Koiramainen keskustelupalsta

Viimeinen muokkaaja, Birgitta pvm Maa Lok 08, 2007 2:15 pm, muokattu 2 kertaa

Moi!

Tämä on Tia sitä samaa, jota mailasin sulle joskus alkusyksyllä, mutta siis myös muille:

Ääntelystä tulee siihen taipuvaiselle koiralle tosi helposti tapa, jos siihen ei ihan alusta saakka kiinnitä huomiota. Meillä Röllin kanssa on tehty paljon töitä tuon asian kanssa, joten tiedän, millaista se voi olla... Kehotan siis lämpimästi kiinnittämään asiaan huomiota ;).

Kun koira on käskyn alla koko ajan ja keskittyy johonkin, oli se sitten nami, pallo tai ihan vaan "totteleminen", se on yleensä hiljaa. Ongelmatilanteissa pitäisi yrittää a) pitää huolta siitä, ettei koiralle anna turhautumista aiheuttavaa ärsykettä, koska se laukaisee ääntelyn ja b) tarpeen vaatiessa antaa koiralle em. "sijaistoiminto", johon se voi keskittyä, ja purkaa siten turhautumisen ääntelyn sijasta.

Jokainen koira ääntelee, kun viettitaso nousee tarpeeksi ylös, eikä koira pääse tekemään (vrt. haukkuopetus turhauttamalla). Temperamenttinen, esim. saaliin suhteen matalalla ärsykekynnyksellä varustettu ja vietikäs koira turhautuu helposti, syttyy todella nopeasti, ja myös nousee korkealle, joten viettitaso tulee pitää sellaisena, että ohjaaja saa koiran toimimaan haluamallaan tavalla.

Koira ei siis saa työskennellä sellaisessa vietissä, ettei se pysty enää keskittymään. Mitä korkeammalla vietti on, sen tarkemmin ja rauhallisemmin koiraa pitää ohjata, jotta se vietti purkautuu toivottuun asiaan. Ja tietenkään koira ei saa saavuttaa mitään kivaa riekkumalla (esim. jos katsotaan tuota Jukun viimeisintä agi-videota, niin itse en päästäisi koiraa etenemään radalla vastaavassa mielentilassa, jos ääntely on ongelma).

Yksi tärkeä asia on muistaa, että tällaiselle koiralle ei sovi suoraan-autosta-kentälle-juosten-yms.-tyyppinen treeni, vaan jo autolta ja verryttelylenkistä lähtien tulee pitää huolta koiran sopivasta viettitasosta ja keskittymiskyvystä. Rauhavaiheet kentällä tärkeitä (= todellinen saalisrauha, ei "pakkokanavointi"). Vähemmän taistelua, jos koira ylikuumenee siitä. Makupalat saataavat olla tarpeen viettitason laskemiseksi, jos ääntelyä ei muuten saada aisoihin (ja yleensä se on vaikeaa, jos koira on jo päässyt ääntelyn makuun kentällä).

Ohjaajan elekieli ja äänensävyt myös tärkeitä: ei huitomista, hyppimistä, huutamista, äkkiliikkeitä ja nopeita käännöksiä.

En kerkeä nyt oikolukemaan, toivottavasti ei ollut ihan sekava sepustus!

Ai niin se vielä piti sanoa, että viesti on äänekkäälle koiralle hankalaa, koska siinähän lauma on hajallaan, ja koira tavallaan koko ajan turhautunut, koska haluaa pitää lauman koossa... => Erityisen tärkeää tehdä lähetyksiin ja ennen niitä rutiinit, joilla saa koiran keskittymään.

Niin ja sitten vielä: tällaisen koiran treeneissä on parasta, että koira tietää koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli tietyllä tavalla kaavamainen treeni, vähintäänkin verryttelyjen, venyttelyjen, ohjaajan käytöksen ja palkkauksen suhteen (koska ainahan treeni sinänsä ei voi olla ihan samanlainen). Silloin koira pystyy suuntamaan viettinsä oikein, eikä ala epätietoisena riekkumista. kun viettiä puskee, mutta ei ole mitään "tekemistä". Eli mitä paremmin treeni on suunniteltu, ja viedään johdonmukaisesti läpi ilman keskeytyksiä, sen parempi. Jos joutuu välillä miettimään jotain, koira paikalle istumaan/maahan, jotta se saa koko ajan "suorittaa" jotain.

t. Birgitta

Sylvi 4vee huutaa edelleen kun: menen ottamaan sitä autosta treeneihin, ei väliä mikä treeni. Se kiljuu silloin kun lähdetään ovesta ja tullaan kotiin, jos avo on kotona, niin sille se sen kiljumisesityksen pitää.

MUTTA se ei kilju kun tehdään hommia. Eli tottiskentällä se saattaa noudoissa pikkusen sanoa piip, mutta muuten se on hiljaa.

Mä olen hyväksynyt sen että se kiljuu em. kohdissa, mutta vaatinut sen että hommissa ollaan hiljaa, eli jatkanut ed. omistajan linjaa. Oon tehnyt sen juurikin noin kun Bee neuvoi että se ei todella saavuta mitään jos se kiljuu. Eli tottiksessakin, niissä noudoissa oon pikkusen treenannut nyt sitä että jos piipataan niin ei noudeta. Eli sitten on tehty muuta ja palattu takaisin esteille ja yritetty uudelleen.
Ja jos ei onnaa niin ei onnaa, sitten ei noudeta, vaan tehdään muuta, eli rauhoittavampaa treeniä. Koskaan ei oo vielä treeneissä käynyt niin ettenkö olisi saanut tilannetta hanskaan em. tavalla.

Tosin mulla on se hyvä puoli ja etu tässä asiassa että Sylvi on treenattu jo ennestään niin ettei se vuoda mutta samalla tavalla oon treenannut sen toisen sakemannini, ja saanut paljon kiitosta siitä miten hiljainen se on.

Ohjaajan oma olemus on kyllä aika tärkee, juurikin niinkuin Bee sanoi, eli oma rauhallinen olemus ja äkkiliikkeet pois. Tosin voipi olla agissa vaikeeta... hmm pitäskö teidän siirtyä kokonaan agista tauolla ja treenata tätä keskittymistä nyt enemmän?

Mulla on nyt koirat tauolla, omasta elämäntilanteesta johtuen, silleen että haussa ollaan käyty mutta tehdään vaan jotain kivaa, ei vaikeeta reeniä, ei uuden oppimista, ei mitään ihmeellistä, kun ei oma hermo kestä niin en viiiti sitä niille "kostaa" ja pilata niin jo rakennettuja asioita.

pakko laittaa hymppä perään ettei kuulosta ihan paasaamiselta Very Happy