Koiramainen keskustelupalsta

Mä olen tilannut Palveluskoiraliitosta molemmat Haku Oppaat ( kirjat ) joten Hakuilusta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi näitä kirjasia!!!

Tänään käytiin tekee toistamiseen esineruudut, nyt hieman eri esineillä. Jotenkin homma ei lähtenyt todellakaan rullaamaan lainkaan niin hyvin kuin viimeksi...

Häiriötä tällä kertaa oli aivan julmetusti, sillä treenasimme yleisten kävelyteiden, ja ihmisten parhaiden ulkoiluaikojen yhteydessä vilkkaalla paikalla. Koiriakin ohitse meni siis useita (myös "valkoinen noutaja", se pahimmista pahin häiriö (=Roopen kaksoisolento)
Mun suurin pelko onkin muut koirat, treenatessa noin leikinhaluisen pennun kanssa, joka tykkää kauheasti niin koirista kuin ihmisistäkin)

Myös noutoa (kapuloilla) treenasimme hieman, mutten vieläkään ole pitoharjoituksia jaksanut tehdä...jotenkin sitä vain lykkää ja lykkää ja hätäilee ja häslää sen mitä tekee...

^Mutta tuollasia käskyjä nyt en kesken etsinnän viitsisi pennulle antaa vain oman heikkohermoisuuteni ja epäluoton vuoksi.
Arjessa olen pyrkinyt luoksetulon vahvistamaan mahdollisimman varmaksi ja maahanjättö meilläkin pitäisi toimia edes jossain määrin, häiriöidenkin alla.
Tuo kun on niin pirun nopea halutessaan, eikä siinä emännälle jää montaa sekunttia reagointiaikaa...
Sitä nimittäin en haluaisi että kertaakaan pääsisi enää ainakaan kesken työskentelyn karkaamaan yhtään minneskään...Siitä se epäluotto itseltä sitten vain entisestään kasvaa.
Pari kertaa on siis lähinnä arkitilanteissa nuorempana jättänyt huudot kuulematta ja ehtinyt kirsulle...mokomakin jukuri. Mad

Siis mä opetan tota sen takia, että koiran ei tarvitse luopua kivasta tullakseen luokse, vaan se voi kivan (=vieraiden ihmisten moikkaaminen tms.) asemesta tehdä toisen kivan jutun eli mennä maahan ja tehdä sen luvan kera. Idea on siis se, että se maahan meno on kiva juttu ja koira kokee, että se kannattaa, että se on kivempi juttu kuin muu maailma ja suorastaan odottaa sitä. Mun on ihan turha kutsua tänne, jos Kirppu meinaa jonnekin mennä (karjaisulla tosin on aina jättänyt menemättä *kopkop*, mutta se herättää vähän turhaa huomiota...). Nyt voin antaa maahan käskyn ja se toimii sen mukaan mielellään.

Taannoin käytin sitä myös saalisleikissä, kun omaa kömpelyyttäni onnistui livistämään patukan kanssa härnäilemään. Annoin maahan käskyn ja koira meni maahan, odotti rauhassa, että menin sen luokse, otin patukasta kiinni ja vapautin saalistamaan. Kyseessä ei ole mikään kurja juttu siis ja sain sillä näppärästi vihellettyä Kirpun aloittaman keskarin heiluttelun poikki ilman erikoisnumeroa.

Eikä tarkoitus ole käskeä koiraa maahan, jos tuntuu, että se ehkä saattaa livistää jonnekin päin vaan itse ainakin käytän tätä nimenomaan ns. valttikorttina, jolla pääsee välttämään viime hetkellä ikävät tilanteet siten, että koira ei koe tulleensa lyntätyksi tai estetyksi. Jotkuthan opettaa valttikortiksi esim. yliäänipillin vihellyksen, musta se on kuitenkin hankala, kun ei sitä pilliä kerkiä suuhun tunkea eikä se kuitenkaan ole tarvittaessa mukana. Mulla yhdelläkään koiralla ei varmaan ikinä ole ollut, ja tuskin tulee olemaankaan 100% varmaa luoksetuloa arjessa, koska olen luoksetulon suurkuluttaja, oma moka siis. Siksi turvaudun ns. valttikorttiin, joka tulee harvoin ja on koirasta niin kiva, ettei sitä harvaa mahdollisuutta kannata missata..

Ja mikä parasta, tämä luultavasti auttanee aikanaan eteenmenon maahan menossa, ainakin salaa, hiljaa sisuskaluissani niin toivon Wink

Mutta mitä ohjaajan epävarmuuteen tulee, niin se taatusti vain saa koiran kyttäilemään ympäristöä, että mikä täällä niin pelottavaa on. Hukan kanssa tämän on saanut oppia kantapään kautta. Nyt, kun hiljalleen itse alan oikeasti tuntea koiran ja sen oikut ja täten pystyn olemaan varma sen käytöksestä erilaisissa tilanteissa, en enää tue omalla epävarmuudella koiran epävarmuutta. Kirpun kanssahan on noudatettu vapaana pitoa maksimaalisen pitkälle (jopa keskusta-alueella aika ajoin!) sen vuoksi, että olen pakottanut itseni opettelemaan juuri tuon koiran käyttäytymistä ja pakottanut itseni luottamaan siihen erilaisissa tilanteissa, koska en halua kahlata saman epävarman suon läpi, kun mitä tein Hukan kanssa. Kirppu on siis usein "liipasin herkissä" tilanteissa tarkoituksella irti, jotta joudun luottamaan siihen ja toteamaan, että kyllä se osaa ja luottaa myös muhun. Kentällä mun oma epävarmuus usein on vielä ongelma, minkä huomaa esim. viimeisistä Turun agikisoista radalta, josta otettiin vitonen - mun epävarmuus sai koiran epävarmaksi ja se päätyi ratkaisemaan tilanteen varaslähtönä..

Näin siis meillä, ei kaikkialla Smile

Tosin mä olenkin masokisti, joka kaivaa verta nenästään vain oppiakseen kantapään kautta, mikä ei välttämättä ole se ruusuisin tie.. fly1

Onko esineruutuun olemassa jotain rajoituksia kuinka montaa kertaa koiran saa ruutuun maksimissaan lähettää? Korkeimmassa luokassahan sieltä tulee ne kaikki kolme esinettä löytää, mutta saako lähetyksiä olla vaikka kymmenen vai miten säännöt siihen menee?

Voisiko joku vastata? puppydogeyes

Vai onko muka aikarajoitus sitten ainoa vaade onnistuneelle suoritukselle?
Ei oikeasti tiedä ei. Eikä sääntöopustakaan kotoa löydy.

Mun ymmärtääkseni koiran saa lähettää ruutuun vaikka miljoona kertaa, mutta jos koiraa ohjaa ruudussa, niin sen on siellä myös noudatettava käskyjä, muuten rapisee pisteet. Siksi mä annan koiran seuloa ruutua hujan hajan miten tykkää, kunhan se painaa ensin sen perälle, tällöin mun ei tarvitse sitä ohjata eikä tule turhia piste menetyksiä. Tosin tässäkin on sitten se, että koiran on mentävä ruudussa lujaa eikä se saa jäädä junnaamaan jotain tiettyä tyhjää pistettä, jos haluaa kaikki esineet ylös viidessä minuutissa. Riskinsä kummassakin, mutta mun ymmärtääkseni lähtysten määrää ei ole kielletty.

Sen sijaan treenatessa kannattaa huomioida esim. sellainen seikka, että koiraa ei saa koskea lähetyksessäkään eli esim. pannasta ei saa pitää kiinni ja sillä nostattaa koiraa.

Kävin katsomassa videon. Jos olisi mun koira, niin nostaisin äkkiä pian vietit kaakkoon, nyt ne on jossain maan alla. Koiralla on jonkin sortin motivaatio hakea esineitä, mutta mun mielestäni ei riittävä. Siinä vaiheessa, kun koira on haljeta, kun tietää, että pääsee ruutuun, niin silloin ollaan oikeassa pisteessä, nyt Juku ei ole siinä - vaadittu liikaa -> vietti on päässyt luvattoman alas.

Mä vaatisin korkeintaan yhden esineen. Jättäisin koiran puuhun ja härnäisin sen suurin piirtein raivon partaalle, juoksisin esineen kera ruudun perälle sillä leikitellen, jotta koiralle tulee vimma, että p*rkeleen ämmä vie _mun_ esineeni ja tekee _mun_ hommani. Esine tietty viedään loitolta kierto tietä ja palataan koiran luo kiertotietä, edelleen pitäen hauskaa ja etukäteen alueelle on vietynä kauemmas pari muuta esinettä, mielellään koiran lemppari motivaattorit.

Sitten mennään koiran luo ja päästetään se ilman hallintaa ruutuun. Teoriassa sen sinkoaa suoraan siihen pisteeseen, mihin on nähnyt esineen lentävän ja tippuvan ja samaa vauhtia kiitää tsemppauksella, jos tarvetta, luokse ja saa taistella siitä esineestä ohjaajan kanssa. Sitten esine ryöstetään siltä, kora laitetaan puuhun ja hups, ohjaaja menee ruutuun ja löytää sieltä ne kaikkein parhaat lelut. Sitten ohjaaja palaa hauskuuttelun jälkeen tyynesti koiran luo, ehkä vielä härnäilee esineillä, mutta ei vahingossakaan niitä koiralle anna ja vie koiran autoon miettimään maailman menoa. Pari päivää paussia ja uusinta.

Mä uskon, että kun vietit on niin kaakossa kuin olla ja voi, niin koira ei pureksi mitään esineitä ja tuo minkä esineen hyvänsä. Toinen oleellinen juttu mun mielestä on se, ettei sitä palkata ruoalla, ruoka on aina rauhoittava ja oman kokemukseni mukaan (juu, koitettu on, ja kantapään kautta opittu) ruoalla palkkaus aiheuttaa osaltaa myös sitä esineiden mässyttelyä ja tiputtelua.

Mä unohtaisin tossa vaiheessa hallinnat ja kaikki siihe viittaavan, antaisin koiran olla täys sika, kunhan se painaa raivona ruutuun ja raivona esineen kanssa takaisin leikkimään sillä ohjaajan kanssa. Kun vietit on pysyvästi kaakossa (Hukalla vei noin yhden kesän luoda pysyvän motivaation tällaisillä treeneillä), niin sitten voi varovasti ottaa hallintaa, mutta pitää muistaa, että hallinnan on tarkoitus vain paketoida se riekunta, jotta koira patoaa ja luvan saadessaan räjähtää ruutuun raketin lailla. Eli hallinnalla ei saa syödä sitä koiran motivaatiota (kuten mä ensin Hukan kanssa tein...).

Jos tässä joskus tänä kesänä ruutua kerkeisi treenaamaan niin voisin sen koittaa kuvata. Hukalla oli ainakin vielä syksyllä sellainen ruututyöskentely, mitä siltä toivoinkin. En tiedä, että mitä on talven jälkeen, mutta tuskin ainakaan on vire matalampi..

Kiitos Riitalle huomautuksista.
Olen itsekin kiinnittänyt huomiota samoihin seikkoihin, ja sanotaanko näin, että noissa treeneissä alkoi koira olla oikeasti jo aivan liian väsynyt. (oli aluksi juoksutettu pitkät viestitreenit ja vasta sen jälkeen tehtiin pitkä esine-etsintä harjoitus.)
Koiralla kyllä vietit esine-etsintään riittää, siitä minulla ei ole epäilystäkään. Koiraa en halua hetsata ruutuun lainkaan, sillä Jukulla liian korkeat vireet purkautuu vain metelin ja kiljunnan kautta, sekä homma menee enemmän häsläämiseksi kuin keksittyneeksi etsimiseksi. Toki jos vain yhden esineen haetuttaisin, tekisi koira tämän etsinnän aivan täysillä. Tuossa harjoituksessa olikin ajatuksena katsoa koiran todellinen motivaatio etsintään ilman kattoonsa hetsattua suoritusta.

Palautuksessa pureskelee aivan samalla tavalla esineen oli motivaatio sitten miten korkea tahansa, juuri ennen palautusta. Ottaa paineita siis.

Lisään vielä tuohon että tykkään lähinnä sen vuoksi harjoituttaa koiralle hieman vaikeampiakin treenejä ja hieman vaikeammissa olosuhteissakin, koska tällöin perus-alokasluokan suoritus pitäisi koiralta sujua huomattavasti helpommin, kun tämä on tottunut työskentelemään huomattavasti vaikeammissakin olosuhteissa.

Ensiharjoitukset esineruutuun on tehty siis juurikin noin kuten Riittakin viestissään kuvaili, mutta nykyään toimintatapa on hieman eri, koska aivan ensiharjoitukset jo tehtyinä, ja ne sujuvat mielestäni hyvin.
Ja kyseessähän on vain harjoitukset, ja harjoitukset eivät aina voi nappiin mennä (ainakaan kun töhöttää tapansa mukaan ilman tarkkaa suunnitelmaa), ja meidän tapauksessa harvoin edes nappiin menevät. Tuo video mistä Riitta kommentoi, ei mielestäni koiran alempi viettitaso ole ainoa puute harjoituksessa, vaan koirahan ajoittain jäljestää kesken esineruudun, haahuilee, palaa tarkastamaan toistuvasti jo löydetyt piilot, epäröi esineissä, palautusongelmia, jättää tietyt alueet kokonaan tarkastamatta jne jne.. Ei siis todellakaan onnistuneet harjoitukset, kuten olen videon ensitekstiin maininnutkin.

Pakkoahan meidän maastotreeneissä ei käytetä, vaan koiraa pyritään palkitsemaan oikeista suorituksista. Sen suhteen moralisointi on siis turhaa, että nuorelta koiralta vaatimalla vaadittaisiin liikaa ja paljon. Toki tietyissä määrin miellyttämisenhalu ja sen seuraukset tulee ottaa huomioon.
Mun mielestä tärkeää on saada koira työskentelemään myös hieman matalammassa viettivireessä, eikä aina harjoituttaa vaan täysillä kierroksilla. Tuskin aloitteleva koira jokaikisessä kisatilanteessakaan ja mahdollisesti vaikka epäonnistuttuaan lukuisasti jaksaa koota itseään aivan ylimmille kierroksille ja pysyä siellä takaiskuista huolimatta.

Tämä oli sitten vain mun kuvitelmaa, ja näiden kuvitelmien pohjalta pyrin opettamaan omia koiriani. Joiden kanssa olemme aivan alussa. Ja joilla on aivan aloittelija kouluttajana.

En tarkoittanutkaan, että olisitte pakolla vaatineet, pakko ei ole ainoa keino vaatia. Ko. treenissä sinä vaadit koiralta aivan liian pitkän suorituksen ja asioita, joihin sillä ei ole minun mielestäni riittävän suurta motivaatiota. Pakko ei ole yhtä kuin vaatiminan eikä vaatiminen ole yhtä kuin pakko, ei ainakaan yhtä kuin fyysinen pakko.

Odotat koiralta liikaa. ALOn esineruutu on koiralle erittäin helppo, yksi esine ja se siitä, omasta mielestäni sitä varten koiran ei tarvitse osata kolmen tai edes kahden esineen tuomista. Esim. Hukalla tehdään usein vain yhden tai kahden esineen nostoja ja esineitä saattaa ruudussa olla jopa kuusi, jotta mahdollisuus onnistua korkeassa vietissä olisi maksimaalinen ja vietti pysyisi yllä.

Tavoite, ainakin minulla, on, että koira työskentelisi aina optimaalisessa tilassa ~ korkea vietti, joka kestää, jotta koiralla on mitä padota ja mitä pitää yllä ja mikä pitää koiran suorituksen yllä. Nopeaa suoritusta ei saa ilman riittävän korkeaa viettiä. Ja kyllä sitä Jukunkin viettiä saa ylöspäin tuosta tasosta vietyä ilman piippausta, tai näin minä ainakin uskon ja väitän.