Koiramainen keskustelupalsta

Koitin löytää toissa kesäistä treenivideota Napsusta, mutta en ainakaan vielä löytänyt. Sen sijaan löysin videon Hukkiksen treenistä. Jäätävää touhua. Koira poikittaa ja painaa niin, että mä joudun ihan oikeesti paiskimaan lihaksilla hommia, että saan pidettyä itseni a) pystyssä b) kutakuinkin linjassa. Toivottavasti en onnistu enää tohon jamaan hommaa ajamaan, minkään koiran kanssa!

Vitsit, kun löytyisi sitä Napsusen treeniä, tulis siitäkin oma säväyksensä tuhanteen ja yhteen erilaiseen seuraamiseen, ohjaamiseen ja koiraan..

Mä sain Ellin poikittaisen kulkemisen (ainakin hetkittäiseksi ajaksi :? ) pois sillä, että pidän pallon/patukan vasemmassa kainalossani, jolloin sen ei tarvitse sitä palkkaa käydä kurkkimassa Very Happy

.

Muuten..luojankiitos, mulla ei ole treenivideoita, kun kukaan ei videoi mun treenejä vibes

Mä alan olla pikkuhiljaa neliraajahalvaantunut ton pennun kanssa a_cry

Tänään meni oikea käsi, kun pentu nappasi täyden purun kyynärpäähän niin että luut vain kolahti (tiedättehän ne ihanat hermot madflame

) Koski sitten niin hemmetisti. Viimeisillä voimillani sain komennettua koiran maahan siksi aikaa kun kokosin itseni ja totesin sormet turvonneen samantien aivan jumalattomiksi nakeiksi Shocked

Vieläkään ei kättä saa nostettua, vaikka tapahtuneesta on jo useampi tunti.

Petri kutsuukin mua jo zombiksi, kun maha on täynnä mustelmia, molemmat reidet napsittu viilloille ja isoille mustelmille ja sormet ovat harva se viikko auki. Tätäkö tämä koiraharrastaminen on a_cry

Onneksi on sentään jäykkäkouristusrokote voimassa.

Selvennettäköön siis, että kaikki noi napsimiset on tapahtuneet tilanteissa, joissa vedän patukan nopeasti kesken saalistuksen piiloon selkäni taakse ja käännän käytännössä itseni alttiiksi osumille. Normaalitilanteissa tuo tietää olla tulematta päälle...tosin sitä ei ole rohjennut kokeillakaan. a_cool

Juku on alkanut pompottaa mua ennenkaikkea siis tilanteessa jossa yritän laittaa patukan liivin takataskuun talteen, ja pyrkii yleensä tällöin tarkoituksellisesti nappasemaan jostain patukan läheisyydestä. Ainut keino jolla saan estettyä tämän, on komentaa koira maahan tai istumaan siksi aikaa kun vetäydyn parin metrin päähän laittamaan patukan talteen. Muuten ampuu täysin röyhkeästi patukan perään. Pahasti on siis hallinta meillä kesken...

...Mutta kiva pentu se on a_smitten

Ellihän teki tota kanssa niin, ettei ilman pitkähihaista puseroa voinut kulkea ja kireitä farkkuja ei voinut ajatellaakaan päälle laittaa.

Birgitta sitten sanoi hyvin, että ei saa antaa napsia ja sen jälkee - oli se millaisessa vietissä vain - kielsin aina, jos erehtyi mua napsimaan.

On muuten auttanut thumbs up

, napsimisia tulee vain silloin tällöin, ja enä ei edes jää mustelmaa, joten suosittelen sitä myös teille Very Happy

.

Vietin laskemista ei tapahdu (ainakaan näkyvästi) vaikka mä sitä kiellänkin, mutta tällä pentueellahan tuntuu sitä virtaa lötyvänkin enemmän kuin keskivertosakemannilla thumbs up

Mulla on kanssa ollut sormet aika ruvella ja hellänä vähän väliä.
Onni ei mua pure, vaan käy kuolleeseen saaliisen kiinni kuin sika limppuun Twisted Evil

Esim. maahan menossa patukka maassa paikallaan, poika hyökkäsi siihen kiinni ja mun sormet välissä. Mä annoin vaistomaisesti avokkaan otsaan. Koiran ilme oli , että Shocked

sekunnin murto-osan ajan, tämän jälkeen taas saaliilla häntä maata pitkin heiluen (koira siis edelleen maassa), ja kun patukka lähti liikkeelle ja sana vapaa kuului, niin taas mentiin sata lasissa patukkaan. Ei mun sormiin a_goodjob

Tämä oli Onnin ensimmäinen (ja vielä viimeinen) pakote kentällä. Tuntui tajuavan kerrasta! On se vaan niin viisas!
Koiran elämä on helppoa, kun se on musta/valkoista.

Niin mä ajattelinkin, että susta on kiva olla masokisti.

Nää pennuthan on varsin kuumia, ainakin Elli, joten mä en sitä enää hetsaa ihan tappiinsa, vaan vaan siihen puoleenväliin, niin toimii koirakin paremmin.

Alaosaston treeneissäkin sanottiin, että kaikkia muita pitää hetsata jo kentälle tultaessa, mutta Elliä ja Lilliä ei Very Happy

Jee, mä koin onnistumisen hetken Lillin kanssa (ja ihan vahingossa vielä!! Embarassed

) Toivottavasti osaan nyt selittää tän oikein, oli tosi mahtava hetki!

Lilli oli ollut tauolla tottistelusta ja alkoi käydä varsin kuumana, suorastaan vaati mua "käskyttämään" itseään ts. vaatimaan sitä tekemään jotain jotta pääsisi taistelemaan mun kanssa patukasta. (On muuten edelleen ehdottomasti suosituin leikki, siksi se tuo mulle kaiken millä itse leikkii! Shocked

) No enivei, tarkoituksenani oli vähän tottistella ja taskussani oli patukka, siitä saalis liikkeelle ja kun ollaan sitä rauha-vaihetta nyt hyvällä menestyksellä harjoiteltu, asettelin kättäni purun aikana Lillin leuan alle tarkoituksenani saada Lilli kanavoimaan. Muuten jees, mutta kun se alkoi purra patukkaa rauhan aikana, alkoi suusta kuulua ininää joka paheni piipitykseksi. Ja tämä siis joka kerta kun Lilli puri patukkaan, muuten oli hiljaa, saalisti Lilli sitten tai oli käskyn alla, inahdustakaan ei kuulunut.

Aina ininän alettua toki kielsin ja kun ei tuntunut menevän perille, nappasin otsikkoon joka kerta kun ääntä kuului (Lillin ollessa kiinni patukassa). Ensin Lilli päästi hämmästyneenä irti patukasta mutta kun saalisleikki jatkui salamannopeasti ja vain äänestä tuli uudestaan otsikkoon niin muutaman toiston jälkeen heureka! Lilli koki valaistuksen ja ininän sijaan alkoi purra patukkaa ihan silminnähden raivokkaammin äänettömästi !!! a_goodjob

Ja tämä sama "raivolla pureminen" on nyt jatkunut siitä lähtien. Lillin kiskoessa patukkaa, livautan käteni sen leulan alle josta Lilli jotenkin automaattisesti nykyään istahtaa alas ja todella puree patukkaa, (jotenkin eri tavalla kuin ennen, eri mielentilassa, silleen antaumuksella mutta kuitenkin rauhassa) siitä vapaa käsky ja leikki jatkuu, ei pelkoa enää patukan tiputtamisesta ja ennakoimisesta... Nyt kun saan vielä Lillin irtikin siitä patukasta niin hyvä tulee. Cool

Yhden asian kun saa korjattua niin toinen tulee tilalle...

Niin ja PS. neuvoja patoamisen opettamiseen otetaan ilolla vastaan, se nimittäin on edelleen hukassa, ehkä vaan en osaa sitä Lillille opettaa.

Missä tilanteessa patoaminen? Suorituksessa vai missä?

Mutta onnistumiseenne; rakkautta ja rajoja niin hyvä tulee. Pari hassua asiaa, mutta joskus niin vaikea ymmärtää ainakin mun pääkopassani a_smitten

Moi!

Kanavoinnin aikana koiran on tarkoitus olla saalisrauhassa. Varsinkin puruissa sen kokeminen on tosi tärkeää. Siksi kanavointia ei pitäisi opettaa "väkisin", pakottaen koiraa, vaan antaa sen itse löytää rauhallinen olotila. Pennulle/nuorelle koiralle ohjaajan läheisyys aiheuttaa jo itsessään painetta, mikä vaikeuttaa rauhoittumista saaliiseen, kun ohjaajaa kykkii vieressä, niinkuin usein näkee tehtävän.

Mitä hektisempi koira, sen tärkeämpää on, että sille on jatkossa mahdollista antaa treenin aikana "suvantovaiheita" kanavoinnin muodossa.

Täällä on hyvää juttua aiheesta:
http://www.sensuroitu.net/spk/foorumi/index.php?topic=1259.90

t. Birgitta

Siinä kun koira on rauhavaiheessa ja olen saanut patukan taas itselleni ja koiruus odottaa vapaa käskyä. Tätä ne siellä meitin ala-osastolla haluaisi meidän opettelevan, elikkäs että Lilli lopettaisi läähättämisen ja pitäisi suun kiinni tai edes raolleen. Ohjeena oli hengityksen pidätys, "jäykistyminen", sanoinkin siihen että ennenkuin Lilli pitää suunsa kiinni olen minä maassa vintti pimeenä... Ainoa missä olen sen muutaman kerran saanut selkeästi olemaan valmiina toimintaan suu kiinni tarkkaavaisesti tuijottaen, on kun saalis on ihan hiljaa lähtenyt liikkeelle mutta vapautusta en Lillille ole kuitenkaan vielä antanut. Lopetti läähätyksen ja oli lihakset valmiina räjähtävään toimintaan. Mutta nyt ei sekään meinaa enää toimia, se vaan katsoo mua läähättäen hölmistyneen näköisenä.

Samoja ongelmia kuin meillä saaliin kanssa, patoaminen tuntuu olevan hieman vaikeaa, keskittymisessä ongelmia.

Kirppu patoaa kyllä, kun on irti patukasta. Usein laitan vasemman käden sen rintakehälle koiran vasemman kyljen kautta ja hieman painan, toisen käden siirrän patukalle, joka on maassa ja jään odottamaan. Patukkaa tuijottaessaan se ei patoa, mutta kun se itsenäisesti lopulta siirtää katsekontaktin muhun suu menee kiinni ja se saa saaliin liikkeelle, minkä perään se saa välittömästi lähteä. Mä koitan pyrkiä siihen, että kun saalis liikkuu koira saa siihen aina ottaa kiinni ja kun siihen ei saa napata se on kuolleena maassa tai mun taskussa/selän takana näkymättömissä (aina se ei ihan näin oikoisesti mene, mutta koitan pyrkiä tähän, koska se selkeyttää hommaa koiralle eikä olla siinä tilanteessa, missä olen nyt Hukan kanssa Confused

)

Toinen paikka, jossa me nyt on alettu opettelemaan patoamista on häiriötön tila, jossa käsken koiran istumaan kesken saalistuksen ja siirryn sen sivulle (tässä jännite vain katoaa ja patoaminen ei onnistu, koska en saa ylläpidettyä/ uudelleen luotua jännitettä). Vastaavasti jännite löytyy useimmiten kuitenkin, jos käsken koiran siirtymään sivulleni. Vastaavasti koitetaan harjoittaa patoamista myös istumaan ja maahan menoissa vietistä. Mutta me ei edetä, ennen kuin toi oppii patoamaan, menee siihen sitten koko kesä, vuosi tai kymmenen vuotta. Mutta myöhemmin sitä on turha alkaa enää koiralta odottaa, niinpä me opiskellaan sitä nyt, etenkin kun ei tiedä pääseekö tuon kanssa koskaan mihinkään kokeisiin, niin eipähän ole mitään hoppuakaan, voidaan rauhassa kokeilla ja testailla.

Nyt vaadin saman myös nameilla tekniikkaa tehtäessä, tosin siellä asia ei ole koskaan ollut edes ongelma, mutta nyt pyrin vielä keskittämään energiani siihen, että vahvistaisin patoamista. Sama homma jäljellä ja arjessa vapautuksissa, joissa on viettiä riittävästi jne.

Näin siis meillä Smile