Koiramainen keskustelupalsta

Riitta: Kysäisen nyt kun ylempänä lupasin Laughing

Miten kepit saadaan tiiviimmiksi ja niistä sitä sivuliikettä ja loikintaa pois?
Vai korjaako aika? Voiko siihen luottaa? a_chuckle

...Ja jos ei ole siis kuin kaksi omaa kättä joita käyttää (ei esim apuohjaajia liinoinen)?

Jos ollaan pahasti pieleen alettu opettaa pohjia, joista virhe keppeihin kumpuaa, ei onneksi hätä ole vielä suuri, sillä vasta kolme kertaa on keppejä kokeiltu. Joten jos nyt heti tietäisi kuinka lähteä korjaamaan saattaisi vielä toivoa olla Smile

Olen yrittänyt mm. matalalta ja aivan keppien vierestä ohjaamista, mutta ei ole ainakaan vielä edistystä näkynyt..Myös palkkaa keppien päässä on kokeiltu - ei toimi.
Ideoita?

Koira liinaan, liina omaan käteen, jos apparia ei ole tarjolla, hetsaus, palkka keppien päähän, koiralle käsky ja ohjaaja eleettömäksi, takuulla tiivistyy. Mä väitän, että käsiohjauksella ei pidemmän päälle saa todella nopeita ja "liimattuja" keppien pujottelua, mutta taas tullaan siihen, että mitä kukin haluaa.

Joo siis luultavimmin hahmottelen samanlaista ihanteellista suoritusta kepeillä. Laughing

Kiitoksia siis vinkeistä!
Täytyy testata, jos vaan minulla yhtälö koiran ohjaaminen ja liina omissa käsissä kepeillä toimii... Embarassed

Hankalan tossa tekee sinänsä vaan se, että kepit eivät todellakaan ole Jukulle vielä mikään varma "este", ja jossain välissä kun kokeilin tuota palkkaa keppien päässä, meni pujottelu ihan uskomattomaksi väliloikinnaksi ---> tyyliin äkkiä narupallolle pujottelusta viis. Joten vaadi siinä sitten...Toki liinassa koira ei tuolloin ollut. Mutta täytyy kokeilla seuraavalla kerralla!

Kivoja ratapiirroksia olet blogiisi laitellut Smile

..En ehtinytkään vielä liinassa keppien opetusta harjoitella, kun huomasinkin lähes vahingon kautta meidän tapaukseen toimivan konstin: kauempaa ohjauksen! Jos en siis itse ole liimattuna keppien vieressä kun koira keppejä suorittaa, enkä minä ole näinollen se palkka, ei koiran ole tarvis sinkoilla minua kohden ja minun tahdissa. Loikinnat vähentyvät ja koira madaltaa ja tiivistää menoaan. Jes.

Nyt siis teimmekin viime kerralla niin, että lähetin koiran radantapaisesti kepeille suoraan aidalta, ja koira tiivisti ja vauhditti huomattavasti menoaan kepeillä tajuttuaan vain oikealla ja nopealla suorituksella pääsevänsä nopeammin jälleen jatkamaan!
Mä olen kyllä häikäistynyt miten noin nopeaa voi koira oppia hahmottamaan kepit ylipäätänsä, sillä vaikka tuon toisenkin, kuten sitä edellisenkin koiran kanssa agilitya hieman aikoinaan treenattiin, osaa Juku jo kepitkin paljon paremmin ja varmemmin vaikka vasta muutamat kerrat harjoiteltu. Ja ennenkaikkea hakeutua itse siihen oikeaan välikköön vaikka kaukaa kepeille lähettäisi ja ohjaisi! Kyllä on nämä Birgitan koirat sitten ihme epeleitä!