Koiramainen keskustelupalsta

Monikos Sonorialainen on agilityyn tutustunut enemmän tai vähemmän? Olisi mukava tietää ja kuulla, jos on ollut jotain merkittäviä ongelmakohtia tms. Tietäisi huomioida sitten tuon Rein kanssa, jahka sen kanssa aikanaan päästään harjoittelemaan muutakin kuin esteiden perusolemusta.

Meillä on tarkoitus varmaan ensi kesänä aloitella agility Jukun kanssa, mikäli nyt ei kummoisia muutoksia tule suunnitelmiin.
Aivan aloittelija olen itse kyseisessä lajissa, vain perusteet parin aiemman koiran kanssa treenattu, joten käännynkin sitten sun puoleen kyselemään vinkkejä kunhan alulle päästään! Laughing

Sen verran hienolta teidän meno radalla näyttää!

Birgitalla tai Johannalla lienee paremmat niksivarastot kuin mulla. Mä olen vaivoin tainnut puoltoista vuotta lajia harrastaa, että ei siinä hirveemmin edes voi mitään osata. Maalaisjärjellä vaan on eteenpäin koitettu puskea ja toki on kiittäminen Kortetmäen Annea kesäisistä treeneistä ja ikuisiin kysymyksiin vastailuista.

Asenteeni lajinsuhteen on ainakin remontoitunut täysin, niin kuin on lähestulkoon kaikissa koirajutuissa mun kohdalla käynyt Embarassed

Mä marssin ekan kerran treeneihin asenteella, että vähän juostaan ja huiskitaan käsillä, ei voi olla vaikeeta, nyt en ole tyytyväinen edes sen viimeisen nollaradan ohjaukseeni vaan olisin sen ohjauksen vuoksi valmis vaipumaan maanrakoon ikiajoiksi häpeämään Embarassed

Mutta laji on ehdottomasti antoisa ja mukava, siitä ei pääse mihinkään Smile

Me ollaan agilityä harrastettu vuodesta 1991 lähtien, mutta enimmäkseen ilman ohjattua koulutusta. Siksi ei ohjauksen hienoudet kuulukaan mun repertuaariin.

Sen olen oppinut, että temperamenttista koiraa pitää ohjata eleettömästi ja käyttämättä kovin innostuneita äänensävyjä. Aina ei voi motivoida pallolla/patukalla, vaan makupalat on tarpeen, jotta rimat pysyy ylhäällä, ja koira ylipäätään malttaa katsoa, mihin on menossa ;).

t. Birgitta

Mä sanoudun irti kaikesta vastuusta kouluttaa yhtään kenellekään yhtään mitään. Epäilen täällä jo jopa sitä, että menenkö edes pääsykokeisiin Kannukseen jos pääsen..

nimim. juuri Aaltosen Marian treeneistä kotiutunut

Siis okei, mä tiesin, että meillä homma seisoo kuin halot pinossa, mutta en kyllä ollut laisinkaan tajunnut, että miten sokeaksi oli tullut paitsi omille niin myös muiden virheille. Puhumattakaan kaikesta siitä uudesta, mitä opin. Ei kyllä mennyt senttikään hukkaan! Ja huomasi, että Maria on kisannut MM-tasolla, sillä ratkaisut ongelmiin olivat monessa päin vastaisia normi porukoihin. Vrt. Hukalla meni ylihilseen tuossa syksystä/alku talvesta, treenikaverit sanoi, että pitää rauhottaa itse sitä hommaa rauhoittamalla ja lakkaamalla kilpajuoksu, no, auttoihan tämä, koira alkoi jopa keskittyä ja pysyä lapasessa. Nyt sitten Maria joutui ruotimaan mua siitä, että jään haahuilemaan ja haaveilemaan, kun pitäisi painaa täysiä, että koirasta saadaan kaikki irti, mutta pitää pitää katse koirassa, ettei se ala holtittomasti roiskimaan. Normaali treenikunta haluaa siis ratkaista ongelmat, mutta Maria haluaa ratkaista ne siten, että aika on maksimaalisen kova, ja siinä on vissi ero käytännön tasolla.

Ja jos sitä oppi omasta ohjauksesta ja omasta tekemisestä ja omasta koirasta, niin kuinka paljon sitä taas aukesikaan silmät muun sakin ongelmille ja vahvuuksille jne. Yhdenkin keinu ongelmasta tehtiin historiaan harvinaisen simppelisti.

Ja nyt mä tiedän, miten tehdä Reille pujottelun finaaliin.

Mun aivot ei edes riitä käsittelemään sitä kaikkea, onneksi edes osa on videolla! Tälläiset tehotreenit pitäisi olla säännöllisiä. Mä olen paitsi lamaantunut tajuamaan taas idioottimaisuuteni, niin myös aivan täynnä intoa päästä treenaamaan!

Miten ois joskus Sonorialaisten yhteinen agilitypäivä ja Maria kouluttamaan? Wink

Eipä päästykään me agilitya harrastamaan. Seuraavanlainen ilmoitus tuli sähköpostiini. Hain siis kesällä alkavaan kurssiin. Rolling Eyes

Olen siis ilmoittanut koiran syntymäajan (sekä myöskin tiedon että koira on jo välikuvattu), ja juuri kesäkuussahan koira sen vuoden täyttäisikin!

"Olitte ilmoittautuneet Jatin alkeiskurssille. Alaikäraja kurssille on 12 kk,
joten tällä kertaa en teitä voi kurssille ottaa. Syksyllä voitte uudelleen
hakea alkeiskurssille kun koiranne ovat sen 12 kk täyttäneet tai täyttämässä.
Kannattaa Jatin sivuilta seurata ilmoittautumisaikataulua!"

Tahtoo pois Jyväskylästä.

Agi ei jotenkin sovi mulle, jotenka Ellikään ei siis siitä pääse nauttimaan.

Mutta olemme ilmoittautuneet pelastuskoirapuolelle ja pelastuskoirakoe pitäisi suorittaa, että pääsisimme raunioille Shocked

Gitta, missä alatte treenata? Me ollaan HEPeKon riveissä, eli Herttoniemen radalla harjoitellaan.

Sinnehän mekin liityimme Very Happy

Joo lyökää vaan lyötyä. Ei täällä pääse edes raunioita treenaa a_damnit

Mä taidan uuvuttaa ton pennun vaan tottisteluun kun ei muuta pääse tekee.

*jatkaa rypemistä*

Miten kummassa Jyväskylässä on muka noin huonot koiran treenaus mahikset? Ootko kysellyt eri seuroilta ja niiden harrastajilta? Takuulla on ihmisten omia aktiiveja treenisakkeja. Kummastelen suuresti jos ei ole. On Jyväskylä kuitenkin sen verran suuri paikka.

Riitta:
Agilityssä täällä on tilanne se, että agilityä järjestävät K-S Kennelkerho omalla kentällään, jossa harjoittelu menee viime vuosien muistikokemuksien mukaan jotakuinkin niin, että samaa estettä suorittavat yhtäaikaa noin 150 paikallista harrastajaa. Joten ei mitään järkeä. (Mutta sinnehän me toki tungetaan jos ei muutakaan keksitä a_chuckle

)
Toinen, ja parempi tapa treenata, on treenata Jatilla, Jyväskylän agilityteamilla, ja tuonnehan me siis ei mukaan päästy. Sinne olisin ehdottomasti tahtonut, kun kuiteskin ainut Jyväskylän oma agilityseura. Että tälläinen kaupunki tämä.
Ja kolmas oljenkorsi olisi tietysti jonkin matkan päässä Laukaan koiraharrastajat, jossa pyörii käsittääkseni agilitytreenit, mutta se on mulle aivan tuntematon seura, enkä ole vielä paremmin ehtinyt tutustua tai kysäistä pääseekö mukaan. Kai jossain lähipaikkakunnilla saattaisi löytyä vielä jotain omia porukoita, mutta mä vihaan autoilua, enkä sen vuoksi suostu ajamaan metriäkään pakollista kauemmaksi, siksi haluaisin treenata ihan kotipaikkakunnalla.
Itsenäiseen treenaukseenkaan ei ole mahdollisuutta ennenkuin on jotain multichamppiooni agilityssa tai jotain vastaavaa, joten se unohdettakoon.

Ja rauniot puolestaan löytyy muutamien tiedustelujen jälkeen lähinpänä Tampereelta. Ja sinnehän minä en todellakaan lähde viikottain ajelemaan.

Embarassed

Tampereellahan oli juuri/ on menossa juuri, jokin raunion peruskurssi tms. Olisin hakenut sille jomman kumman koiran kanssa, mutta treeniaikoja meni töiden kanssa päällekäin Sad

Mutta kai Jyväskylässä on jotain hakuporukoita tms.?

Hehei! Me saatetaan sittenkin päästä aloittamaan agility! Very Happy

Otin yhteyttä tuonne kolmanteen vaihtoehtooni, ja sinne saattaisimme päästä sisään, ensin vain pitäisi läpäistä jokin tottelevaisuus testi 20.5 (huih) , jolla valitaan kurssille mukaan mahtuvat koirakot.
Saa nähdä miten käy. Hitsit.