Koiramainen keskustelupalsta

Treenaakohan täällä kuinka moni viestiä?

Muutaman kerran käyty pentua leikkimielellä juoksuttamassa, vielä näkömatkoilla (max n.200m suuntaansa), mutta varmaan pikkuhiljaa tulisi treeniä jo lisätä näkösuojaan saakka.
Siispä kysymys treenin kannalta, kumpi parempi, etten aivan mönkään tee:
-juoksuttaa suoraa tietä/katua kumpareen tms näkösuojan taakse jolloin koira ainakin lähtee(/lähtisi?) suoraan, vai
-tehdä viestipätkä suoraan metsään polkua tms pitkin näkösuojaan?
Kumpi kuulostaa tippaakaan järkevämmältä / kuulostaako kumpikaan tippaakaan järkevältä?
Miten sinä harjoittelit pennun kanssa ensitreenit?

Juoksutettu on edestakaisin väh 4krt.

Jos jotain vinkkejä irtoaisi niin kiva olisi?
Myös päämajaa kuultaisin mielellään Smile

Moi!

En treenaisi enää tuossa vaiheessa ollenkaan polkua tai varsinkaan tietä pitkin. Eli metsään, jossa kuitenkin näkyvyyttä niin, että jompikumpi pää näkee koiran koko ajan. Ekoilla kerroilla vast.ottaja näkyvissä lähetettäessä, ja koiran varmasti lähdettyä katoaa sitten näkyvistä. Kännykät auki, jotta vastaanottaja osaa kutsua, jos koira jäisi epäröimään.

Alusta saakka viestikaulain kaulaan + kävelytetään koiraa sivulla ennen lähetystä + laitetaan lähetysasentoon (seiso/istu/maahan), jotta oppii lajin "merkit", ja lähtee sitten aina jatkossa varmasti ensimmäisellä käskyllä, kun on ehdollistunut tapahtumasarjaan.

Itse juoksutan ALO:on treenatessa nykyään vain kerran edestakaisin, jotta vietti pysyy mahdollisimman tapissa koko treenin ajan.

Säännöthän muutettiin muutama vuosi sitten sellaisiksi, että ALO:ssa juostaan nyt vain 2 pätkää, 1 km suuntaansa. Vaativa juttu nuorelle koiralle. Mielestäni sääntöuudistuksessa olisi ilman muuta pitänyt säilyttää ALO:ssa ne lyhyemmät etapit. Kilometri yksin metsässä on uskomattoman pitkä matka + mistä moisia maastoja esim. pääkaupunkiseudulla niin, ettei ole teitä liian lähellä...? Viestillä on aina olemassa eksymisriski, joten liian lähellä tiestöä ei voi treenata! Ja entäs sitten susi- ja karhualueilla... Uskaltaako siellä noin pitkää matkaa päästää koiraa yksin juoksemaankaan...

Pidentäkää etappeja ja vaikeuttakaa vain vähän kerrallaan, vaikka koira olisikin toiminut hyvin edellisessä treenissä. Kun matkat pitenee, kännykällä aina ilmoitus, kun koira on lähetetty/saapunut, jotta voidaan puuttua tilanteeseen mahd. nopeasti, mikäli koira sattuisi eksymään.

Meidän koirat ei ole kyllä vielä toistaiseksi eksyneet viestiradalla, eikä se kauhean yleistä olekaan, mutta esim. kisoissa ollessamme sitä on kanssakilpailijoille joskus sattunut.

Viesti on ehdottomasti hermoja raastavin pk-laji ;). Jänniä juoksuja siis teillekin!

t. Birgitta

Kiitos!

Moi!

Edesmenneillä koirillani kisasin viestillä. Silloin oli vielä alokasluokka kolmessa pätkässä, voittaja kolmessa tai viidessä. Treenattiin aina viittä pätkää. Kisassa sitten kun oli vain kolme, niin koiralla riitti hyvin intoa. Mun mielestä paras paikka treenata viestiä on kahden "nyppylän" välissä. Silloin molemmat ohjaajat näkevät koiran koko taipaleen. Hyviä paikkoja ovat sähkölinjojen välimaastot (metsässä, kuitenkin suht hyvä näkyvyys). Sähköpylväiden välit ovat aina samanpituisia, mut enhän mä enää muista sitä matkaa... a_doh

Viesti on todella hieno laji! Todellakin hermoja raastava, yllätyksellinen, tekee hyvää koiran kunnolle yms. Harmi vain, että viesti-harrastajia on todella vähän.
Mun mielipide sääntömuutoksesta: thefinger

Sinkkuna vain vähän vaikea harrastaa. Kunhan Viivi kasvaa, niin saan siitä toisen pään Wink

Vaikka ollaan me yhden kaverin kanssa vähän pohjia tehty, että jos vaikka joskus Rolling Eyes

Kiitos Marikallekin vinkeistä!

Musta oikeasti tuntuu, että se olen mä, joka metsään eksyy *miten niin onneton suuntavaisto* a_chuckle

.
Täytyy lähteä katsastamaan maastoja uudella silmällä, että missä olisi paras pentua juoksuttaa pätkiä.

Mistä muuten noita viestikaulaimia saisi näppärämmin tilattua?
Ei ole ainakaan paikallisissa eläinkaupoissa tullut vastaan...

Mulla oli tee-se-itse-mallit!
N. 3 cm levyisestä "kangaskuminauhasta" ommeltu panta, johon kiinnitin filmirullan kotelon. Ne taitaa nykyään jo olla historiallisia...

Tuolta ainakin saa: http://www.elisanet.fi/lennu-tuote/pannat.htm#

Siis meillä ei vieläkään ole viestikaulainta... Eihän tälläisena digi-kamera aikana meinaa mitään filmikoteloita enää mistään löytää no way

Se hankinta jää siis vielä odotuttamaan itseänsä. Mitähän muita lokeroita tai rasioita voisi pantaa yrittää ujuttaa...?

Käytiin tänään heittää pennulle viestipätkiä parissa eri maastossa. Toinen perinteistä kuusimetsää, ja toinen hieman haastavampi maasto, josta myöskin lyhyt video kotisivuilla. Tämä jäkimmäinen maasto sisälsi runsaasti ojia ja turvekuoppia jne, joten pentu sai takuulla aivan tosissaan juosta.
Vieläkään ei täysin näkymättömiin olla menty, vaan pentu näkee kyllä hämärästi passiivisen päätepisteensä. Intoa riittää, kuten filmistä saattaa päätellä Laughing

Ensi viikolla saadaan vihdoin se viestipanta. Jippii. Laitoin tilaukseen joustavan viestirullaisen kaulaimen, kun eihän sitä itse jaksanut sitten kummiskaan hyvistä ohjeista huolimattakaan tehdä new_silly

Mutta itse aiheeseen...
Miten viestikoe menee oikeasti käytännössä?
(Tarkoitus olisi kyllä itsekin tälläytyä jossain vaiheessa jotain koetta seuraamaan)

Mutta sattuisiko esim Marikalla tai Birgitalla (toki muillakin lajia harrastaneilla!) olla muistikuvaa miten koetta varten kannattaisi alkaa treenata?
Miten käytännössä se alokasluokan 300m:n siirtymä pisteeltä tapahtuu?
Onko suunta siirtymään määrätty ts, meneekö suoraan vai voiko kääntyä, mutkitella?
Mihin suuntaan koiraa tulee seuruuttaa 25m ennen lähetystä (mennäänkö kilometri ohi ja sitten käännytään lähetyssuuntaan seuruuttamaan vai miten?
Onko minkäänlainen palkkaaminen sallittua kummallakaan pisteellä?
Muuta mitä tulee mieleen?

Aihe ei siis todellakaan ole ajankohtainen, mutta mielenkiintoista olisi tietää mitä kokeessa tulee tapahtumaan, että tietää edes suurinpiirtein oikeaan suuntaan olla koiraa lajin suhteen ohjastamassa. Smile

Moi!

Tässä muutama asia: (mun viime viestikokeesta on sitten jo yli 10v, joten tarkista jostain!).

- Siirtymä kävellään jonossa, ja reitti jatkuu suorana viestipätkän päästä eteenpäin. joskin maaston muodoista aiheutuvia pikku kaarroksia saattaa olla.

- Seurauttaminen: Tuomari määrää metsässä taipaleellelähtöviivan, ja ennen sitä merkataan seurauttamispätkän lähtöpiste, joka siis on suorassa linjassa taipaleen alkuun nähden, ja päättyy lähtöviivalle. Koiraa voi lähteä seurauttamaan jo ennen merkattua pistettä, mutta seuraamisen arvostelu alkaa vasta ko. kohdasta, eli ennen sitä koiraa voi "ottaa haltuun" tekemällä käännöksiä, pysähdyksiä yms. tarvittaessa. Seuraamisen ei tarvitse olla "tottisseuraamista", vaan vierellä kävely riittää. Mulla on siihen eri käsky kuin varsinaiseen seuraamiseen. Maasto on nimittäin usein sellaista, että seuraamispätkällä on kantoja, kiviä, pieniä puuntaimia yms, joten koiran olisi hyväkin katsoa vähän eteensä, eikä se kuitenkaan pysty pitämään korrektia paikkaansa siellä kasvillisuuden ja muiden esteiden seassa.

- Koiran tullessa maaliin siitä otetaan heti kiinni ja hihkaistaan tuomarille "hep", jolloin ajanotto päättyy. Sen jälkeen heti pois maaliviivalta (koirat tulevat joskus melkein yhtaikaa perille, jos edellinen on ottanut kiinni), jonka jälkeen (ainakin ennen) on koiran saanut palkata. Voittajaviestillä paras palkka ei enää välttämättä ole lelu/hurja leikki, koska sää voi olla lämmin ja koira todella väsynyt viimeisten etappien jälkeen. Silloin meillä oli palkkana pieni annos kylmää piimää ja tonnikalaa (joita ei kaikkia annettu heti maaliintulon jälkeen, vaan koiran vähän hengähdettyä).

t. Birgitta

...Kiitos!
Ja vielä pukkaisi lisäkysymystä...
Saako lähtöpisteeseen jäävä ohjaaja hetsata koiraa kun toinen ohjaaja lähtee kuljettamaan koiraa pois pisteeltä? Jos koira "ääntelee"(=haukkuu ja mylvii patukalle) vaikuttaako tämä arvosteluun?
Saako matkalla antaa koiralle tärppisanoja ja kääntää koiraa aina ajoittain kohti lähtöpistettä merkatakseen lajin?

Nyt ollaan treenattu siten, että ensimmäinen saapuminen pisteelle palkataan patukalla, ja viimeinen piste tonnikala-piimä-sotkulla.
Vaikuttaa ihan toimivalta. Kauhea kiire Jukulla olisi Petrin mukaan jo ensimmäisellä pisteellä lähteä uudelle taipaleelle, eikä patukkakaan olisi ehkä näinollen edes välttämätön. Nyt ei olla juoksutettu kuin kertaalleen pisteiden välit, sillä seurauksella että koira pyrkii hirveällä hingulla vielä lähtemään kolmanteen taipaleeseenkin, ollaan tosin ilkeyttämme kytketty koira ja estetty tämä riemu.

Mun mielestä hienosti on Juku oivaltanut siltä osin, että vaikka taipaleen halkoisi tai vierestä kulkisi polut, tiet tms, pysyy koira tarkasti hajuvanalla jota pitkin olemme kulkeneet, eikä pyri juoksemaan polkuja pitkin.

Saako lähtöpisteeseen jäävä ohjaaja hetsata koiraa kun toinen ohjaaja lähtee kuljettamaan koiraa pois pisteeltä? Jos koira "ääntelee"(=haukkuu ja mylvii patukalle) vaikuttaako tämä arvosteluun?

- Kyllä me aina hetsattiin siinä lähtiessä, mutta arvostelu alkaa jo siitä, kun koirat lähtevät A-pisteestä jonossa, ja ääntely kyllä alentaa arvosanaa myös siirtymillä pisteiden välissä. Eli kannattaa "erkaantua" jo vähän ennen jonon lähtemistä, jos on odotettavissa suurtakin joikumista.
(Huom! Ns. "lähtöhaukahdus" taipaleelle lähtökäskyn yhteydessä ei alenna arvosanaa).

Saako matkalla antaa koiralle tärppisanoja ja kääntää koiraa aina ajoittain kohti lähtöpistettä merkatakseen lajin?

- Kyllä me tuota tehtiin, mutta jonon vauhdissa pitää kuitenkin pysyä, eli ei voi pysähdellä.

Nyt ollaan treenattu siten, että ensimmäinen saapuminen pisteelle palkataan patukalla, ja viimeinen piste tonnikala-piimä-sotkulla.
Vaikuttaa ihan toimivalta. Kauhea kiire Jukulla olisi Petrin mukaan jo ensimmäisellä pisteellä lähteä uudelle taipaleelle, eikä patukkakaan olisi ehkä näinollen edes välttämätön. Nyt ei olla juoksutettu kuin kertaalleen pisteiden välit, sillä seurauksella että koira pyrkii hirveällä hingulla vielä lähtemään kolmanteen taipaleeseenkin, ollaan tosin ilkeyttämme kytketty koira ja estetty tämä riemu.

- Tulevaisuutta ajatellen silloin tällöin koiran voi päästää juoksemaan vähän "ylimääräistäkin".

Mun mielestä hienosti on Juku oivaltanut siltä osin, että vaikka taipaleen halkoisi tai vierestä kulkisi polut, tiet tms, pysyy koira tarkasti hajuvanalla jota pitkin olemme kulkeneet, eikä pyri juoksemaan polkuja pitkin.

- Kuulostaa hyvältä Smile

.

t. Birgitta