Koiramainen keskustelupalsta

jep jep, tänne vaan Very Happy

. Meillä on varattuna hallivuoro lauantai-iltapäivisin, joten häiriöitä Ellille tulee sieltä kautta. Samassa hallissa kun on muitakin koiria samaan aikaan tekemässä - kuka tottista ja kuka agia.
Katsotaan nyt sitten, miten menee - lauantaina mennään ekaa kertaa.

Ja tosta vuotamisesta: eilen hph:n kentällä ihmettelivät, miten meidän hiljaisesta neidistä on tullut laululintunen. Elli nimittäin eilen KILJUI kentälle mentäessä ja pallon nähdessään. Tämä kaksi viikkoinen, joka on ollut pakkotaukoa kun Elli oli saikulla, on selvästi nostattanut neidin tunteet kattoon. Noh, pistin pallon pois ja palkkasin nameilla ja lopputreeni menikin sitten ihan nappiin Very Happy

. Sen siitä sitten saa, kun kerrankin pääsee kehumaan, että MEIDÄn neiti ei kentällä metelöi Rolling Eyes

Joo, meillähän on Kirpun kanssa ollut aina ongelmia häiriön kanssa, koska se reagoi hirveän herkästi ympärillään tapahtuviin asioihin (tänk kaad tämä vuhvuttelu tuntuisi hiljalleen olevan vähenemään päin) ja sen reaktiot ovat aina olleet niin hullun nopeita, että mä ehdin tajuta asian vasta, kun koira on taas takaisin hommissa. Toisaalta, se on ollut valtava etu, että en yksinkertaisesti ole ehtinyt puuttua näihin katkoihin, koska epäilen, että siitä olisi syntynyt vain suurempi soppa koiran luonteen huomioiden, ongelma olisi todennäköisesti vain pahentunut.

Nuorempanahan Kirpulta katosi intensiteetti häiriöissä esim. saalisleikit, kaikki varmaan muistaa meidän surullisen epätoivoiset leikkiyritelmät, kun jos koira sattui leikkimään, niin se oli kuin limainen lahna ja silmät kieppui päässä, että kato kun tuollakin tollanen menee..

Haukun kautta löytyi sitten se virtanappi viimein - Kirppu tarvitsee hieman egon pönkitystä ja kukkoilua syttyäkseen kunnolla - ja saalisleikki on aika hyvin häiriön kestävää nyt, pääasiassa. Silti tajusin tässä taannoin, että vieraat paikat olivat meille vaikeita. Kirppu syttyi hyvin kyllä, mutta sitten se saattoi sammua kuin salaman iskusta ja suunnata mielenkiintonsa maan matosiin tai taivaan lintuihin ihan niin kuin naps vaan.

Hoksasin, että olin edennyt yllättäen liian nopeasti asioissa eteenpäin ja kipannut sen peruspilarin siinä matkalla eli se koiran kontakti, koiran aktiivinen kontakti, oli päässyt unohtumaan. Nyt on siis taas palattu pisteeseen A ja harjoittelemme sitä energian suuntaamista muhun, mikä on jo muutamilla treeneillä tuottanut tulosta. Koira siis oli yksinkertaisesti ihan pihalla, teki se toki monen moista juttua ja osasti teknisesti tokon alon liikkeet ja vähän muutakin, mutta kun se ei riitä mulle. Ja Birgitta voi todistaa, että häiriössä treenit oli aika epätoivoisia yrityksiä, totaalisia katastrofeja, koska mä en osannut oikein asein kilpailla häiriöitä vastaan. No, mä peruin kokeen ja nyt on pääpaino ollut leikki rillutteiluissa ja koiran oma-aloitteisuudessa mua kohtaan, treenitkin on sujuneet taas paljon paremmin Smile

Katsekontakti ongelma ratkesi joskus aikoja sitten, kun pihassa otin pikku pätkän seuraamista, sen aikana kaksi tosi kevyttä pakotetta kontaktin menetyksestä ja oikea aikainen vahviste, niin se oli siinä. No, katsekontakti ei edelleenkään ole 100 %:sen ääliövarma, mitä haluan sen olevan, mutta mielestäni ihan ok tällä hetkellä. Näin ollen me on harjoitettu tätä asiaan nyt niin (mulla siis koira vapaana aina kentällä (paitsi tällä hetkellä kentälle mentäessä), koska haluan minimoida omat mahdollisuudet turvautua pakotteisiin), että kun on tilaisuus lähestytään häiriötä kohtisuoraan päin ja koira vahvistetaan aina, siis aina, ennen kontaktin pettämistä. Tätä kautta haen sitä, että mitä enemmän koira kokee häiriötä seuraamisessa ja katsekontaktissa, niin sitä hanakammin se hakee ja pitää kontaktin yllä - tavallaan siis sitä samaa mistä Birgitta puhui, että katsekontakti on niinikään "sijaistoiminto", koiralle on opetettu sille luontaisen toimintamallin tilalle uusi, kannattavampi toimintamalli.

Kirpun kohdalla tämä tuoreempi häiriöongelma liittyi siis kuitenkin mielestäni voimakkaammin haju- kuin näkömaailmaan. Eli se reagoi uusiin paikkoihin, niiden uusiin hajuihin - Kirppu elää edelleen ihan nenällään se on niin nenäkoira kuin olla ja voi.

Hukan kanssa, jonka kanssa on tehty jo vuosien työ kontaktin paikkaamiseksi, on raadettu ihan yhtälailla ja se on opetettu hakeutumaan katsekontaktiin ja se kestää nykyisin aika hyvin aika paljonkin, mutta katkoja tulee silti edelleen hirvittävän paljon. Mutta Hukan kanssa käytän jo aika koviakin häiriöitä esim. mä treenaan henkilöryhmää siten, että koiran ollessa mun ja henkilön välissä, koiran vasenkylki on täysin kiinni kierrettävässä henkilössä, mutta näitä tehdään vain silloin, kun todella uskon, että se kontakti kestää sen. Tärkeämpää on kuitenkin myös Hukan kanssa tehtyjen tsiljoonien virheiden jälkeen ollut se, että kontaktista vahvistetaan ihan h*lvetin paljon. Mä en usko pakkoon tässä asiassa enää kyllä yhtään (en ainakaan omalla kohdallani), siksi mietin kauan ja tuskaisesti myös sitä, kun Kirpulle ne pari pakotetta kontaktista annoin (se osasi luojan kiitos vastata niihin oikein), että uskallanko vaiko enkö uskalla. Mä uskon ainakin tällä hetkellä enemmän siihen, että opettaa koiralle aivan törkeän halun pitää kontaktia yllä, niin se myös pitää sitä yhä hanakammin ja hanakammin eikä katkoile.

Öm.. Mihinkähän mun oikeastaan piti vastata ja vastasinkohan siihen yhtään? Embarassed

Hyvin hyvin kevyt pakote liinasta, kutakuinkin yhdellä sormella annettu, mutta kyllä koira ymmärtää, mistä se tulee, ei liinan käyttö tee ohjaajasta enkeliä ohjaajan silmissä.