Koiramainen keskustelupalsta

Heippa!

Rockylta otetaan piilokives pois 12.12 ja silloin kovan pohdiskelun jälkeen menee se tervekin siinä samalla. Siksi kysynkin nyt teiltä:

Mitkä ovat teidän, teidän tuttujen, tutun tutun saunakaverin kokemukset siitä että koira kastroidaan?!? Sekä hyvät että PAHAT????

Pelottaa vähän että poika menee leikkaukseen mutta piilokiveksen olisin kuitenkin ottanut pois ennenkuin tulee ikää lisää tai kasvaimia.

t, Maria Confused

Roope-noutaja kävi terveydellisistä syistä keväällä ´06 kastraatiossa. Samalla operoitiin myös molemmista silmistä rakkulaiset luomet.
Näky oli melko herttainen kun koiran ensi kertaa tapasi leikkauksen jälkeen. Lattialla makasi uikuttaen, päältä ajetun sammakon asennossa koira, jolta tihkui molemmat silmät leikkauksen jäljiltä lähes umpeen turvonneina vielä verta.
Roopella kastraatio tehtiin poistaen ainostaan kivekset, mutta pussi jätettiin. Suosittelen, on pienempi operaatio koiralle. Itse toipuminen operaatiosta sujui suhteellisen hyvin. Joskin ensimmäisen päivän ja yön koira kiljui, ulisi ja mylvi ja oli erittäin kipeä lääkkeistä huolimatta. Sydäntäsärkevä näky. Huuhtelurumpaahan se taisi seuraavat viikot olla, ja ulkoilut pelkkiä pissatuksia, mutta kohtuullisen pian taisi paraneminen käydä.

Seuraukset lyhyellä ja pitkällä seurauksella kastraation jälkeen:

-Ruokahalu kasvoi valtavaksi --> aina valmiina syömään.
-Taipumus lihomiseen kasvaa, entiselle hoikalle koiralle sai heittää hyvästit
-Turhanpäinen lutkutus jäi, yötkin nukutaan eikä nuoleskella!
-Muutokset turkissa
-Koirasta on ehkä tullut aavistuksen verran tosikkomaisempi, tosin tiedä sitten mikä osuus näillä muillakin terveydellisillä seikoilla on.
Tässä nyt kuitenkin muutamia mitä tulee mieleen.

Tsemppistä Rockylle leikkaukseen!

Iisakilla oli piilopalli. Samalla operaatiolla poistettiin toinenkin. Ja hammaskivet.

Leikkauksen jälkeinen toipilasaika meni hyvin. (Vai onko aika kullannut muistot?) Iisakkia vaivasi kovasti kaljuksi ajeltu masu ulkoilllessa.
Aina kun tuuli kävi kaljuun kohtaan, kaveri kävi istumaan. Taisi olla sen verran hyvät kipulääkkeet, ettei meillä ulistu.
Olihan se alkuun sellaista hihnaköpöttelyä tarpeilleen.

Muutokset leikkauksen jälkeen:
- Enää ei ulvota 24 h pili jäykkänä pimujen perään (ja varmasti muutaman viikon seisotuksen jälkeen oli kipeä)
- Ylipervomainen ällöttävä käytös loppui
- Turkki ehkä vielä kiiltävämpi ja pehmeämpi, on kyllä ollutkin aina hyvä
- Ruokahalussa ei muutosta, edelleen vain hieman ahne (vrt. Onni)
- Ei taipumusta lihomiseen
- Luonteeltaan edelleen Äijä

Kokeiltiin ensiksi hormoonipiikkiä. Ei toiminut. Eläinlääkärin kanssa juteltiin ja päädyttiin pallien poistoon. Ei ole kaduttanut.

Toi turkin pehmeneminen kuulemma on aika yleistä kastraation jälkeen.
Meillä siitä ei onneksi tullut "liian" pehmeetä, eli ei takkuunnu yms.

Alamasusta lähti karvat. Mä en nyt ole ihan varma, missä se toinen palli oikein hengaili, johtuisko siitä.
Sen verran muistan, et se ei ollu ihan siinä lähettyvillä ja et leikkaus maksoi norm. enemmän kun toinen oli jossain "väärässä" paikassa.

Kaverin seropi uros on kanssa kastroitu. Leikkauksen jälkeen ei koiralla ollut mainittavia kipuja ja toipuminen tapahtui todella nopeasti. Ko. koira silpaistiin melko nuorena eli sen kohdalla on vaikea sanoa, mitään lutkutuksista tms. Turkki on yhtä hyvässä kunnossa kuin aina ennenkin ja koira voi erinomaisen hyvin. Herkästi lihoo kyllä, mutta sehän on täysin kontrolloitavissa oleva asia ruokinnalla. Mulla tai tällä ko. koiran omistajalla ei ole tuon koiran kastroinnin pohjalta ko. operaatiosta mitään pahaa sanottavaa.

Hukka, joka tosin on narttu, on myös silpaistu, eikä mulla ole sen kohdalta pahaa sanottavaa, paitsi se, että karvaa lähtee tonnikaupalla koko ajan. Kaikki hormoonihyrräilyt on menneen talven lumia, koira elää tässä suhteessa siis tasapainoista elämään. Ruokahalu on kasvanut jäätävästi, mutta lihomista ei ole ollut, koska olen reagoinut alusta asti ruokinnan kautta tähän enkä jäänyt ihmetteleen, että alkaako koira paisua vai ei. Tosin Hukka nyt ei muutenkaan ole ollut mikään lihomisen mestari.. Myös Hukalla operaatio ja siitä toipuminen sujui hyvin, vaikka nartullahan tämä lienee hieman suurempi operaatio ja toipuminen pidempi prosessi.

Meillä on myös Mölli-kissa leikkuutettu eikä senkään kanssa ole mitään ongelmia ollut. Turkki on yhtä järjetön kuin oli nuorenakin eikä tämäkään tapaus ole lihonut, kun ruokinta on huomioitu.

Musta on hyvä päätös leikata myös samalla se terve pois, menee hyvin samalla vaivalla ja vähenee riskit sitten myöhempiin sairasteluihin siltä osalta.

Tseppiä operaatioon ja siitä toipumiseen!

Mun uskomus on, että iso osa näistä leikkauksen jälkeisistä lihomisista ja huonompaan suuntaan menneistä käyttäytymisistä lähtee koirien omistajista ei niinkään siitä operaatiosta, mutta tämä vain mun mielipiteeni eikä mitään sen kummallisempaa.

Juujuukylläkyllä. Meillä tosiaan on selvästi lisääntynyt taipumus lihomiseen, vaikka koiralle luotiin uusi ruokavalio kastroinnin vuoksi ja vaikka liikunnan määrä oli tuolloin aivan sama mitä ennenkin. Ja "välipalojakaan" ei harrasteta kuin korkeintaan kerran kuukaudessa vaikka kahvipöytien kuningasrotu - kultainennoutaja, onkin kyseessä. a_chuckle

Paino koiralla on pysynyt siis samana tähänkin päivään saakka. Silti turkissaan tuo näyttää pulskalta.
Lihomista on kuitenkin vaikea todeta koiralla, jolla on aivan äärettömän muhkea turkki. Lisäksi nyttemmin sydänsairaus joka kerää nestettä ympäri kroppaa ja sisäelimiä, ja luo vaikutelman liikakiloista.
Vai näyttääkö tämä lihomiseen taipuvainen koira teidän mielestä sitten äärimmäisen ylipainoiselta. Smile

Kuva loppukesältä 2007, reilu vuosi kastroinnin jälkeen:

Roope on ihku Wink

^Miten mä haistan pienen pilkan tosta thefinger

Tiia, milloin sulle on tullut Perun karvatonkoira Twisted Evil

.?

Mutta noista uskomuksista. Meidän hoffineiti kun steriloitiin niin koirasta, joka parhaimmillaan piti 2-3 päivää viikossa paastoa tuli noutajamaisen ahmatti eli ainakin nartulla se vaikuttaa samoin karvasta tuli ärrrrsyttävän pehmeä ja takkuuntuva.

Eppu leikattiin kolmevuotiaana eli kolme ja puolivuotta sitten.

En voi sanoa kuin positiiviisia asioita! Mä en olisi todennäköisesti pystynyt sitä pitämään enää ja leikkaus oli ainoa vaihtoehto. Kokeiltiin hormonipiikkiä ensin ja se tehosi. Nyt Eppu on siis ihan samanlainen muuten mutta HALLITTAVISSA eli siltä on se aggressio poissa. Muuten on ihan samanlainen äijä kuin ennenkin.
Ei ole lihonut ( ja tässä kohtaa olen Riitan kans samaa mieltä että narun toinen pää hoi ! jos koira lihoo niin kuka sitä syöttää ja lenkittää) ei ole turkki mennyt miksikään, eikä seksihalut Rolling Eyes

ja muut urokset on edelleen nou nou mutta siis Eppu on hallittavissa, eikä uhittele mulle niin kuin ennen teki, sen kans voi treenata ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Ja onhan sillä tuloksia kokeistakin ja BH leikkauksen jälkeiseltä ajalta, että ihan samanlainen on tosiaan.

T. Jonna

Mikä toi hormoonipiikki on? Miksi sitä annetaan ja milloin? Ennen vai leikkauksen jälkeen? Embarassed

Moi!

Taipumus lihomiseen saattaa johtua siitä, että kastrointi ja sterilointi vaikuttavat koiran leptiinihormonitasoihin. Leptiini on hormoni, joka säätelee näläntunnetta. Tätä on ihmisillä ja rotilla jonkin verran tutkittu, mutta ei koirilla.

Se, mitä Riitta kertoi toisessa topicissa Hukan ja Kirpun tappeluista, tuo mieleen, että Hukan sterilisaatio voi olla yksi mahdollinen syy siihen. Kun narttu lakkaa erittämästä sukupuolihormoneja, se ei enää muiden koirien silmissä (tai oikeastaan nenissä) ole narttu, ja riitaisuus myös eri sukupuolta olevien koirien kanssa saattaa lisääntyä.

Hormonipiikki vaikuttaa uroksen hormonitoimintaan kastroinnin tavoin, mutta sen vaikutus on väliaikainen. Sitä käytetään useimmiten kokeiluluontoisesti ennen kastrointipäätöksen tekoa, kun halutaan nähdä, olisiko kastroinnista apua esim. uroksen eturauhasvaivoihin. Itse en sitä suosi, vaan olen hoitanut eturauhasvaivat homeopaattisesti.

t. Birgitta