Koiramainen keskustelupalsta

Villi heitto, mitä olette mieltä, jos varattaisiin Aptukselta agikenttä/halli ja käytäisiin yhdessä reenailemassa kertaalleen, vaikka ihan parin tunnin ajan? Tietty sillain, että muutoinkin olisin sinne suunnille tulossa, en nyt ihan pelkän parin tunnin takia raaskisi sinne asti ajella. Mutta vois olla ihan kivaa ja saisin yleistettyä omien koirien osaamista erilaisille kentille Smile

(Oma lehmä ojassa tietty ;))

Mukana ollaan, jos vaan ajankohta sopii!

t. Birgitta

Komppaan Birgittaa, mukana jos vaan ajoitukset sopii!

Me nyt ollaan aina mukana, jos ajankohta sopii Very Happy

.

Tiina seropinsa kanssa lähtee myös mielellään samalla kyydillä mun kanssa, jos tällainen treeni saadaan aikaan Smile

Mä komppailen Elisaa, joten jos vain aikataulut passaa niin myö tullaan molempien hukkien voimin Very Happy

Joo mäkin voisin kokeilla ton vempuli Cindyn kanssa.
Se vois olla nastaa, joten mukana ollaan,
niin tietysti jos ajankohta sopii Very Happy

Voisiko tälläistäkin harkita järjestettävän vaikkapa sitten Sonorian-päivien yhteydessä kunhan ne varmistuvat (esim samana viikonloppuna tms?) niin saisi varmaan useamman halukkaan mukaan!
Nimimerkillä täältäkin oltaisiin mielellämme tulossa mukaan agilitaamaan Smile

Mä luulen, että sovitan tuon siten, että sitten samalla reissulla menen käymään (haman tulevaisuuden) tulevan pennun kasvattajan luona, kun he PK-seutuvilla majaileepi, mutta ajankohtaa en pysty ajoittamaan, koska mulla on syksy täynnä reissaamista kisoissa ympäri Suomen ja on noin tsiljoona muutakin asiaa hoideltavana, mutta ilmoittelen kyllä. Ja toki ajankohta riippuu paljon myös siitä, kuinka sitten saa aikaa tuonne varattua. Sonoriapävien yhteyteen tuskin lähden missään tapauksessa tumppaamaan, koska musta siinä olisi aivan liikaa treeniä päivän/kahden sisään, koirien täytyy saada levätä ja palautua.

Mikä pentu sulle tulee?

Ei siitä vielä sen enempää, koska mitää 100 prosenttisen varmaa ei ole. Saksanpaimenkoira seuraava koirani kuitenkaan ei ole; en yksinkertaisesti uskalla enää ottaa, en ainakaan lähitulevaisuudessa, ehkä jonain päivänä, jos rodun terveystilanne kehittyy parempaan suuntaan. Liki 20 vuotta eläneet haaveet saksanpaimenkoirasta on täytetty ja samalla pahasti pirstottu. Vikansa ja vaivansa on toki joka rodussa, sen tiedostan kyllä, mutta on olemassa palveluskoirarotuja, joiden terveyden tilanne on parempi kuin saksanpaimenkoirien.

Ihan OT:na itse aiheeseen Riitta, mutta kyllä se koiranotto minun mielestäni aika riskipeliä on olisi se rotu tai yhdistelmä sitten mikä tahansa. Nimimerkillä niin sitä itsekin haavettani, saksanpaimenkoiraa, välttelin viimeiseen saakka, koska halusin terveen koiran terveenä pidetystä rodusta. No koska kaikki meni päin p:tä uskalsin nyt jo sitten saksanpaimenkoirankin ottaa koska pahemmaksi tuskin ainakaan olisi voinut enää mennä.

Pidän sinulle peukkuja ainakin kaksin käsin tulevan pentusi suhteen että alkaisi onni potkimaan ja saisit terveen pentusen! Smile

Mikään ei ole kauheampaa kuin elää oireilevan sairaan koiran kanssa Sad

..Saako kuitenkin veikata, tuleeko sinulle mali vai bordercollie? Wink

Yhtä sairaan koiran voin toisestakin rodusta saada, tiedän sen ja olen sen tiedostanut. Syitä on muitakin kuin terveydelliset ongelmat, mutta ne ovat sivuseikkoja. Eikä rotuvalintakaan mikään hetken hairahdus ole.

Villi veikkaus: mali.

Sulla on varmaan hitosti aikaa ja energiaa, kun kolmen kanssa jaksaa sitten touhuta. Mulle toi kaks on ihan max.
Joku viisas on joskus sanonut, että: "Määrä ei korvaa laatua." Wink

Onnea uuden pennun hankintaan Very Happy

Joo, määrä ei korvaa laatua. Hukka tulee jäämään pennun myötä eläkepäiville. Jatkuvat lihasjumit ym. ei se ole enää pidemmän päälle mielekästä koiran kannalta, vaikka koira onkin valmis, vaikka kiipeämään p*r*e edellä puuhun, kunhan jotain harrastettaisiin. On mahdollista, että polvet aiheuttavat jatkuvia jumeja, kun koira korvailee mahdollisesti joitain kivuliaita liikeratoja tms., koska jumit eivät tunnu aukeavan hieronnoilla, tauoilla tai millään. Me eletään tää kesä ja syksy täysiä ja tiiraillaan sitten tulevaisuuteen. Harmi on suuri, sillä Hukka on varsin mukava harrastuskaveri; kipeää tekee eläkepäivät alkaa, mutta kipeää tekisi myös jatkaa. Vanhempani ovat jo aikapäiviä sitten halunneet Hukan itsellensä enkä yksinkertaisesti sille sen parempaa elämää tiedä "epäaktiivina" (sohvalla möhöäjää siitä ei siltikään tule). Iskä ja Hukka, ne vaan "kuuluu" yksiin - niitä asioita, joita ei voi sanoin kertoa, mutta jonka sokeakin näkee ja ymmärtää.

En mä ota ressiä, tässä katsellaan, että miten tilanteet kehittyvät ja miten asiat rullaavat eteenpäin. Lopulta varmasti päädytään kaikkien kannalta parhaaseen mahdolliseen asetelmaan, on se sitten ennalta suunniteltu tai sattumalta oikeaan ratkaisuun törmätty, Hukka ja Kirppu sairaina koirina saavat kevennetymmän elämän tyytyväisinä elääksensä ja pentu toivon mukaan on sitten terve ja pääsee harrastamaan kanssani. Kirppu jää pelkkään tokoon ja FH-jälkeen, muita juttuja sen kanssa saatetaan reenailla, mutta missään muussa ei koskaan tulla kisaamaan selän vuoksi, ja tiedä kisataanko noissakaan koskaan, jos palikat ei kolahtele kohdilleen . Laughing

Mä en mitään muuta pyydä kuin että saisin terveen pennun. Sad

Olkoon sitten vaikka täys katastrofi, hermoheikko, vietitön tai mitä hyvänsä, kunhan olisi terve. Tässä on oppinut arvostamaan koiran terveyttä miljoona kertaa enemmän kuin sitä aiemmin arvosti, vaikka terveys on aina ollut ajatus numero yksi koirien kohdalla.