Koiramainen keskustelupalsta

Viimeinen muokkaaja, Ezio pvm Tor Lok 08, 2009 2:59 pm, muokattu 1 kertaa

Ajattelin tulla kertoilemaan miten täällä menee.
Mitään en tietenkään uskalla hehkuttaa, mutta sanotaan näin että huonomminkin olisi voinut alkaa..
Ja mikäänhän ei ole yhtä varmaa kuin epävarma - mutta siitäkin huolimatta ja takapakkeja odotellessa kerrottakoon nyt jotain.

Viikko lääkitystä takana ( viewtopic.php?t=574&mforum=sonorianeboli ) ja eron koiran liikkeissä ja olemuksessa huomaa. En tiedä onko lääkitys nimenomaan eturauhaseen tehonnut, vaiko lepo+lääkitys hellittänyt välilevyn suhteen vai molemmat - mutta pääasia että koiran takaliikkeet ovat toistaiseksi paremmat.

Mietin tuossa sitten jälkiviisaana myöskin että mitä kaikkia oireita olisi tullut paremmin huomata, ja mihin kiinnittää koirassa huomiota. Näin jälkikäteen muistuu mieleen ainakin koiran
- yleisessä käytöksessä kipeiden tilanteiden väistäminen häsläämiseen/rauhattomuuteen.
- liikkeestä istumisen vaikeudet tottiksessa
- epäilys koiran terveydestähän alkoi jo Imatran viestikokeessa 2008, jossa koira käyttäytyi mielestäni koulutukseen ja perusluonteeseensa nähden oudosti.
- rimojen tiputtelu agilityssä - koira joka haluaa kuitenkin aina tehdä oikein ja välttää virheitä. (Aluksihan rimat ei agilityssa tippuneet ja koira hyppäsi korrektisti..)
- keskittymiskyvyn heikentyminen. Tänä vuonna vähäiset jälkitreenitkin ovat menneet suhteellisen kehnosti verrattuna aiempiin jälkitreeneihin.
- selän köyry ja "jäykkyys", joka hieronnalla helpottanut aina vain hetkeksi
- taka-askelten lyhyys ja takaosan tietynlainen voimattomuus/heikkous
- lantion pyöritys kävellessä, ilman takatyöntöä askeleissa + huomattavan ahtaat takaliikkeet - jotka nyt ovat suoristuneet huomattavasti liikeratoineen kaikkineen!
- kiputilat aina hännännostamisen/käyttämisen yhteydessä - sietokyky vieraita koiria kohtaan alentunut myöskin huomattavasti
- ajoittain vinossa ravaaminen, ja muutenkin mieluummin laukannut kuin ravannut

Nyt viikonloppuna käytiin siis tutkimuksissa Helsingissä ja lepäiltiin sunnuntaihin saakka kaverini luona pääkaupunkiseudulla.
Jukulla oli tuolla mukavaa "lepo"seuraa, kun kyläpaikassa viiletti tollerikamun, kahden kissan ja 2v-lapsen lisäksi 12 vkoinen belgikakara, kutsumanimeltään soinnukkaasti Ärri. Ja kyllähän sitä ärriä ja melkoista purria pennusta muutamaan kertaan kuuluikin kun yritti tomerana belginalkuna isompaa kreppitukkaa ojennukseen laittaa.
Koska Juku oli toipilaana, oli yhteiselo rauhoitettu hyvin pitkälti eikä hippasta päässyt nyt pennun kera juoksemaan.

Voitteko kuvitella että kadulla ihmiset kysyivät oliko Juku pennun emä. Laughing

Jouduttiin siinä sitten kertoilla että Juku on vähän niinkuin uros ja semmonen saksanpaimenkoira, ja pennun papereissa lukenee belgianpaimenkoira.

Kaksi tonttua:

"Me ei kyllä olla samassa kuvassa TON pennun kanssa."

"Älkää hei pliis kamut..mä oon ihan kiltti"

Meidän emo.

Pennusta tulee vielä oiva dentisti, tosin Jukun mielestä se oli tylsää kun oli kitalaessa jatkuvasti jotain ylimääräistä..

Tontut jakaa pesän

Jos vähän hippasta?

No nyrkkeillään edes!

Nyt jäädään odottelemaan lääkekuuri ja lepojakso loppuun ja siten alkaakin kuukauden päästä se todellinen panikoiminen leikkauksen suhteen.
Internetin ihmeellisestä maailmasta tuntuu löytyvän valitettavan monenlaisia kokemuksia selkäleikkauksista ja niiden toipumisista..
Voi kun olisikin kristallipallo. Tai taikasauva, jota heilauttamalla koiran saisi noin vain terveeksi.

----
muokattu: korjattu otsikko

Hyvä, että menee paremmin. Mikään ei ole kamalampi paikka kuin Internet. Sieltä kun etsii niin kamaluuksia löytää. Enne oli parempi, kuin piti vain sokeasti uskoa lääkäriin Shocked

Ihania kuvia, äidin rooli pukee Jukua Shocked

.
Suloinen toi vääränrotuinen pentu Wink

.

Jukulle toipumisia a_okbyenow

! Ei kannata murehtia etukäteen... (helppo sanoa) Rolling Eyes

Kuulostaa tosiaan "hieman" tutulta tuo koiran neuroottinen seurailu Confused

, sen voi kehittää niin pitkälle että vaikka koiraa ei näy voi kuulostella että onko sen askeleet normaalit vai kääntyykö takatassut "nurin" askeltaessa yms. pimeetä Scratchy, scratchy

.
Sitä voi myös laajentaa muiden koiriin Cool

Vähän mustaa huumoria näin maanantai aamuun Very Happy

.
Hienoa että Roope voi paremmin. Oikeesti ei ole mikään kiva tilanne Crying or Very sad

, kun päiväkin tuntuu pitkältä ja haluais jokun ratkaisun NYT HETI!!!!!

Jukun kuulumisista kun on tahoilta kyselty, niin jatkan tämän ketjun päivittämistä.
Laitan tähän nyt jotain pikakoostetta siitä missä mennään.

Parit copypastet tähän alkuun.

Cauda equina -syndrooma (CES)
Cauda equina –syndroomalla tarkoitetaan selkäytimen hännän (cauda equina) jäämistä puristuksiin. Tämä
aiheuttaa selkärangan takaosaan ja takajalkoihin menevien hermojen äkillistä toimintakyvyttömyyttä. Tyypillisin
syy Cauda equina –syndroomaan on ns. lumbosakraalistenoosi (eli selkäytimen ahtauma viimeisen lannenikaman
ja ristiluun välissä), joka voi johtua synnynnäisesti ahtaasta selkäydinkanavasta, välilevyrappeumasta tai -tyrästä,
nivelsiteiden paksuuntumisesta, spondyloosin aiheuttamasta puristuksesta tai nikamien välisestä epänormaalin
suuresta liikkuvuudesta. CES voi olla seurausta myös nikamien bakteeritulehduksesta, välimuotoisesta
lumbosakraalista nikamasta tai lumbosakraalisesta osteokondroosista.
Sairauden alkuvaiheessa voidaan havaita aristusta tunnusteltaessa lanneselän lumbosakraalialuetta sekä kipua
takajalkojen taakse taivutuksessa. Myös makuulta nouseminen ja hyppääminen aiheuttavat kipua. Sairauden
edetessä takajalkoihin kehittyy halvausoireita. Tyypillisenä oireena saattaa olla myös ulosteen- ja
virtsanpidätyskyvyttömyys. Huolellinen koiran yleistutkimus, esitiedot sekä röntgen ja röntgenvarjoainekuvaus
ovat olellisessa osassa cauda equina –syndrooman tunnistamisessa. Tietokonetomografia ja magneettikuvaus
tuovat apua tarkemman syyn selvittämisessä. Ennuste riippuu oireiden syystä. Lievissä tapauksissa lepo ja
tulehduskipulääkitys saattaa auttaa. Sairauden
edetessä kirurgisella hoidolla on kohtalaisen hyvä ennuste, jos palautumattomia hermovaurioita ei ole ehtinyt
syntyä. Usein oireiden pahentuessa päädytään kuitenkin koiran lopetukseen.
(http://www.spl.fi/jalostus/jto_esitys_04_2009.pdf)

LUMBOSAKRAALISTENOOSI
Lumbosacral malarticulation/malformation, lumbosacral spondylopathy
Taudin syy, synty ja kehittyminen
Lumbosakraalistenoosi, eli selkäydinkanavan ahtautuminen viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä
voi olla seurausta synnynnäisesti ahtaasta selkäydinkanavasta, välilevysairaudesta, nivelsiteiden
paksuuntumisesta, liikaluun aiheuttamasta puristuksesta tai nikamien välisestä epänormaalin suuresta
liikkuvuudesta.
Ahtautuma saattaa kohdistua joskus vain viimeisen lannenikaman juurikanaviin, jolloin L7 tai S1 juuret
joutuvat puristukseen.
Kliiniset oireet
Sairauden alkuvaiheessa esiintyy lumbosakraalialueella aristusta sekä kipua L7 juuren hermottamilla
takaraajojen takapinnoilla.
Makuulta nouseminen sekä hyppääminen aiheuttavat myös kipua.
Takaraajoihin kehittyy sairauden edetessä halvausoireita.
Koira pystyy yleensä kannattamaan painoaan takajaloillaan, koska nelipäisen reisilihaksen hermotus tulee
edempää selästä reisihermon välityksellä.
Sulkijatoiminnot saattavat heikentyä ristiluun alueen hermovaurion seurauksena.
Pohje- ja sääriiihaksen halvausoireet näkyvät kinnernivelen motoriikan heikentymisenä.
Taudin määritys
Esitiedoilla ja kliinisellä tutkimuksella on suuri merkitys lumbosakraalistenoosin
diagnostiikassa.
Lihasten sähköistä toimintaa mittaavalla EMG-tutkimuksella saadaan yleensä osoitettua ja paikannettua
hermovaurio takaselän alueella
Röntgentutkimuksella saadaan selville luisen kanavan rakennemuutoksia ja varjoainekuvauksilla saadaan
informaatiota pehmytosista. Varjoainekuvauksien antama lisäinformaatio on kuitenkin melko vähäistä
lumbosakraalialueella.
Tietokonekuvaukset saattavat olla lumbosakraalistenoosin tutkimisessa hyödyllisiä.
Hoito
Lievissä tapauksissa saattaa konservatiivisesta hoidosta olla apua, mutta sairaus on useimmiten etenevä
ja vaatii operatiivista hoitoa.
Ennuste
Operatiivisen hoidon ennuste on yleensä kohtalaisen hyvä, edellyttäen ettei palautumattomia
hermovaurioita ole ehtinyt syntyä. Onnistumisen kannalta on tärkeää, että hoito päästään aloittamaan
ajoissa.
(http://www.kallionkoirakerho.com/artikkelit/selkasairaudet.pdf)

Muutamia samaisen leikkauksen läpikäyneitä tuntuu internetistä löytyvän.
mm.
http://www.australianpaimenkoirat.net/keskustelu/thread.php?forumid=1&threadid=3961
http://www.australianpaimenkoirat.net/keskustelu/thread.php?threadid=8212&page=1#p81354

Toivottavasti tälle Jukun sairasteluketjulle saadaan erilainen loppu.

En tiedä onko klinikalla annettujen kortisonin + muiden pistosten vaikutus heikentynyt, mutta yhtä lupaavasti ei ole lääkehoito enää ensimmäisen viikon jälkeen jatkunut. Ensimmäisen viikon Juku myöskin venytteli todella paljon, ja todella syviä venytyksiä, useasti päivässä. Perjantaina Juku sai toistamiseen cartrophen-pistoksen ja huomenna jälleen viikottaisen uuden. Parin viikon päästä käydään ottamassa uusi tardak-pistos eturauhaseen. Nyt lähtee kohta viimeinen liuska noita dolagis-tabletteja, eikä koiran olo ole kohentunut niin miten olisin toivonut sen jatkuvan hyvin alkaneen alun jälkeen. Nyt venyttelykin on koiran taholta vähentynyt.
Jos jotain hyvää edelleen, niin ainakaan se oikea takajalka ei ole vengunnut kertaakaan lääkityksen jälkeen, eikä takapää pehmentynyt holtittomaksi alta (toki koira ei ole ollut pienimmässäkään rasituksessa, jonka jälkeen nämä oireet olivat pahimpina tulleet), mutta muuten koiran asento on alkanut palata takaisin sellaiseksi köyrymäisemmäksi ja takajalat hivuttautuneet takaisin sinne mahan alle.

Pelkkä lääkehoito ei jokatapauksessa tule korjaamaan ahtaumaa.

Toivon vain että Jukun tapauksessa ei ole ennättänyt syntyä mitään pysyvää hermovauriota, jotta leikkaukselta saataisiin apu.
Luotan kyllä Timo Talvioon täysin ja tiedän että koira tulee olemaan parhaassa mahdollisessa hoidossa hänellä, mutta pelottaa riskialtis toipumisaika leikkauksesta. Pelottaa irtokoirat lenkillä. Yllättävät tilanteet sisätiloissa joissa koira pääsee riehaantumaan tai hyppäämään. Yllättävät kotiintulevat vieraat, joita koira riehakkaasti pyrkisi tervehtimään, ihmiskontaktit toipumisaikana ylipäätänsä. Puutteellinen fysioterapia-tarjonta Keski-Suomessa leikkauksesta toipuvalle, täällä ei ole enää sitä yhtäkään vesiallasta koirille käytössä. Hirvittää koiran pitäminen pakkolevossa monta viikkoa, kuukautta. Kuntoutus ja lihasten takaisin hankkiminen.
Eniten hirvittää se, että koira oikeasti oireilee ja sen jättäminen hoitamatta olisi kauheinta mitä voisin tuolle koiralle tehdä.
Toivottavasti Juku tulee jälleen sopeutumaan kaikkeen ja jaksaa yrittää kestää muutamat kuukaudet. Niin paljon Juku on kyllä jo yrittänyt ja niin paljon jaksanut.
Tämä ei todella ole sitä mitä tuo koira ansaitsee.
Yksikään koira ansaitsee.

Ei hyvältä kuulosta Sad

. Miten nyt jatko, mennäänkö lääke- ja pistoshoito loppuun saakka, vaikka koira on ottanut selvästi takapakkia?
Jaksamista teille hug

Pientä valonpilkahdusta sinne teille:

Meillähän hoffin jalkaa leikattiin 1,5 vuotta jolloin hoffi oli ainoastaan
sohvaperunana siten, että takapihalla sai käydä tekemässä hätänsä remmin kanssa. Millään lailla ei voinut pitää edes hetkeäkään vapaana ja kun vieraita tuli (sinä aikana ei tosin kutsuttu kuin pakolliset vieraat) niin
koira laitettiin toiseen huoneesee. Toista koiraahan meillä ei ollut, mutta kissoja kyllä, joiden kanssa Frida mielellään riehuin.
Tuolloin ei täälläkään ollut minkään valtakunnan vesiterapia-altaita koirille, joten uimaan ei päässy.
Lopulta jalka saatiin useiden leikkausten jälkeen kuntoon ja kaikki
se rauta, mitä siellä oli ( Shocked

) pois. Tämän jälkeen vuokrattiin
miehen kanssa kesämökki järvenrannalta ja koira sai siellä viikon vesiterapiaa ja hyvin toipui Very Happy

.
Tervakosken päänäyttelyssä sai tuomarilta jopa lausunnon, että liikkuu
erittäin hyvin - 2 ½ kk siitä kun viimeiset naulat oli saatu pois, joten
Tiia, ei kannata heittää pyyhettä kehään kuin sitten vasta jos on pakko.
Tuon leikkausrumban jälkeenhän meidän hoffi eli mukavaa koiranelämää vielä 10 vuotta.

Perjantaina 18.9.09 on leikkaus.

Perjantaina 18.9.09 on leikkaus.

Oli kiva kuulla, että ennuste on hyvä, ja heti leikkaussalista koira saa kävellä itse ulos. Toipilasaikanakin saa käveleskellä, ettei tarvitse rajoittaa liikuntaa ihan kokonaan! Toivotaan, että kaikki sujuu oikein hyvin! Tsemppiä paljon!

t. Birgitta

Jukulle, Tialle ja Petelle tsemppiä huomiselle. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Pieniä enkeleitä lähettää Saara, Any & nokkaeläin a_angel

Kiitti.
Toivotaan että kaikki menee hyvin.

Leikkaus on nyt takana, ja se meni ilmeisen hyvin. a_happygolucky

Operaatio oli kuitenkin ollut odotettua haasteellisempi. Hermot olivat Jukun selässä olleet kuulemma täysin ahtaalla puristuksissa... Työtä oli todentotta leikkauksessa kuulemma riittänyt.

Sisukas koira. Ja miten "vähän" se oireili..

Haava on siisti ja pienehkö

Kuvailimme eilen illalla ennen tätä leikkausta Jukun normiliikkeitä vielä videolle. Otimme sarjan Jukun kävelyä, ravia ja laukkaa. Mielenkiintoista nähdä miten liikkeet ovat leikkauksen jälkeen muuttuakseen.

Toivomme että toipumisaika sujuu hyvin ja koira on kohta entistä ehompi ja meneväisempi, ilman kipuja.

Samaa toivotaan täällä thumbs up

! Rauhaisaa toipumisviikkoa!

t. Birgitta

paranemispeukutuksia sinne! Kuinka meni yö ja joko Juku on omilla jaloillaan?