Koiramainen keskustelupalsta

Tulevana viikonloppuna keskustellaan ja äänestetään SPL:n kevätkokouksessa Tampereella saksanpaimenkoiran jalostuksen tavoiteohjelmasta, jota on valmisteltu pitkään.
SPL:n keskustelupalstalla aiheesta: http://www.spl.fi/keskustelu/keskustelu/viewtopic.php?f=14&t=4905&p=20763#p20763

Kopsasin omat kommenttini ko. palstalta keskustelua herättämään (sorry, tämä on vähän pitkä...):

Kommentoin tässä JTO:aa niiltä osin, kuin olen sen ehtinyt lukea.

Suuritöinen projekti, omasta puolestani kiitos ahkerille tekijöille. Täytyy kuitenkin sen verran todeta, että jos tämän JTO-esityksen hyväksyminen on edellytys PEVISA:n jatkamiselle, kuten edellä on kerrottu, niin en voi kuin ihmetellä sitä, että tällainen yli 100-sivuinen esitys annetaan jäsenistön luettavaksi vain kaksi viikkoa ennen kokouskäsittelyä, ja vielä viimeisen mahdollisen vuorokauden viimeisellä tunnilla. Tätä esitystä on sentään valmisteltu nyt useamman vuoden ajan (edellinen SKL:n hylkäämää versio mukaanlukien). Olisi ollut korrektia huomioida jäsenistö tässä asiassa hieman paremmin. Ei tarvitsisi sentään ihan aamutunneille saakka näitäkään kommentteja kirjoitella...

Tässä ensiksi aivan erinomainen lause JTO:sta (kohta 1.6.2 Rotujärjestön tavoitteet): ”Tietojen objektiivinen kerääminen ja niiden asettaminen kasvattajien käyttöön.”

TÄMÄ olisi toteutuessaan todellista rodunjalostuksen tukemista liiton taholta. Esim. julkista terveystietokantaa on odotettu jo vuosia. Nyt se ehkäpä sitten toteutuu? Kasvattajana pidän sitä tällä hetkellä tärkeimpänä ja nopeimmin toteutettavissa olevana toimenpiteenä rodun terveystilanteen kohentamiseksi, ja se tulee ehdottomasti sisällyttää kohtaan 6.3. Rotujärjestön strategia Lyhyen aikavälin toimenpiteet (2010 - 2011), sekä esittää taulukossa 6.6 ”Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi”.

Mutta sitten...: 4.2.1 Tavoiteltava luonne / nykypäivä: ”Nykytilannetta on tarve tuoda takaisin yksi arvokas perusvaatimus käyttökoirarodun jalostusohjelmaan – rodunomainen käyttökoe.” (pitäisi ilm. olla ”nykytilanteessa”?)

Tämä siis tarkoittaa suojelukoetta. Varsinkin Suomen olosuhteissa suojelukokeen edellyttäminen jalostuskoirilta johtaisi ilman muuta matadorijalostukseen, mikä rodun jo nyt vähäisen geneettisen vaihtelun takia tulisi olemaan rodun terveystilanteelle katastrofi. JTO:n kohdassa 6.2. ”Rotujärjestön tavoitteet” on yhtenä toimenpiteenä geenipoolin turvaamiseksi mainittu ”Pyritään rajoittamaan siitosmatadorien käyttöä ja kannustetaan käyttämään jalostukseen mahdollisimman useita koiria.” Tämä on täydellisessä ristiriidassa edellisen kanssa.

Sama asia löytyy JTO:n liitteestä 3: ”Jo olemassa olevien alleeleiden tasaisempaa jakautumista frekvenssien muodossa voitaisiin edesauttaa nostamalla siitosyksilöiden määrää. Efektiivisen populaation koko on edellaan pieni verrattuna koko populaation yksilöiden määrään.”.... ”Huomattavaa on, ettei kummankaan populaation geenipohjaa olisi enää suotavaa kaventaa.”

Suojelutulosvaatimus nostaisi myös väistämättä rekisteröimättömien pentujen määrän räjähdysmäiseen kasvuun. Paljon saksanpaimenkoiria menee valitettavasti koteihin, joissa ei olla kiinnostuneita harrastustoiminnasta tai tuloksista - ei sen oman koiran eikä myöskään vanhempien. Nämä ihmiset tulevat ottamaan saksanpaimenkoiria jatkossakin. Usein he tänä päivänä ymmärtävät ottaa mieluummin rekisteröidyn pennun, mutta jos niitä ei jatkossa ole tarjolla, heille kelpaa kyllä rekisteröimätönkin. Ei ole kenenkään etu, että tällaisille ihmisille menevät pennut jäisivät jatkossa rekisteröimättä. Mitä laajemmin rodun jalostus on edes jollain lailla liiton hellässä huomassa, sen parempi kaikille osapuolille!

Koira- ja koekäyntimäärää selvittävästä taulukoinnista (Liite 4) ei selviä, kuinka moni yksittäinen koira on suorittanut suojelukokeen vuosina 2002-2008. On taulukoitu vain BH-, AD- ja suojelukokeiden suorittaneiden koirien yhteenlaskettu määrä. Tämä on selkeä puute taulukossa. Koska kyseessä on rodunomainen koe, jota suunnitellaan pakolliseksi jalostuskoirille, tulee selvittää, kuinka monelle koiralle tällä hetkellä riittää Suomessa maalimies. Tunnettu tosiasiahan on, että suojeluryhmät ovat täynnä lähes kaikkialla. Tuon taulukon perusteella ei voida laskea, mikä tulisi olemaan jatkossa tarvittava maalimiesresurssien lisäys, jotta kaikille jalostuskoirille saataiisin koulutetuksi suojelutulokset.

Voidaan kuitenkin varmuudella todeta, että monesta eri syystä maalimiehiä ei tule Suomessa koskaan riittämään jokaiselle jalostuskoiralle joka puolella Suomea. Tilanne ajautuisi siis käytännössä siihen, että kasvattajien sijaan maalimiehet valitsisivat jalostukseen käytettäviä koiria, mikä on aivan absurdi ajatus!!

Kasvattajilla on yleensä monen sukupolven päähän ulottuvat suunnitelmat ja jalostustavoitteet, jotka tällainen käytäntö tekisi täysin mahdottomaksi. Seurauksena olisi siis vain ”tulosten jalostaminen”, ja tavoitteellisen jalostustyön estyminen.

Olen myös omin korvin saanut olla todistamassa sitä, että maalimiesOPPILAS ilmoittaa ottavansa treeniryhmäänsä vain SM-tasolle tähtääviä koiria. Kuinkahan monella kasvattajalla mahtaa olla aikaa useiden jalostuskoiriensa viemiseen SM-tasolle saakka?? Uusi käytäntö vaatisi ilmeisesti maalimiehiltä melkoista asennemuutosta, ja edellyttäisi sitä, että heidät pitäisi jollain lailla velvoittaa treenaamaan kasvattajien jalostuskoiria. Tämä sitten taas olisi mielestäni aivan kohtuutonta maalimiehiä kohtaan, koska homma on rankkaa, ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Kyllä silloin pitää ollakin jonkinlainen oikeus valita, millaisia koiria haluaa treenata. Ei rodun eteen sentään ihan mitä tahansa voida vaatia.

Suojelutuloksen vaatiminen johtaisi ilmeisesti myös siihen, että tuloksia ostettaisiin Suomen rajojen ulkopuolelta, mikä ymmärtääkseni onkin jo mahdollinen, ja ehkä jopa toisinaan käytetty metodi. Voidaan myös kysyä, miten suojelutulosvelvoite on Saksassa edistänyt rodun käyttöominaisuuksien säilymistä. Ilmeisesti ei kovinkaan merkittävästi, koska siellä on nyt perustettu käyttökoiraihmisten toimesta rodulle toinen rotujärjestö.

Edellä mainituista syistä tällaisella tulosvaatimuksella ei ole minkäänlaisia todellisia menestymisen mahdollisuuksia, ja näin ollen sitä on aivan turha myöskään JTO:ssa esittää.

Resurssien puute koskee myös Talentsichtungin käyttöönottoa (mikäli kohdassa 4.2.1 rakenne- ja ominaisuuarvioinnilla tarkoitetaan tätä nimenomaista arviointimuotoa, joka on ollut Suomessa koekäytössä). Mistä löytyy sellainen määrä saksanpaimenkoiran rakenteeseen ja suojeluominaisuuksien arviointiin perehtyneitä asiantuntijoita, että kaikki jalostuskoirat ehditään arvioida, ja vieläpä ennen niiden jalostukseen käyttöä? Etenkin narttuja on monesti jatkon kannalta syytä käyttää jo siinä 20-24 kk iässä (20 kk suositeltu alaikäraja). Kuinka kauan ja kuinka paljon Eki, Aukke ja Keijo jaksavat kulkea arvioimassa koiria ristiinrastiin Suomenmaata? Milloin ja missä koulutettaisiin tulevat arvioitsijat? Tämä on niin suuri rotu, että ihan muutama ihminen ei tähän tehtävään suunnitellussa laajuudessa riitä.

Itse kannatan hyvinkin jalostuskoirien rakenteellisten ja luonteenominaisuuksien kartoittamista jollain tavalla, mutta erilaisten resurssien puute ei saa olla jalostuskäytön esteenä jalostuskoirien ja kasvattajan/nartun omistajan kannalta sopivana ajankohtana. Ominaisuuksien arviointi on siis voitava tarvittaessa tehdä myös jalostukseenkäytön jälkeen. Urosten kohdalla olisin itse valmis puoltamaan jonkinlaista luonteen kartoitusta myös edeltäkäsin, koska nuoria uroksia ei terveyssyistä tulisi muutenkaan käyttää jalostukseen, mutta narttujen kohdalla sama ei toimi, vaan tulisi hyväksyä myös jälkikäteen tehtävät arvioinnit.

Kohdassa 4.2.6.2 Luonnearvioinnit esitetään jalostustarkastuksen rinnalla toisena luonnearvioinnin keinona rakenne- ja ominaisuusarviointi. Se kuitenkin ymmärtääkseni on vasta määräaikaisessa ”koekäytössä” meillä, joten lienee syytä ainakin hieman muokata sanamuotoa.

4.3. Terveys:

Indeksien käyttöönotto saattaa aiheuttaa ongelmia tuontikoirille, kuten myös niiden jälkeläisille varsinkin 1. polvessa, joten tuontikoirille, ja esim. saksalaisista vanhemmista oleville pentueille pitäisi saada lasketuksi luotettavammat indeksit. Nykyinen tapa, jossa saksalainen uros saa indeksin 100, ei ole oikeudenmukainen varsinkaan siinä vaiheessa, kun se estää jonkun yhdistelmän toteutumisen.

Ehdottomasti tulee myös säilyttää D-lonkkaisten jalostukseenkäyttökielto, vaikka indeksipohjaiseen jalostukseen siirryttäisiinkin.

Itseäni ilahduttaa kohdassa 4.3.1., että C-lonkka todellakin on taulukoitu dysplastiseksi eikä terveeksi, niinkuin joskus on tehty syystä, että se on rodussamme vielä (jostain syystä) jalostukseen kelpaava.

JTO:n numeroinnissa lienee korjattavaa, koska myös kohta Näyttelyt on numeroltaan 4.3. Tässä kohdassa tulee selventää, että SPL-näyttelyt ovat epävirallisia, eli niiden perusteella ei voi esim. valioitua, eivätkä niistä saadut tulokset vaikuta pentujen rekisteröintimaksuihin.

Taulukossa sivulla 51 lukee kohdassa Elinvoimaisuuden edistäminen: ”viidestä ja kahdeksasta ikävuodesta lähtien
edellytetään esim. hyppyesteiden ylittämistä”. Itse en ymmärtänyt ”viidestä ja kahdeksasta” -osuutta tästä lauseesta. Sinänsä tavoite on kannatettava, jos sen idean kuitenkin oikein ymmärsin.

Jalostuskoirien olkien ja polvien kuvaaminen on hätävarjelun liioittelua, ellei se perustu faktatietoon näiden ongelmien yleisyydestä. JTO:n yhteydessä esitetyn terveyskyselyn perusteella olkanivelissä on ongelmia 1,2 %:lla ja polvissa 3,7%:lla koirista. Muihin kyselyn sairauksiin verrattuna pitäisi polvien ja olkien sijaan ennemmin vaatia tutkittaviksi jalostuskoirien silmät pannuksen varalta, haimat haimavian varalta ja vaatia jalostuskoirilta geenitesti perianaalifistelian varalta. Nämä sairaudet ovat kyselyn perusteella nimittäin yleisempiä kuin ongelmat koirien olkanivelissä.

Verrattuna lonkissa, kyynärissä ja selässä esiintyviin ongelmiin kyse on molempien nivelten osalta aivan marginaalisesta ryhmästä koiria, eikä kuvaaminen siten ole perusteltua. Terveystutkimusten pakollisiksi asettamisen tulee perustua ongelman merkittävyyteen koirakannassa. Mielestäni kuvaaminen on perusteltua vain linjoissa, joissa ongelmia esiintyy, samaan tapaan kuin jonkun muun harvinaisen sairauden kohdalla.

”Keinosiemennystä tai sperman keräystä saa toteuttaa vain jo normaalisti lisääntyneelle koirille”.
- Tämä tulee korjata sellaiseen muotoon, että esim. vanhojen koirien käyttö on mahdollista, vaikka olisivat ensikertalaisia, jos niillä on esim. iän tai jonkinlaisen loukkaantumisen takia ongelmia astua. Sen sijaan niilläkin tulee olla normaali libido, eli astumishalu, jonka keinosiementäjä kyllä näkee ja todentaa tilanteessa, jossa paikalla on houkutinnarttu spermaa kerättäessä.

”Kertaalleen keisarinleikattua tai polttoheikkoutta ilmentänyttä koiraa ei suositella käytettävän enää jalostukseen.”
- Tässä tulee ottaa huomioon keisarinleikkauksen ja polttoheikkouden syy, joten ehdotonta kieltoa ei tule asettaa. Varsinkin pienkasvattajalle yksikin ”turha” kielto jalostukseenkäyttöön voi olla todella merkittävä asia jatkojalostuksen kannalta. Ongelmien syy kun voi olla aivan muu kuin nartun lisääntymiskykyyn liittyvä.

6.3. Rotujärjestön strategia (2012-2014)
- Tässä on niin paljon ylilyöntejä, etten jaksa niitä tässä enää eritellä. Alkaen kohdasta 2. Kasvattajan toimenpiteitä: ”koko pentueen täydellinen röntgentutkimus” (riippuen siitä, mitä ”täydellinen” tarkoittaa. PEVISA-kuvat ovat ainoat, joita voidaan vaatia, jos niitäkään käytännön syistä), ja ”koko pentue nuorten koirien arvostelutilaisuuteen”...

Liite 1. Tätä en enää ehtinyt lukea, mutta ainakin Jalostusohjesäännön kohta 2.2. vaikuttaa jotensakin vanhentuneelta, eikä toteudu käytännössä. Myös tatuointiin liittyvät asiat vanhentuneita.

Kokonaisuutena JTO on erinomainen tietopaketti, jota voi suositella kaikkien rodusta kiinnostuneiden luettavaksi.

Edellämainittuja muutoksia siihen kylläkin tulisi tehdä, jotta sen puolesta voisi äänestää.

Birgitta

Paljon hyvää ja tärkeää asiaa, kuten olettaa Birgitalta saattaakin Very Happy

Mulla ei tota liiton palstaa tulekaan mitenkään aktiivisesti seurattua, joten kiva kun linkitit aiheen tännekin, olisi jäänyt muuten varmaan kokonaan huomaamatta.

Tähän kuitenkin on nyt valitettavasti pakko pikkaisen tarttua (ja viedä keskustelua samalla hieman sivuraiteille, pahoittelut)

Viimeinen muokkaaja, Birgitta pvm Tor Huh 23, 2009 7:56 pm, muokattu 1 kertaa

Eiköhän kaikki kisaliikkeet sinänsä lajissa kuin lajissa ole koiralle luonnollisia, joten jos treenimäärät pysyvät kohtuullisina, koiran kyllä pitäisi kestää. Treenit sitten joskus eri juttu, koska siellä esim. leikin yhteydessä voi tapahtua vahingossa pahaa vääntöä esim. niskaan.

Tottiksessa se nykyisin paljon nähtävä "niskankenotus-seuraaminen" on sellainen koiralle epäluonnollinen asento, joka mun silmään näyttää pahalta. (Vähän niinku ite maalais kattoa koko ajan. Tosi rankkaa ainakin mun niskoille ja hartioille!) Suojelussa taas se koiran raju heittäminen sieltä selän takaa maalimiehen eteen ei saa multa sympatiaa.

t. B

Allekirjoitan B:n kanssa kaikki kohdat. Itsekin tuota JTO:ta eilen tankkasin ja ihmettelin monta kohtaa, juuri tuota kokoaniskuvaamista kuin myös suojelupakkoa.
Suojelupakosta sen verran, että tietääkseni nykyisinkään kaikki halukkaat eivät saa koiraan maalimiehelle oppiin, saati sitten, jos se suojelutulos on se, mitä vaaditaan pennuttamiseen.
Tuota suojelutulosta "rodunomaisena kokeena" arvosteltiin myös Palveluskoiralehdessä, milestäni täysin aiheellisesti.

Mitä haittaa siitä yksintein kokonaan kuvauttamisesta on, jos se tehdään tosiaan vaikkapa edes siinä samalla kuin muutkin pakolliset säteilytykset?

Mun mielestä olisi tärkeämpää tietää ja löytää myös ne pienemmät epäkohdat/muutokset koirassa, eikä keskittyä vain niihin suurimpiin ja näkyvimpiin yksityiskohtiin. Pienempikin vika voinee olla joskus osa isompaa vyyhtiä ja mahdollista pohjan vaikeammille ja suuremmillekin sairauksille, joissain tapauksissa?

Tutkimattomuus esimerkiksi pelkästään löytöjen esiintulemisen pelosta ei mielestäni ole syy olla tutkimatta koiraa, sillä eiköhän kaikista koirista kuitenkin jotain pientä tai suurempaakin "häikkää" jossain vaiheessa tai iässä löydetä kun riittävästi tutkitaan. Jos ei muuta niin edes karva on pakko olla vääränvärinen Very Happy

Mieluummin kuvittelisin ostajan haluavan koiran pentueesta, jossa on raportoitu tarkasti löydökset kaikilta osin kuin että osa koiraa on tutkimatta ja oletetaan kokonaisuuden olevan noilta osin kunnossa.
Moni koira voi liikkua näennäisesti terveen tavoin ja työskennellä vaikka siellä olisikin jotain häikkää nahan alla. Olen joutunut sen henkilökohtaisestikin joillakin koirillani jossain vaiheessa toteamaan. Sitten kun koira jo kunnolla oireilee ollaan jo mielestäni "myöhässä".
Kattavien tutkimuksien jälkeen voisi pennun ostaja ainakin tietojen perusteella valita mitkä ovat ne vähiten haittaavimmat viat ja riskit itselle, ja viat joiden varjossa koiraa pystyy kumminkin vielä jalostukseenkin käyttämään Smile

Mä olen koiraani varsin tyytyväinen kaikista sen mahdollisista vioista tai puutteistakin huolimatta. "Parempaa" ei olisi kohdalle voinut sattua. Toivottavasti matka jatkuu pitkälle ja terveydentila on kohdillaan.

Kiitokset Birgitalle omalta osaltaan hienosta työstä saksanpaimenkoirien eteen!

Vielä sellainen lisäys tuohon pennunostajan tilanteeseen, että se todellinen apu pennun hankintaa suunnitellessa tulee olemaan julkinen terveystietokanta, jonka pohjalta jokainen näkee, mitä missäkin suvussa esiintyy, ja siten myös mahdollisten ylimääräisten terveystutkimusten tarpeen.

t. Birgitta

Mä olen Been kanssa samoilla linjoilla, juurikin itse pannuskoiran omistaneena. Ois ollut hemmetin hieno juttu että sekin saamarin tauti ois ollut tutkittuna paremmin, mutta toisaalta mun uros oli sitä ikäluokkaa ettei ko. tautia ollut vielä tutkittu tai edes kunnolla aloitettu tutkimaan vielä.

Toisekseen Bee on oikeessa siinä että Suomessa pitäisi julkaista virallinen ja PAIKKANSAPITÄVÄ eli rehellinen terveystietokanta saksanpaimekoirista ja mun henk. koht mielipiteenä vielä semmoiselta taholta jolla ei ole minkäänlaisia omia jauhoja pussisaan, eli ei kenenkään kasvattaja yllpitämänä.

Tällä hetkellä on valitettavaa mutta totta että suurimmalla osalla sakemannikasvattajista on silkkaa paskaa "terveystilastoissaan" , ja kyllä ihan on omaa kokemusta, ei oman koiran kohdalla mutta muutoin.

Suojelukokeesta: juu ihan hyvä että on raodunomainen koe mutta se ei saa olla kriteerinä jalostuslistalle pääsemiseen, koska ihan paskalla terveydelläkin niitä suojelutuloksia on tahkottu ja ostettu sekä kotimaassa että ulkomailla.

Joku roti pitäis kyllä saada ettei mee hieno rotu ihan silkaks pelleilyks vain ja ainoastaan idiotismin takia.

Mitä uutta asian pariin nytten kuuluu?

JTO hyväksyttiin SPL:n kevätkokouksen äänestyksessä pienin muutoksin, ja seuraavaksi se menee Kennelliiton käsittelyyn.

t. Birgitta

Aihetta sivuten, onko kellään tietoa onko tällainen projekti vielä voimassa, tai mitä sille kuuluu?

http://www.spl.fi/keskustelu/keskustelu/viewtopic.php?f=14&t=4057&st=0&sk=t&sd=a

Tuon lannerangan kuvausprojektin lisäksi (onko kellään vieläkään mitään tietoa siitä?) törmäsin liiton palstaa selattuani myös tällaiseen mielenkiintoiseen ketjuun

http://www.spl.fi/keskustelu/keskustelu/viewtopic.php?f=15&t=3837&st=0&sk=t&sd=a

Sattuisko jollakulla olemaan tallenteita tai tietoa mistä liiton palstan vanhoja keskusteluja pystyy vielä löytämään? Olen kuullut että siellä olisi ollut vuosina 2004-2005 paljon kaikkea mielenkiintoista ja tärkeää luettavaa ihan oman koiran sukutauluun ja terveyteen liittyen.

Harmi kun ei tunnuksia palstalle ole tuolloin(kaan) ollut käytössä ja vanhoja keskusteluja ei taida oikein mistään löytää palstan uusiutumisten ja muutosten myötä. Sad