Koiramainen keskustelupalsta

Eli mistä voi johtuu et Enzo välil ontuu oikeeta etutassua. Tänään oltiin metsässä ja se huiteli siel omiaan. Oli kokoajan kuitenkin mun näköetäisyydellä ja sille ei kyl sattunu mitään. Heittelin sille myös keppii ku se on sen lemppari juttu, jos keppii ei heitetä ni se mököttää ku tullaan kotiin.

Lopuks otin Enzon hihnaan ja me alettiin kävellä autolle päin ja sit yhtäkkiä se pysähty. Se otti muhun katsekontaktin ja nosti oikeen tassun ilmaan ja alko vikisemään. Sitten hetken siinä rauhottelin ja silittelin sitä ja se oli taas ihan kävelykunnossa (lähti jopa parin minuutin päästä ihan kunnolla vetämään). Aina välillä se ontuu sitä ihan yhtäkkiä... Omituista.

Tätä on nyt jatkunu noin 2vk. Enzo ei arista sitä siis jokapäivä.

Kertokaapa jos ois ehdotuksii. Kannattaisko viedä heti lääkäriin?

Ongelma numero 2.

Enzon kielessä on sellanen vaalee näppylä... Se ilmesty ekan kerran ku se oli joku 5-6kk vanha. Sillon se söi viel omaa skeidaansa ku silmä vältti ja arvelin et se johtuu siitä. Koska sit ku se lopetti sen, ni pattikin katosi vähäks aikaa.

Nyt se on kuitenkin tullu takas ja se on vähän isompi. Se näkyy kielen päällä ja alla. Se on sellanen herneen kokonen about. Ja sen henki haisee tavallista pahemmalle. Eli siis... onks tääki lääkärikamaa? Onks jollain tietoo?

Kiitos vastauksista ja vinkeistä jo etukäteen Smile

Moikka!

Ihan ilmaan heitettyinä arvioina vain, mutta oletko katsenut huolella ettei koiran tassuihin ( tai polkuanturoiden väleihin) ole tarttunut mitään irtokamaa ulkoa? Tikkuja? Lasinsiruja tms?
Onko koiran kynnet ok? Onko koiran tassun päälle vahingossa esim astuttu jossain välissä? Onko jäänyt tassu oven väliin tms? Onko koira liukastunut vaikkapa sisätiloissa? Tassu nyrjähtänyt/venähtänyt? Tuossa muutamia mitä itselleni ensimmäisenä tulisi mieleen.

Toivottavasti toipuu Enzo pian! Smile

Tuosta kielipatista; meillä on Jukulla vissiin aivan samanmoinen aivan kielen sivussa. Luulen että jossain välissä narskahtanut hampejen väliin sen verta pahasti että siitä pahkura tullut.

Jos on kyse sellaisesta vaaleasta patista kielen sivussa, löytyy sellainen myös Lilliltä. Shocked

Välillä isoni ja välillä pieneni ja juoksujen jälkeen hävisi kokonaan joten oletin sen jotenkin liittyvän hormooneihin, mutta tiedä siitä sitten... Nyt sitä ei tosiaan ole näkynyt.

Mä en ole patteja kielessä havainnut omallani ja taannoin kieleensä saalisleikissä narskautti niin, että oli joka paikka veressä. Tosin en ole kyllä mitenkään erityisemmin koiran kieltä tutkinut.

SPL-Helsingin (muistaakseni) foorumilla tossa talvella joku kysyi samaa asiaa koiran tassun arkuudesta ja sieltä ainakin tuli vastaukseksi, että
se saattaa olla ihan normaalia kasvukipua. Näkemättä on tietysti vaikea sanoa.
Ellillä oli kanssa patteja kielen sivussa ja juuri ennen juoksua ne isoni selvästi ja hävisi (kuten Lilliltäkin) juoksun jälkeen joten mielestäni ainakin meidän neideillä ne johtui hormooneista.
Tietysti, jos asia hermostuttaa, kannattaa aina näyttää TUTULLE eläinlääkärille, joka ei heti ala rahastamaan kaiken maailman kokeilla Very Happy

Sirkulle kasvoi alle vuoden ikäisenä kielen toiseen reunaan valkoinen "kukkakaalimainen" patti, joka pikkuhiljaa ajan kuluessa katosi. Birgitta sanoi, että siinä olisi ollut syylä, jotka ovat kuulemma nuorille koirille suht yleisiä.

Ok... Enzolla on just sellanen "kukkakaalimainen" Cool

Kysyin jo muutama kuukaus sitten siitä Birgitalta ja sillon vastaus oli sama, että se katoaa itsestään ajan kanssa. Ajattelin vaan et oiskos sen pitäny jo kadota, mut kai siin sit kestää jonkun aikaa.

Sen "kukkakaalin" häviäminen kesti Ellillä pari kuukautta, joten odottele ihan rauhassa.

Ja kyllä noi pennut on varsinaisia näyttelijöitä! Shocked

Elli kolautti toissapäivän tassunsa - heittäytyi maahan selälleen ja HIRMUINEN huuto. Mä luulin tietysti, että vähintän nivelsiteet on poikki, jos ei joku kohta ole peräti murtunut.
Siinä se aikansa sitten itki ja minä tassua kokeilin ja väänsin (ei reagoinut mitenkään). Kun olin sitten todennut, että tassu tuntuu ihan normaalilta, niin komensin neidin ylös - ja meno jatkui, kuin ei olisi koskaan loppunutkaan (näin ne meitä huijaa Twiddle Dee and Duh

)
Pitäis varmaan ilmoittaa se Teatterikorkeen pääsykokeisiin

Joo oon huomannu kans noi näyttelijän taidot. Meillä on monta vastaavaa tilannetta.

Sit pari kertaa ku se on möykänny jo ollu ihan mahoton (ei siis reagoi mihinkään käskyyn tai pieneen kuonon näpäytykseen), ni oon keikauttanu sen niskasta selälteen. Ni siitäkös huuto syntyy... huuto oli ku sialta oltas viety sydäntä Twisted Evil

Siis oon joutunu muutamia kertoja turvautumaan siihen ja joka kerta hirvee ininä.

En tiiä onks toi selätys sit oikee tapa, mut mitenkään muuten en saa sitä loppumaan. Kertokaa ihmees jos on joku taikasana tai "taika" jolla koiran saa ojennukseen, jos se on hetkellisest aivan vauhkona Rolling Eyes

Nyt taas mennään vähän aiheen vierestä, mutta ei kai se oo niin justiinsa...

PERKELE on taikasana!

Mä en ole Onnia selättänyt koskaan. Jos se joskus harvoin saa jonkun kohtauksen, otan sitä kaulan sivulta kiinni ja ilmoitan hyvin tomerasti, että nyt riittää, ja komennan istumaan. Siitä sitä voi sitten kehua. Meillä tämä toimii ainakin vielä. Mulla on sellainen veemäinen äänensävy, että kuulemma helvetti jäätyy samalla Twisted Evil

Meilläkin on toiminut toi PERRRKELE!
Tai sitten ÄPÄP!

Mä oon kanssa kuulemma niin v-mäisen näköinen suuttuessani, että
se nähtävästi toimii...........siis yleensä.
Viime viikonloppuna, kun oltiin Miinan kanssa samassa huoneessa, niin ainakin 10 kertaa jouduin neidin heittämään niska-persotteella nukkumaan, ja eikun uudestaan riekkumaan. Eipä tuo näyttänyt tuosta millänsäkään olevan, ei siis ole mikään pehmeä koira. Sekin on sitten tullut nyt todistettua.

Mä en ole hapettanut, mutta sen sijaan olen pariin otteeseen napannut niskavilloista kaksin käsin kiinni ja nostanut siitä koko koiran ilmaan ja pitänyt niin kauan, että on a) hiljaa ja b) hannikoimatta. Tätä ei ole koskaan tarvinnut uusia ja on huutokonsertitkin jääneet, kun ei se vaan auta huutaa mitään mukasattuu huutoa mulle, kyllä sen huomaa, kun huuto tulee oikeasti kivusta, sävy on aivan erilainen.

Kirppu oli pienenä kanssa loistokas feikkaaja, mutta enää se ei sitä juurikaan harrasta, koska luojan kiitos olin nähnyt jokusen aika rankasti feikkaavan koiran aiemmin ja luojan kiitos tajusin sen suht nopeasti.

Asustaakohan meillä normaalia kiltimpi koira, kun ei sitä ole tarvinnut edes kuvitella juurikaan kovistelevansa. a_whyme

Ihan puhtaasti auktoriteetillä ja äänenpainolla ollaan tähän asti pärjätty - ja toivottavasti pärjätään jatkossakin. Enkä kyllä kovin hevillä ole aikonutkaan painimatsiin ryhtyä.
a_happygolucky

Meillä perkeleet ja eit auttaa yleensä hyvin, mutta tosiaan pariin otteeseen olen saanut huomauttaa, jos sanon jotain niin pitääkö sitä kuunnella vai ei..