Koiramainen keskustelupalsta

Moiks,

Kaipa siis saa kirjoittaa vaikka ongelmia ei varsinaisesti olekaan?

Candyn kanssa kaikki on mennyt mukavasti varsinkin kun ottaa huomioon että meidän perheessä ei varsinaista sakemannin kouluttajaa ole.

Candy on alakertakoira - lähinnä turvallisuussyistä sille itselleen - joten pari ekaa viikkoa meni patjalla nukkuessa alakerrassa. Nyt yöt ovat alkaneet mennä rutiininomaisesti siten että Candy vingahtaa itsensä kerran yössä ulos ja muuten kaikki nukkuvat hyvin ja rauhallisesti.

Teen töitä kotoakäsin joten peruspäivärutiini on normaali kolme kertaa päivässä pidempi lenkki ja siinä välissä sitten aina pari kertaa ulos jos tarvetta ilmenee. Toki Candy on tottunut olemaan kotona yksinkin mutta toistaiseksi meiltä ei ole syöty vielä mitään.

"Suurin ongelma" meillä on uunituoreen ja lämpimän kakan syöminen. Ongelma esiintyy vain silloin kun Candy on vapaana ulkona, hihnassa ollessaan se ei edes yritä, eikä silloin jos yöllä on ilmestynyt kakkarat lattialle. Olenkin tullut siihen tulokseen että olen itse aiheuttanut ongelman toimimalla niin että Candy on luullut minun kilpailevan kikkareista, ja haluaa nyt ehdottomasti sitten voittaa. Olen yrittänyt saada tilannetta toiseen suuntaan lähtemällä poispäin aina kun Candy menee tarpeilleen vapaana. Katsotaan auttaako.

Toinen haaste meillä on tuo omalla tontilla pysyminen. Ei siis niin päin että sieltä karkailtaisiin, vaan nimenomaan niinpäin että Candya on vaikea saada välillä sieltä pois. Tähän Birgitta jo sanoikin että talvipennut ovat vähän hitaanlaisia ja malttia vaan. (Maltti ei vaan ole oikein mun ominaisuus).

Vapaana Candy seuraa vaikka maailman tappiin ja on muutenkin rohkea koira mitä tulee ihmisiin ja muihin koiriin, mutta jos laitan sen tiellä hihnaan niin liikkuminen loppuu sitten siihen. Tilanne muuttuu myös jos lapset ovat mukana ulkona; silloin Candy vahtii laumaa ja pitää erityisesti huolta siitä ettei meidän nuorimmainen pääse "pitkälle", siis muutamaa metriä pidemälle kuin muut.

Siis aika helppoa, vai mitä?

EPKssa ollaan mukana penturyhmässä, eli tottista kai sitten harjoitellaan. Jotain Candyn kanssa aletaan tekemään, mutta en tiedä vielä mitä?

Palaillaan!

Niina

Meidän Elli lellikki söi kanssa pienenä kakkojaan - ohi meni, enkä ollut tuosta edes silloin huolissani. Useimmat koirat nimittäin syövät jossain vaiheessa joko omiaan tai muiden kakkoja.
Ellihän tykästyi myös pienenä hevosen läjiin ja nykyisin vetelee metsälenkeillä pupunpapanoita Very Happy

.

Rocky söi kanssa omat tortut pienenä ja kyllä se loppui mutta mä rupesin kuitenkin sanomaan "hyvä" tosi innokkaana kun hän oli valmis ja sitten annoi makupalan niin silloin kakka unohtui ja sen voi korjata pois vähän myöhemmin.
Koska me vedetään aamulla(klo 4.30) vaan 10-15min pissa/kakkalenkit niin silloin siitä palkkaamisesta on nyt 3,5v iässä hyötyä kun hän menee melkein käskyllä kakkalle ja sitten saa namin. Mä en mene konkurssiin siitä ja ainakin hän tekee tarpeensa ennenkuin menen töihin. Jos ei niin KEMU joutuu keikalle... Very Happy

Tuo kakan syönti ei ole mitenkään tavatonta aikuisillakaan koirilla. Meillä on kaksi aikuista huskyä, jotka tarhassa vähentävät minun työtäni popsimalla omat ja toisten kakat. Ja pusuja en ihan niin mieluusti näiden yksilöiden kanssa jakele... Laughing

Huskyillä tämä kakan syönti on paitsi tapa myös yleinen puuhailu, kun työtä on syystä tai toisesta vähemmän, siis turhautuneena keksitään kaikenlaista... Ja tarhassa kun ovat, niin ihan joka kakkakikkareen syöntiin ei pysty puuttumaankaan. Jos paikalla olen, huomautan kyllä kakan popsijalle, mitä mieltä asiasta olen Very Happy

Joo kiitos kommenteista. Mutta kuten todettu niin helpolla tuon neidin kanssa on päästy. Nyt on sitten ensimmäiset viralliset hampaan jäljet eteisen senkissä. Laughing