Koiramainen keskustelupalsta

Koska mua jänskättää, että miten onnistun Rein noudon sössimään ja koska vain harvoin näkee oikeasti teknisesti ja vietillisesti nappinoutoja, niin tästä on varmaan ihan hyvä laittaa aiheensa. Tai ainakin mua kiinnostaa (mikäpä ei kiinnostaisi..).

Noudonkin voi niin monella tapaa tehdä, että olisi ihan mielenkiintoista kuulla mahdollisimman tarkkoja selvityksiä siitä, miten oman koiran kanssa kukin on toiminut. Erityisesti mahdolliset ongelma kohdat kiinnostavat. Hukalla on saalisnouto, ihan suht siisti (vaikkakin siinäkin paljon hiottavaa) ja Reille koitan rakentaa saalisnoudon tekniikan kautta. Olen kuitenkin nähnyt kertaalleen pakkonoudon ensimmäisen harjoituksen ja muutenkin nähnyt pakkonoutoa toteutettavan.

Pakkonoutoa on jotkut perustelleet sillä, että saalisnoudolla saadaan aikaan näitä mälläyksiä ja pitkiä kaarroksia, kun taas pakkonoudolla saadaan nopea suoritus, minimaalisin kaarroksin ja mälläämättä. Mä en ole nähnyt tämän (ainakaan mälläyksen osalta) toteutuvan käytännössä kuin aniharvalla koiralla, enkä siksi ole itse halukas koittamaan pakkonoutoa, ainakaan vaihtoehtona numero yksi.

Mua häiritsee kokeissa suorituksia katseltaessa usein koiran voimakas ennakointi irroitukseen kapulasta. Koira suurin piirtein sylkee kapulan ja ohjaaja koittaa paikata tilannetta antamalla kauheella hädällä irti käskyn ja kahmaisemalla kapulan ilmasta. Ei hivele mun silmääni. Mä tykkään, että koira ei päästä irti, ennen kuin se todella käsketään irroittamaan, koska mitä jos sen koiran suussa olisikin kapulan sijasta jotain arvokasta ja särkyvää ja koira sylkee kapulan ennen aikojaan eikä ohjaaja kerkiäisikään hommaan mukaan? No joo, kaukaa haettua, kun puhutaan koesuorituksista, mutta silti. Onko se rankka ennakoiminen tavoiteltavaa? Tekeekö se lisää pisteitä vai mikä siinä on takana?

Itse olen siis Rein kanssa lähtenyt siitä, että aluksi vahvistin vain kiinnostusta maassa olevaan kapulaan. Sitten, kun en löytänyt tietä saada koiraa tarttumaan "kuolleeseen" maassa olevaan kapulaan (sain esiin vain esim. kapulan nuolemista) vaihdoin taktiikkaa siten, että käskin koiran istumaan, menin itse sen eteen (aluksi kyykkyyn tai polvilleen, kun koira oli niin kirppu) ja annoin kapulan suuhun, kun piti hyvin -> vahviste. Sitten pidensin aikaa ja toin mukaan häiriötä eli koskettelin kapulaa ja koiraa jne. Nyt, kun tämä kaikki sujuu ja koiran ote on tyyni ja varma, on siirretty kapula takaisin lattialle, josta koiran tulee se nostaa. Vahviste vaihtelee nostosta nostamiseen ja kannatteluun sekä kapulaa kantaen siirtymiseen. Kaiken aikaa pääpointti on siinä, että ote olisi vakaa ja varma.

Toistaiseksi näin on päästy hyviin tuloksiin, mutta meillä nyt ei todellakaan puhuta vielä mistään kokonaisesta noudosta vaan pelkästään noudon palasista. Reillä on suuri halu tarttua kapulaan ja se tykkää sitä pitää suussa ja välillä jopa innostuu kapula suussaan tarjoilemaan erilaisia asentoja. Kun sitten merkkaa toiminnon ja heittää koiralle palkan (ruokaa) niin se katsoo palkkaa ja katsoo muhun sen näköisenä, että "ootko tyhmä? en mä voi syödä, kun suussa on jo kapula" Totesinkin tänään, että turhaahan sitä on edes yllyttää tiputtamaan kapulaa, että mielummin pyytää tuomaan kapulan sen verran likelle, että saa itse siitä kiinni, jolloin kapula palautuu aina käteeni ja toisto toistolta minimoituu riski siihen, että se jossain vaiheessa keksisi ruveta sitä tiputtelemaan. Aika näyttää, mihin tässä edetään, mutta toistaiseksi fiilikset noudon suhteen on hyvät.

Jonkun verran olen tehnyt pitoharjoituksia Reille Hukan hervottoman suurella metallinoutokapulalla eikä se äkkiseltään tuntuisi miltään monsterilta, vaikka mielummin selkeästi puuta suussaan pitääkin.

Mutta nyt, mä rupeen hipsuilemaan kohta työmaalle ja kun illalla palaan saan toivottavasti lukee monta muuta pohdintaa noudosta ja sen opetuksesta, niin saan välillä taas muutakin kuin omat ahdistuneet ajatukseni mietittäväksi Wink

Rico harjoittelee tällähetkellä vasta kapulan ottamista ja pitämistä suussa komennolla 'tuo'. Ylipäätään kaikki koulutus on Ricolla hieman myöhässä minusta johtuvista syistä. Olen hieman maalta näiden viettialueiden hyödyntämisessä, joten olen koettanut perustella muille koulutustapojani maalaisjärjen ja hyväksi koettujen keinojen pohjalta (suokaa anteeksi kaikki innokkaat koiraimmeiset Embarassed

). Elikkäs vahvistan Ricoa pitämään kapulaa suussa komennolla 'tuo'. Tätä komentoa tulen käyttämään sitten aikanaan, kun koko noutoliike suoritetaan. Poika ottaa kapulan pikaisesti suuhunsa ja pitää sitä siinä pureskelematta. Palkan se saa sitten, kun kapula pysyy hetken suussa rauhallisesti ja 'irti' käskyn saatuaan irrottaa otteen. Irroitus tapahtuu myös välittömästi, sillä poika on TODELLA ahne makupaloille. Aluksi se kyllä yritti pudottaa kapulan suusta nähtyään, että makupala on tulossa mutta muutaman toiston jälkeen se on todennut, että ok, ensin sana 'irti' ja sitten saa namia Smile

En ole liittänyt vielä vapaaseen leikkiimme käskyä 'tuo'. Rico kantaa mieluusti lelujaan minulle. Myös siis leluja/kapuloita/ym. jotka heitän minusta poispäin. Eli poika ei rupea jemmaamaan lelujaan eikä koeta järsiä niitä ylhäisessä yksinäisyydessään palasiksi, vaan tuo omaehtoisesti ne minulle takaisin, saaden palkaksi jälleen leikkiä minun kanssa. Rico on siitä mukava koulutettava, että motivointi on helppoa oli palkkana sitten nami tai räsy.

Ehkäpä noudon voisi opettaa jotenkin muutenkin ja saatan kompastua ongelmiin tulevaisuudessa mutta tällä hetkellä Ricolle käsky 'tuo' merkitsee kapulan pikaista suuhun ottamista ja siitä luopumista 'irti- käskyllä. Katsotaan, mitä sitten tapahtuu, kun liike etenee ;)

Meillä ei ole käskyä mukana matkassa vielä laisinkaan noudon suhteen. Homma perustuu koiran omaan toimintaan. Joskus kapulaa antaessa saatan sanoa tulevan käsky "Bring", mutta toistaiseksi olen nähnyt sen täysin merkityksettömänä.

Teillähän on Ricon kanssa hyvä lähtökohta jo siinä, että se haluaa tuoda esineitä sulle, toisin kuin Rei. Rein kanssa on alusta asti joutunut miettimään tuomispuolta kaikessa ja saa edelleen miettiä. Nyt onneksi näyttäisi sille, että saalisleikki puolella alkaa homma sujua hiljalleen, ehkä!

Tosta Rein nouto-opetuksesta vielä sen verran, että koitan perustaa sitä siihen, että se oppisi, että kapulan kanssa on vain yksi paikka ja se on istuminen edessäni, jolloin se aikanaan myös kapulan hakiessaan tulisi nopeasti takaisin, koska on alusta asti oppinut kapulan kanssa istumaan edessäni. Mene ja tiedä, että miten toimii. Kerran olen kapulaa testiksi heittänyt ja silloin koira ainakin kippasi kapulan kanssa heti ympäri mua kohti. En jäänyt katsomaan, että mitä tapahtuu vaan vahvistin jo itseäni kohti suuntautuvasta liikkeestä.

Muut kanssa kertomaan niitä niksejään! Wink

Meillä on kanssa vahvistettu varsinaisesti lähinnä viettejä. Edellisten kanssa kun opin, että hiljaa hyvä tulee. Pennun kanssa kun on liian kunnianhimoinen, niin se näkyy sitten vanhempana pakkosuorituksena, mitä mä en ainakaan halua, vaan haluan sellaisen suorituksen, jossa näkyy iloinen tekeminen.

Tällä hetkellä kaikki, mitä Elli tekee, se tekee tosi halukkaasti ja korkealla vietillä - mikä mun käsittääkseni on tarkoituskin, tosin välillä on pakko laskea sen viettiä, kun menee liian kuumaksi (niin kuin Jukukin :D ).
Myös patoamista ollaan hajoiteltu, ja tuntuu toimivan.

Noutoja ollaan tehty patukan kanssa. Kapulaa en vielä tolle rimpulalle ole viitsinyt antaa, vaan olen lähinnä vahvistanut sitä sen esineiden mulle tuomista (kaikki varmaan muistaa, miten kävi Pikkalassa ennen joulua Embarassed

).
Lisäksi näin työssäkäyvän ihmisen aika on rajallista varsinkin kun iltaisin on ollut niin himputin pimeää - onneksi valostuu koko ajan :D .

Mulla aamuvuoroviikot on ok, kun pääsee kahdelta jo töistä, mutta iltavuorot.. :?

Mä keksin tohon esineiden tuomiseen sellaisen jutun, että liinalla varmistin saalisleikissä, että koira ei hilpase omille teilleen ja sitten yllytin hyppäämään sen vasten, kun se tuollainen jänöjussi kuvittelee olevansa. Tätä kautta olen saanut annettua koiralle tuomiseen jonkun jipon, joka ehkä lievittää sitä patukan mulle tuomista. Ja mun kun on aina treenivaatteet ihan loassa, niin ei paljon enää siinä tunnu, että koira saa oikein luvan kanssa läiskiä likaisia tassujaan vasten.

Mä olen nyt luullakseni ratkaissut meidän nouto-ongelman. a_happyhappy

...Tai siis siirtänyt ongelman hamaan tulevaisuuteen. a_chuckle

Yksinkertaisiin asioihin yksinkertainen ratkaisu.

Tämän päiväisen pohdinnan perusteella olen päättänyt opettaa pennulle metallikapulalla noudon kuntoon, ja vasta kun nouto on täysin varma (vauhdilla pureskelematta palautus ja oikea palautus asento ilman korjauksia), alamme siirtyä puukapulaan.
Nythän näissä "välitreeneissä" on palautusnopeus kärsinyt hurjasti, kun pentu ei saakaan palauttaa enää pomppaamalla (kiva leikki ei ole pennun mielestä enää niin kiva)
Tätä tapaa en siis ole yhdelläkään aiemmista koirista toteuttanut, vaan näille nouto on opetettu juuri liikkeen pilkkoamisella ja pito/kantoharjoituksilla, eli ns. perinteiseen tapaan.
Mutta koska koirat ovat yksilöitä oppimiskykyineen kaikkineen, ei treenaminenkaan voi sujua kaikilla saman kaavan mukaan Smile

Jukulle en samaa tapaa siis aio opettaa, sillä pennun mälväämistaipumuksen tuntien pelkään pahoin, että nouto tulisi muuten opetettua pakkonoutona, sillä toistaiseksi luon pennulle tahtomattani todennäköisesti niin suurta painetta lähelläni kapulan kanssa, etten yksinkertaisesti positiivisesti vahvistaen ehtisi pentua missäänvälissä palkkaamaan ja ohjaamaan toimintoa näin ollen haluttuun suuntaan.. Tästä syystä aloitamme noudon metallisella, jota pennun ei tee niin suuresti mieli pyöritellä suussa. Pääsen kehumaan ja palkitsemaan koiran, ja saan tämän toivon mukaan tätä kautta oppimaan noutoliikkeen.

Jos joku palstaa seuraava haluaa säästää minut vaivalta, kertomalla omien kokemuksiensa kautta, ettei moinen tule missään nimessä toimimaan ja haaskaan vain aikaani (mikä sinänsä ei haittaa), avatkoon mielellään suunsa? Kiitän Smile

Jännä ratkaisu, ei ole itselle tullut koskaan mieleen.

Äkkiseltään ajateltuna saattaapi olla melko hyväkin ratkaisu, mutta itse pelkäisin otteen heikkoutta, koska metallia ei ole niin mukava purra lujasti kuin puuta. Hukallahan on tosi höterö ote myös puisesta kapulasta (siitä metallista puhumattakaan) ja olen koittanut sitä vahvistaa kaiken maailman vippaskonstella, mutta ei se ota tuulta alleen ja otetta on sentään vahvisteltu jo ainakin vuosi. Tuntuu, että otteen lujuus on se, minkä se kertaalleen on oppinut. Ja se ote on oikeasti sitä tasoa, että kun se istuu kapula suussa edessäni se saattaa pitää kapulaa ulkopuolisen silmään suht mukavasti, mutta mä näen ja käsin tunnen, että koira ei edes pure kapulaa vaan lepuuttaa sitä vain suussaan.. Olenkin nyt koittanut Kirpulle luoda vahvaa otetta kapulaan. Ennen ei noudossa liikuta senttiäkään mihinkään!

Ei siis ole asiasta kokemusta (opettaa metallin kautta siis) enkä äkkinäisenä ajatuksena siinä suurempia suden kuoppia keksi, mutta otteen lujuus saattaapi ehkä jäädä hieman hentoiseksi. Toki pitää myös huomioida se, että minkä lujuisen otteen ohjaaja koiralleen haluaa. Itse en halua toiselle koiralle moista löysyyttä noudon otteisiin, mutta jotain muuta Hukan otteen löysyys ei välttämättä edes mietityttäisi.

Tää tahtoo sitten reportaasia, että miten homma etenee!

Nyt löytyi niin aiheeseen sopiva linkki, että täytyi laittaa tännekin muistiin Laughing

http://www.geocities.com/Petsburgh/Park/1999/tokojuttuja/noutojen_ongelmista.doc