Koiramainen keskustelupalsta

Viimeinen muokkaaja, Birgitta pvm Maa Lok 08, 2007 2:15 pm, muokattu 2 kertaa

Moi!

Tämä on Tia sitä samaa, jota mailasin sulle joskus alkusyksyllä, mutta siis myös muille:

Ääntelystä tulee siihen taipuvaiselle koiralle tosi helposti tapa, jos siihen ei ihan alusta saakka kiinnitä huomiota. Meillä Röllin kanssa on tehty paljon töitä tuon asian kanssa, joten tiedän, millaista se voi olla... Kehotan siis lämpimästi kiinnittämään asiaan huomiota ;).

Kun koira on käskyn alla koko ajan ja keskittyy johonkin, oli se sitten nami, pallo tai ihan vaan "totteleminen", se on yleensä hiljaa. Ongelmatilanteissa pitäisi yrittää a) pitää huolta siitä, ettei koiralle anna turhautumista aiheuttavaa ärsykettä, koska se laukaisee ääntelyn ja b) tarpeen vaatiessa antaa koiralle em. "sijaistoiminto", johon se voi keskittyä, ja purkaa siten turhautumisen ääntelyn sijasta.

Jokainen koira ääntelee, kun viettitaso nousee tarpeeksi ylös, eikä koira pääse tekemään (vrt. haukkuopetus turhauttamalla). Temperamenttinen, esim. saaliin suhteen matalalla ärsykekynnyksellä varustettu ja vietikäs koira turhautuu helposti, syttyy todella nopeasti, ja myös nousee korkealle, joten viettitaso tulee pitää sellaisena, että ohjaaja saa koiran toimimaan haluamallaan tavalla.

Koira ei siis saa työskennellä sellaisessa vietissä, ettei se pysty enää keskittymään. Mitä korkeammalla vietti on, sen tarkemmin ja rauhallisemmin koiraa pitää ohjata, jotta se vietti purkautuu toivottuun asiaan. Ja tietenkään koira ei saa saavuttaa mitään kivaa riekkumalla (esim. jos katsotaan tuota Jukun viimeisintä agi-videota, niin itse en päästäisi koiraa etenemään radalla vastaavassa mielentilassa, jos ääntely on ongelma).

Yksi tärkeä asia on muistaa, että tällaiselle koiralle ei sovi suoraan-autosta-kentälle-juosten-yms.-tyyppinen treeni, vaan jo autolta ja verryttelylenkistä lähtien tulee pitää huolta koiran sopivasta viettitasosta ja keskittymiskyvystä. Rauhavaiheet kentällä tärkeitä (= todellinen saalisrauha, ei "pakkokanavointi"). Vähemmän taistelua, jos koira ylikuumenee siitä. Makupalat saataavat olla tarpeen viettitason laskemiseksi, jos ääntelyä ei muuten saada aisoihin (ja yleensä se on vaikeaa, jos koira on jo päässyt ääntelyn makuun kentällä).

Ohjaajan elekieli ja äänensävyt myös tärkeitä: ei huitomista, hyppimistä, huutamista, äkkiliikkeitä ja nopeita käännöksiä.

En kerkeä nyt oikolukemaan, toivottavasti ei ollut ihan sekava sepustus!

Ai niin se vielä piti sanoa, että viesti on äänekkäälle koiralle hankalaa, koska siinähän lauma on hajallaan, ja koira tavallaan koko ajan turhautunut, koska haluaa pitää lauman koossa... => Erityisen tärkeää tehdä lähetyksiin ja ennen niitä rutiinit, joilla saa koiran keskittymään.

Niin ja sitten vielä: tällaisen koiran treeneissä on parasta, että koira tietää koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli tietyllä tavalla kaavamainen treeni, vähintäänkin verryttelyjen, venyttelyjen, ohjaajan käytöksen ja palkkauksen suhteen (koska ainahan treeni sinänsä ei voi olla ihan samanlainen). Silloin koira pystyy suuntamaan viettinsä oikein, eikä ala epätietoisena riekkumista. kun viettiä puskee, mutta ei ole mitään "tekemistä". Eli mitä paremmin treeni on suunniteltu, ja viedään johdonmukaisesti läpi ilman keskeytyksiä, sen parempi. Jos joutuu välillä miettimään jotain, koira paikalle istumaan/maahan, jotta se saa koko ajan "suorittaa" jotain.

t. Birgitta

Sylvi 4vee huutaa edelleen kun: menen ottamaan sitä autosta treeneihin, ei väliä mikä treeni. Se kiljuu silloin kun lähdetään ovesta ja tullaan kotiin, jos avo on kotona, niin sille se sen kiljumisesityksen pitää.

MUTTA se ei kilju kun tehdään hommia. Eli tottiskentällä se saattaa noudoissa pikkusen sanoa piip, mutta muuten se on hiljaa.

Mä olen hyväksynyt sen että se kiljuu em. kohdissa, mutta vaatinut sen että hommissa ollaan hiljaa, eli jatkanut ed. omistajan linjaa. Oon tehnyt sen juurikin noin kun Bee neuvoi että se ei todella saavuta mitään jos se kiljuu. Eli tottiksessakin, niissä noudoissa oon pikkusen treenannut nyt sitä että jos piipataan niin ei noudeta. Eli sitten on tehty muuta ja palattu takaisin esteille ja yritetty uudelleen.
Ja jos ei onnaa niin ei onnaa, sitten ei noudeta, vaan tehdään muuta, eli rauhoittavampaa treeniä. Koskaan ei oo vielä treeneissä käynyt niin ettenkö olisi saanut tilannetta hanskaan em. tavalla.

Tosin mulla on se hyvä puoli ja etu tässä asiassa että Sylvi on treenattu jo ennestään niin ettei se vuoda mutta samalla tavalla oon treenannut sen toisen sakemannini, ja saanut paljon kiitosta siitä miten hiljainen se on.

Ohjaajan oma olemus on kyllä aika tärkee, juurikin niinkuin Bee sanoi, eli oma rauhallinen olemus ja äkkiliikkeet pois. Tosin voipi olla agissa vaikeeta... hmm pitäskö teidän siirtyä kokonaan agista tauolla ja treenata tätä keskittymistä nyt enemmän?

Mulla on nyt koirat tauolla, omasta elämäntilanteesta johtuen, silleen että haussa ollaan käyty mutta tehdään vaan jotain kivaa, ei vaikeeta reeniä, ei uuden oppimista, ei mitään ihmeellistä, kun ei oma hermo kestä niin en viiiti sitä niille "kostaa" ja pilata niin jo rakennettuja asioita.

pakko laittaa hymppä perään ettei kuulosta ihan paasaamiselta Very Happy

Agiin sen verran, että väitän, että jos tekisit ne kepit valmiiksi liinan avulla, kuten joskus neuvoin, niin jäisi varmasti se turha kuumuminen kepeillä pois, kun koira tietäisi alusta loppuun, miten ne tehdään itsenäisesti ja sillä olisi äärettömän selkeä päämäärä.

Itse en lähtisi agissa veivaamaan tottiksen kautta oikeastaan mitään. Se on meillä agitreeneissä likimain kiellettyä, koska agi ja toko on kaksi tyystin eri asiaa, joilla ei ole mitään sidonnaisuutta keskenään omasta mielestäni. Koira oppii kyllä, että haukkuminen ei ole sallittua (edit: paremmin olisi sanoa, että koira huomaa ettei haukkuminen ole kannattavaa), jos oikea-aikaisesti sen toiminta siitä keskeytetään - olen nähnyt käytännössä collien treenejä, joissa koira huusi pahemmin kuin palosireeni, mutta kummasti sekin oppi hiljaisuutta, tosin ohjaajan epäjohdonmukaisuus johti siihen, että ohjaaja turhautui ja antaa nyt koiransa kuitenkin paukuttaa mielinmäärin.

Tottista en tahdo nähdä agitreeneissä sen vuoksi, että agilityssä ei oikeastaan tarvita mitään tottelevaisuusliikkeiden hallintaa laisinkaan. Sellaisten suorittaminen vie vain ohjaajalta mahdollisuuden opetella ohjaamista ja kehittyä agilityssä. Saman se tekee koiralle. Agility on toki voimakkaasti sidonnaista hallintaan, mutta aivan erilaiseen hallintaan kuin tottelevaisuus.

Lähtisin aukomaan pulmaa enemmänkin siitä, missä vireessä treenit alkavat ja lähtisin sitä kautta hillitsemään tilannetta, jos tarve tosiaan on koiran virettä laskea. Maahanmeno tässä on musta vähän kinkkinen juttu, aika moni koira taitaa siitä vain lopulta nostaa kierrokset korkeammalle, vaikka näennäisesti rauhoittuisikin, mutta ei tietenkään kaikki.

Jos jonnekin pääsyn estäminen kuumentaa koiraa, niin miksi et opettaisi sille, että sen kannattaa tarjota hallittua käyttäytymistä saavuttaakseen päämääräänsä (edit: koira siis oppisi niin ikään itse tulemaan hallintaan eikä sille tarvitsisi jaella sanktioita hallitsemattomuudesta, mikä todennäköisesi vain nostaa sen kierroksia lisää.)? Silloin sitä ei tarvitse estää, eikä koiran kierrokset laske, mutta se keskittyy/patoaa, se oppii suuntaamaan virtansa oikeaan osoitteeseen. Mä olen tietoisesti käyttänyt estämistä luodakseni koiralle kovan motivaation esteille, ruutuun tms. Sitten on siirrytty siihen, että koira on saanut "karata lapasesta" suorittamaan tehtävää, minkä jälkeen se opetetaan tarjoamaan hallittu käyttäytyminen ja patoaminen, minkä jälkeen se saa ansaitun luvan suorittaa haluamansa asian.

Tottiksen kautta rakennettu agiohjaaminen on pidemmän päälle mielestäni aika arveluttavaa, koska fakta on se, että ohjaaja tekee triljoonittain ohjausvirheitä koko harrastusaikansa, jolloin koiralle tulee varmasti niitä tilanteita, että ohjaus on niin virheellinen, ettei koira pysty saamaan siitä kiinni ollenkaan. Miten reagoi tällainen koira kisatilanteessa, jos oletetaan (joskaan en usko, että on edes mahdollista) että se olisi aina treeneissä tiennyt tismalleen mitä siltä halutaan? Ainakaan itse en koskaan tule pääsemään siihen pisteeseen, että pystyisin kertomaan koiralleni aina ja ehdoitta agilityradalla tai treeneissä, mitä siltä odotan ja haluan, edes siten, että koira sen seurauksena suorittaisi radan, jonka se olettaa mun siltä odottavan.

Mutta jokainenhan toki tekee, kuten itse parhaaksi näkee ja kokee. Koirakoita on niin moneen lähtöön Smile

Riittävän sekavaa? Kyllä. Embarassed

Olipa Riitalta ajatuksia herättävä kannanotto! a_happyhappy

Ihana kun Sonorialaisten ohjaajistakin löytyy niin moneen eri lajiin kokemusta omaavaa jengiä - erilaisineen mielipiteineen kaikkineen! Jes!

Viimeinen muokkaaja, Birgitta pvm Tii Lok 09, 2007 6:09 pm, muokattu 2 kertaa

Yritin poistaa tästä viestin, kun tuli harjoiteltua tuota tekstin lainaamista, eikä oikein onnistunut... Miksiköhän tuolla oikealla ei ole sitä ruksia, josta oma viesti poistetaan? Tuossa seuraavassa viestissäni se kyllä näyttää olevan... *päänraapimishymiö*

t. B

Tuosta maahan -komennosta. Mun käsittääkseni maahan meno on koiralla aktivoivaa eikä passivoivaa niin kuin helposti luulisi - ja niin kuin mäkin ennen luulin.

Elli on kuin Sylvi, piippaa (tai huutaa) ennen kentälle menoa, mutta nokka pysyy tehdessä kiinni. Ellin kanssa olen ottanut noita tottisliikkeitä aina ennen harjoitusta jotta se jaksaa keskittyä paremmin ja ne ovat auttaneet. Kotona uloslähtiessä Elli ei kyllä päästä nykyisin ääntäkään.

Katja voisi varmaan lisätä tähän jotain, se kun on saanut "laulavan lintukoiran" hiljaiseksi - Ellin kanssa ei samanlaista ongelmaa ole koskaan edes ollut. Very Happy

Kirjoitin piiitkän tarinan, mutta lyhennän sen vain kysymykseen,

Miten tähän päästään ympäristöherkän koiran kanssa lähtökohdasta nolla:

Ongelma ei ole, eikä ole koskaan ollut autossa/autosta metelöinti. Siellä ei piippaa eikä hauku eikä sieltä ulostullessa piippaa. Autosta otettuna alkaa kyllä muuten härveltää ja hakea minua aktiiviseksi pomppimalla ympäriinsä.
Ongelmat liittyvät kentälle saapuessa, jolloin meinaa keskittää huomionsa epäolennaisiin asioihin = kentän ympäristöön häiriöinensä.

Ahaa, ok. Luulin, että tässä oli siitä äänekkyydestä kyse.

Toi etukäteen rauhoittuminen toimii tässäkin, eli olet niin kaukana, että koira vielä katselee tapahtumia rauhallisena = häntä alhaalla. Ennenpitkää se tylsistyy katselemaan, ja hakee toimintaa sinulta. Sitten vaan riittävä palkka = patukka/pallo esiin ja toimintaa. Myös sujuvasti etenevä treeni, ettei jää aikaa kuikuilla muuta. Eli koira ehdollistuu treenikertojen toistuessa siihen, että vietti ei nouse toisten katselemisesta, vaan opetat sen suuntamaan kaiken vietin ja mielenkiinnon sinuun, ja sillä se myös saa aikaan haluamaansa toimintaa, kun sen sijaan kaikki muu aiheuttaa siinä vain tylsistymistä => muuttuu merkityksettömäksi.

t. B