta se positiivinen asiaha tässä on, että opin koko ajan uutta. En tee samoja virheitä toista kertaa. En toki, vaan miljoona uutta! Wink

Tärkein asia jonka tulen muistamaan ikuisesti ja ainiaan (ja jos sen unohdan, tulkoon joku hujauttamaan patukalla keskelle päätä) on palkata koira OIKEASTA TUNNETILASTA. En halua että koira vain teknisesti suorittaa liikkeen oikein, vaan että sen tunnetila on tekemiseen sopiva ja että se kuvastuu koirasta keskittyneenä ja tarkkaavaisena olemuksena.

Lilli on mulla ensimmäinen oikeasti vietikäs koira, kaikki aiemmat ovat olleet enemmän tai vähemmän houkuteltavia. On niin erilaista lähteä sellaisen koiran kanssa kentälle, jolle itse tekeminen on jo palkinto itsessään ja joka nousee jo pelkästä hieno sanasta. Minä olen opettanut Lilli eri tottisliikkeitä ja temppuja, Lilli minulle rauhoittumisen ja keskittymisen tärkeyden. Itse pitää olla kuin viilipytty ja eleet hyvin rauhallisia ja selkeitä. Kurjalle tuntuu vaan sen asian tiedostaminen että jos Lilli jo alunperin olisi ollut kokeneemmalla ohjaajalla, se pääsisi paljon pidemmälle kuin mitä se minun kokemattoman kanssa pääsee.

Olen huono verbaalisesti kuvaamaan asioita, pään sisällä ajatukset on aina hyvin selkeitä mutta kun yritän saada niitä joko sanoina tai kirjoituksena ulos niin että toisetkin ne ymmärtäisivät, on tulos aina jotenkin epäselvä... Confused

Toivottavasti tuosta kirjoituksesta saa kuitenkin jotain tolkkua. a_help