Koiramainen keskustelupalsta

Viimeinen muokkaaja, Riikka pvm Maa Hel 26, 2007 3:01 pm, muokattu 1 kertaa

Olen tosi tyytyväinen Miinaan, siina on kaikkea (ja enemmänkin) mitä koiralta toivoin.
Noista meidän touhujen näkemisestä, ei taida olla paljon näkemistä, hiljaa hyvä tulee 8) Toivottavasti Wink

Laittakaahan kaikki muutkin kertomukset näytille a_okbyenow

Mä ihastelin silloin joulukuussa Miinan ja Riikan leikkimistä, se oli tosi hyvän näköistä. Huomasi, että treenattu on jossain, missä on saanut apua ja neuvoja. Tai sitten Riikka on super lahjakas ja vois tulla muakin neuvomaan 8)

Noi Birgitan huomiot noissa pentutarinoissa on aivan mielettömän hyviä!
Nimim. Omaa tarinaa Onnista innolla odottaen Very Happy

Ollaan Päämajasta lähtöjärjestyksessä toiseksi vikana, eli saadaan tarina ennen Katjaa Laughing

Ollaanko jo seuraavia, vai onko jonossa vielä joku ennen?

Riitta

höh! Mä ketään osaa neuvoa, hyvä kun ite ymmärrän mulle neuvottuja asioita a_hrm

Käydään spl-luun kentällä, josta oon saanu todella paljon irti, samoin Birgitan neuvot on olleet tarpeen. Mulla kun toi holsku ei oo leikkinyt ikinä, joten oon oikeesti ihan vihree näissä asioissa.

No mulla on kans vähä sama homma leikkiasioiden kanssa. Hukka on ainoa koira, joka on leikkinyt, mutta sekin on jotain ihan erilaista, koska se on leikeissä lähinnä sellainen passiivinen roikkuja ja muutenkin on ominaisuudet jotain niin erilaista kuin Reillä. Oma alaosasto puolestaan oli tuhottoman pitkään tauolla ja nytkin pääsen sinne vain joka toinen viikko. Ja nyt siellä ei ole käynyt koulutusohjaaja niillä kerroilla kun olen itse siellä ollut. Sieltäkään en siis ole hirveästi irti saanut. Maria nyt ohimennen agitreeneissä jotain neuvoi, mutta aika oli niin lopussa, ettei sekään paljoa kerinnyt, parissa minuutissa ei ihmeitä tehdä.

Mä niin toivon, että saan opiskelupaikan jostain ja pääsen jonnekin tosi aktiiviseen alaosastoon treenaamaan ja toivon mukaan saisi jonkun oman aktiivisen treenisakin koottua muutenkin sitten uudessakin paikassa. Mukavampi treenata aina yhdessä, vaikka kaikki olisi ihan yhtä vihreitä.

Mutta teidän leikki Miinan kanssa näytti kyllä tosi hyvälle. Se oli selkeää ja koira sai sen, mitä se tarvitsi. Meikäläisillä asiat on ihan nurinkurin, enkä tiedä, että miten veivaisin kelkan ympäri.. :? Kaikki kuitenkin lähtee siitä leikistä ja rakentuu sen päälle.

Sun pitää Riitta muuttaa tänne pääkaupunkiseudulle Laughing

Joo, paitsi ettei ikinä tule tästä maalaisjuntista kaupunkilaista, ei ainakaan pääkaupunkiseudulle. Lukion aikana asustin omakotitalossa Kankaanpään keskustassa ja sekin oli jo niin ahdistavaa ettei hyvä tosikaan. Sitä paitsi, mähän en osaa ajaa siellä todistetusti edes toisten perässä mihinkään perille, niin miten pärjäisin siellä yksin Shocked

No, jos Kannukseen pääsisin opiskelemaan, niin siellä alkais varmaan jo niitä treenimahiksia olla ihan kivasti myös Smile

MILLAINEN PENTU ON ELISA?
Kasvattajan luona 8 viikon aikana tapahtunutta:

- Elisa syntyi keskiviikkona 21.6.-06 klo 16.05, kolmantena pentueen kahdeksasta pennusta. Syntyessään hän painoi 416 grammaa.

- Väriltään Elisa oli poikkeuksellisen kaunis.( Very Happy

)

- Jo ensimmäisenä elinpäivänään Elisa äänteli usein suivantuneena, elleivät asiat luistaneet toivotulla tavalla. Neljän päivän ikäisenä hän osasi jo haukahdella ollessaan harmistunut jostakin. (vieläkin välillä)

- Viikon ikäsenä Elisa osoitti jo olevansa hyvä nenäkäyttäjä. Sylissä hän tuhisi usein temperamenttisesti maitoa etsien ja tökki pontevasti kuonollaan. Lopuksi saattoi yhtäkkiä päästä ilmoille pari tiukkaa haukahdusta, kun syötävää ei löytynytkään. (pitää edelleen paikkansa)

- Joutuessaan viikon vanhana outoihin tilanteisiin Elisa ei hermostunut, vaan tutki kiinnostuneena ympäristöään. 2-3 viikon ikäisenä hän ei osoittanut selviä stressin merkkejä missään tilanteessa. (nyt on mörkövaihe, ja välillä vähän hermostutaan)

- Ensimmäisestä kasvokontaktista 2-viikkoinen Elisa innostui heti kovasti. Elisa osoittautuikin tässä suhteessa pikku hiljaa pennuista innokkaimmaksi, ja meni välillä jopa hieman ylikierroksille kontaktitilanteissa. Välillä hän toisaalta saattoi tulla viereen makaamaan, laittaa pään reiden päälle ja tuijottaa herkeämättä kasvoja. (edelleen pitää katsekontaktia jatkuvasti päällä)

- 2-viikkoisena Elisa alkoi pyrkiä oma-aloitteisesti leikkiin ihmisen kanssa tullen pureskelemaan kasvattajan vaatteita ja varpaita, ja kiipesi joskus itse syliin sormia pureskelemaan. (onneksi ei enää pure varpaita ja sormia Shocked

)

- Ruokaa Elisa on aina löytänyt tehokkaasti, ja Sirkun vaihtaessa imetyspaikkaa hän olikin yleensä ensimmäisten joukossa syömässä uudessa paikassa.(kyllä, siksi olinkin niin huolissani, kun syöminen loppui melkein kokonaan)

- Elisa on ollut pentuaikana innokas mittelemään voimiaan pentuesisarusten kanssa, ja jo 2-viikkoisena oli pystyssä ”tappelu” Elisan ja pikkuveljen kesken. (nykyisin antaa helpommin periksi)

- Lähtiessään ensimmäistä kertaa pentulaatikosta 3 viikon ikäinen Elisa ei hermostunut, mutta riehaantui hieman säntäilemään, yritti kiskoa itselleen liinaa matalalta pöydältä nukahtaen lopuksi keskelle lattiaa. (haa! Jo silloin tekemässä pahaa Wink

)

- Sijaistoimintoja Elisalla ei esiinny kovin usein, mutta joskus jännittävissä tilanteissa sellaisena esiintyy esim. jalkojen nuolemista. (edeleen jatkuu)

- Elisa on ollut useimmiten helppo käsiteltävä, eikä hän hermostu sylissä ollessaan. Näin esim. hoitotoimenpiteet on ollut helppo suorittaa. (sylisääfferi Very Happy

)

- Elisa on vilkas pentu, mutta hän ei yleensä ryntää suinpäin tilanteisiin, vaan harkitsee tekemisiään myös etukäteen. Hän ei myöskään touhua jatkuvasti, vaan osaa myös leppoisan oleskelun taidon. (kyllä, pitää edelleen paikkaansa)

- Pelottavista tilanteista Elisa palautuu yleensä melko nopeasti, ja tutkii sen jälkeen, mistä oli kysymys. Joskus palautumiseen esim. oudoissa paikoissa tarvitaan hieman aikaa, jolloin hänen pitää antaa rauhassa sulatella asiaa. Hän osaa myös tarvittaessa turvautua ihmiseen tulemalla lähelle ja ottamalla katsekontaktin. Tätä luottamusta kannattaa pitää yllä esim. niin, että kun pentu on omistajan lähellä tai sylissä, sitä ei saa viedä pelottaviin tilanteisiin, eivätkä muut koirat tai ihmiset saa sitä silloin häiritä.
(edelleen tekee näin)

- Leikkeihin Elisa keskittyy hyvin ja pitkään. Jos yhteinen leikki ihmisen taholta loppuu, hän pyrkii usein vielä jatkamaan sitä itse. (jopa yrittää välillä komentaa)

- Elisan hyvä saalisvietti näkyi jo 3,5 viikon ikäisenä hänen ”vaaniessaan” kasvattajaa. Vaanimiskäyttäytyminen jatkui läpi pentuajan, kohteena yleensä joku pentuesisaruksista. (vaanii edelleen).

- Leluista Elisa oli kiinnostunut jo varhain. 4-viikkoisena hän leikki solmuleluilla jo pitkiä aikoja itsekseen, ja yritti ennakkoluulottomasti ottaa suuhunsa myös ”epämukavista” materiaaleista valmistettuja, isojakin esineitä (kuten tv:n kaukosäädin…). 5-viikkoisena hän kanniskeli pihalla milloin mitäkin lelua pitkiä matkoja ja leikki sitten niillä pitkiä aikoja. Tuolloin esim. kepit olivat välillä jo niin tärkeitä, ettei hän aina tullut kutsustakaan luokse niitä syödessään. (epämukavsita materiaaleista manittakoon mm. kurttulehtiruusun varsi, joka Ellistä on aivan ihana - piikeistä huolimatta)

- Heti ensimmäisestä leikkituokiosta lähtien kasvattajan kanssa Elisa on osoittanut hyvää sosiaalista leikkihalua, saaliskäyttäytymistä ja taistelutahtoa. Häneen on helppo saada tasapainoinen katsekontakti ennen leikkiä. Leikeissä hän pyrkii ravistelemaan leluja, kiskoo niitä itselleen, kantaa niitä ja pureskelee pitkään. Leikkihalu myös säilyy kauan, ja Elisan on helppo keskittyä leikkiin. (kyllä!)

- Hyvä esimerkki Elisan ”turhautumishaukusta” kuultiin kerran, kun hän 4-viikkoisena ei päässyt ylös terassin liukasta luiskaa, vaan liukui takaisin alas: Ärsyyntynyt VUH, lisää vauhtia ja luiska ylös hippulat vinkuen. Erään kerran 5-viikkoisena hän haukahti myös aidan takana näkemilleen hauskan näköisille tossuille, joihin ei päässyt käsiksi. (jäänyt pois)

- Uusissa, oudoissa tilanteissa Elisa yleensä toimii tapansa mukaan harkiten, mutta tutkii kuitenkin reippaasti säilyttäen toimintakykynsä kohtuullisen hyvin.
( Very Happy

)

- Ensimmäisellä kävelyllä tutun pihan ulkopuolella Elisa leikki rennosti ja seurasi hyvin mukana. Myöhemmillä kävelyretkillä hän oli erittäin kiinnostunut kasvattajan kengistä, nilkoista ja varpaista, joita yritti yhtenään haukkailla. (Edelleen seuraa hyvin mukana ja hakee katsekontaktia vähän väliä, mutta tuo muu on luojankiitos, jäänyt pois Very Happy

)

- Vaikka Elisa leikki mielellään sisarustensa kanssa, hän kierteli joskus piha-alueen laitamilla myös yksin osoittaen olevansa tarvittaessa myös itsenäinen. (touhuaa edelleen myös yksikseen)

- Elisalle ruoka on ollut aina erityisen lähellä sydäntä, ja syötyään ensimmäisen kerran näkkileivän palaa yksin toisessa huoneessa, hän teki jälkeenpäin kaikkensa päästäkseen sinne takaisin. (=ahne)

- Ensimmäisellä metsäkävelyllään 6-viikkoisena Elisa tutki metsämaastoa rennosti, välillä käpyjä kanniskellen. Tässä tilanteessa hänen hyvä ja aktiivinen nenänkäyttönsä oli merkillepantavaa. Hän oli myös koko matkan jälleen erittäin kiinnostunut kasvattajan kengistä hyökkäillen niiden kimppuun useasti hyvällä puruotteella. Seuraavina päivinä ote kehittyi niin täydeksi ja lujaksi, että hänen irroittamisekseen kengästä tarvittiin jo kahta kättä…
(puree edelleen kovaa, siitä lukuisat mustelmat muistona tälläkin hetkellä Wink

)

- Lelujen suhteen Elisa on erittäin omistushaluinen, ja hänen kanssaan kannattaakin leikkiä paljon ns. ”kahden lelun leikkiä”, jolloin häneltä ei koskaan oteta lelua pois, vaan kiinnitetään huomio toiseen, jolloin hän itse pudottaa ensimmäisen. (huomattu on, ja tämä kohta olisi pitänyt lukea niin monta kertaa, että olisi jäänyt takaraivoon!)

- 6 viikon iästä alkaen Elisa osoitti kävelyillä ikäisekseen poikkeuksellista keskittymiskykyä ja saalisviettiä: Hän kantoi usein samaa pientä keppiä koko paluumatkan ajan. Pudottaessaan kepin välillä hän haki se aina mukaan, kun matka jatkui. (kantelee keppejä pihalle edelleen).

- Koulutettavuudeltaan Elisa vaikuttaa melko ihanteelliselta: Hänellä on kova saalisvietti ja taistelutahto, sopivasti itsenäisyyttä, mutta myös paljon kontaktihalua. (jesh! pitää paikkansa)

- 7-viikkoinen Elisa oli oppinut käyttämään taitavasti myös ilmavainua, ja tarkkanenäisenä tyttönä hän haistoikin ainoana pennuista myös ylhäällä pöydällä olevat makupalat. (sähköjänis Very Happy

)

- Teknisiin laitteisiin Elisa on suhtautunut aina rauhallisesti. Fööniä ja imurointia hän katseli tyynesti paikallaan istuen. (nykyisin kyllä haukkuu imuria)

- Elisan ajattelu- ja toimintakyky säilyy harvinaisen hyvin hänen ollessaan hyvinkin korkeassa vietissä. (joskus menee "ylikerroksille")

- Pentueille aina tehtävässä ”älykkyystestissä”, jossa pennun tulee löytää ruokakippo kiertotietä, Elisa oli kaikkien aikojen paras Sonorian-pentu. (haa!)

- Elisan kevyt olemus on harhaanjohtava: vietissä toimiessaan hän on varsin voimakas, energinen ja määrätietoinen. Hän keskittyy silloin olennaiseen eikä esim. turhia ääntele. (näin on!)

- Helteisen ja kuivan kesän jälkeen pennut näkivät ensimmäisen rankkasateen 7-viikkoisina. Elisa meni uteliaana ihmettelemään räystäältä alas putoavaa vesinoroa, katseli rauhallisena vieressä ja siristi vain silmiään veden roiskuessa. (Elli raaakastaa vettä -myös suihkua)

- Ensimmäistä kertaa autoillessa Elisa oli erittäin rauhallinen ja alkoikin melkein heti etsiä hyvää nukkuma-asentoa. (nukkui koko matkan sylissä, kun haettiin Birgitalta)

- Dominanssia Elisalla on jonkin verran, ja siinä suhteessa hän edustaa pentulauman keskitasoa. (jep, on jo kokeiltu).

MUUTA:

- Kielellä naksuttaminen on Elisalle koodiääni, joka tarkoittaa, että ruokaa on tulossa. Tätä kannattaa ylläpitää, koska siitä on esim. tottelevaisuuskoulutuksessa suuri apu kontaktia haettaessa. Anna pennulle aluksi makupala joka kerta naksuttaessasi, ja naksuttele myös ruokaa antaessasi, jotta ehdollistuminen vahvistuu kunnolla. Opetettaessa koiralle sen kutsumanimeä sitä kutsutaan ensin nimellä, ja heti perään naksutetaan kielellä. Tämä opettaa koiran nopeasti reagoimaan myös pelkkään nimeensä vauhdilla.

Tässä yhteenveto Ricosta 8 ekaa elinviikkoa Birgitan luona:

MUUTA:

- Perusluonteeltaan ennustaisin Enricon olevan vilkas, utelias ja uusiin tilanteisiin sopeutuva, hermorakenteeltaan suhteellisen rauhallinen, kohtuullisen kova/(hieman pehmeä) ja kohtuullisen rohkea.
- Temperamenttisena pentuna Enrico reagoi asioihin voimakkaasti niin hyvässä kuin pahassa.
- Sijaistoimintoja esiintyy silloin tällöin (pentuaikana esim. raapiminen kesken toiminnan), ja joissakin uusissa ”oudoissa” paikoissa taipumusta stressaantua hieman, jolloin myös tilanteista palautuminen saattaa kestää jonkin aikaa. Paineensietokykyä kannattaa kehittää hiljalleen. Ei liikaa liian nuorena.
- Työskentelytavaltaan Enrico on temperamenttinen ja voimakas.
- Enrico on tavaroiden suhteen erittäin omistushaluinen pentu, eikä tätä ominaisuutta kannata ruokkia, vaan pennusta saakka opettaa hänet luopumaan esineistä vapaaehtoisesti esim. toisen lelun tai makupalan avulla. Koulutuksessa ns. ”kahden lelun leikki” on todennäköisesti paras tapa palkata Enrico ja saada hänet tekemään yhteistyötä.
- Kielellä naksuttaminen on Enricolle koodiääni, joka tarkoittaa, että ruokaa on tulossa. Tätä kannattaa ylläpitää, koska siitä on esim. tottelevaisuuskoulutuksessa suuri apu kontaktia haettaessa. Anna pennulle aluksi makupala joka kerta naksuttaessasi, ja naksuttele myös ruokaa antaessasi, jotta ehdollistuminen vahvistuu kunnolla. Opetettaessa koiralle sen kutsumanimeä sitä kutsutaan ensin nimellä, ja heti perään naksutetaan kielellä. Tämä opettaa koiran nopeasti reagoimaan myös pelkkään nimeensä vauhdilla.

Tuo Ricon reagointi asioihin pitää täsmälleen paikkansa vieläkin Smile

Erittäin herkkä vahtimaan ja haukkumaan/murisemaan uusia, outoja asioita. Välillä mietin, liittyykö siihen pelkoa, mutta loppujen lopuksi poika kohtaa asiat kuitenkin itsevarmasti vaikka metelöikin. Tuota pikkupentuaikaista hidasta palautumista näkyy edelleenkin. Lähinnä näyttää näin omistajan vinkkelistä koomiselta, kun pentu on NIIN isoa koiraa, että. Aina kuitenkaan vastapuolta ei naurata yhtään, kun koira metelöi. Koetankin kitkeä mokomaa tyyliä Ricosta, siis ennenkaikkea ihmisille haukkumista. Ja Rico onkin edistynyt siinä huimasti Smile

Omistushaluisuus näkyy myös päivittäin, tosin leluja se ei enää jemmaile vaan jakaa ne mieluusti kanssani. Muille se ei mieluusti lelujaan tuo.

Rei ei ole räyhännyt mitään, mutta nyt se on keksinyt että autossa ollessa (jos mä en ole lähellä) voi haukkua vahtihaukkuna kaiken liikkuvan. Puolestaan epävarmuuttaan ennen autossa haukkunut Hukka ei sano mitään vaan kirppu the sankari koira hoitaa vahtimisen Shocked

Missään muualla ei vahtimista ilmene eikä autossakaan silloin kun itse olen siellä tai ihan vieressä.

Sen sijaan Reillä on tämä "pöhähdys", joka tuntuu lähinnä pakonomaiselta keskenkasvuisen hölmöilyltä. Tämän pöhähdyksen Rei on omannut alusta alkaen, jänniä asioita kohtaan. Kuitenkaan se ei mielestäni kerro muusta kuin lopulta itsevarmuudesta, koska Rei nostaa ainoastaan niskakarvoja pystyyn ja suuntaa suoraan jännää asiaa kohden. Kun taas epävarma Hukka vastaavassa tilanteessa olisi kaikki villat pystyssä päästä häntään ja räyhäisi kuin mielipuolinen. Reille jotkut asiat on siis jänniä, mutta ei se niitä pelkää vaan pöhähtää isontaakseen egonsa ja rynnii suin päin tutkimaan, että mikäs juttu tämä nyt on.

Pienempänä reaktio tuli (luonnollisesti) herkemmin, mutta nykyisin pöhähdys tulee enää lähinnä toisille koirille (joiden luokse tosin ei ole asiaa). Sinänsä jännää seurata, että kehkeytyykö tuolle puolustusviettiä miten/ lainkaan, kun olen saanut ymmärtää, että puolustusvietti tarvitsee kehittyäkseen epävarmuutta (???). Puolustusvietin kehityksestä olisi kiva saada jotain tietoa, nyt on vaan lähinnä arvauksia ja ounasteluita..

Tuominen alkaa meillä rullata tämän päiväisen lenkin pohjalta, vihdoin ja viimein, johan sitä on puolivuotta harjoiteltu Embarassed

Elli tekee aivan samoin kuin Rei elikkä pöhähtää uusille asioille ja sitten (kunpa siitä saisi kuvan) nostaa kaikki karvansa selästä ylös (punkkarikoira!) ja on musta tosi hassun näköinen, edelliset koirat kun ovat nostaneet vain niskakarvansa.

Karvojen nostamisesta huolimatta Elli menee rohkeasti katsomaan uutta ja outoa asiaa, kunhan se ensin ottaa katsekontaktin muhun ja näin nähtävästi vahvistaa itselleen sen, ettei asia ole pelottava (on hienoa olla näin autoritäärinen henkilö edes jollekin Very Happy

).

Vartioinnista en vielä tiedä muuta, kuin että Elli kyllä ilmoittaa, jos meille tulee sellaisia vieraita, jotka eivät ennen ole käyneet samoin ilmoittaa pimeässä metsässä vastaantulevista ihmisistä (joita mä en vielä ole vielä huomannutkaan) - mikä on minusta vain positiivista. Koiran aistit kun ovat niin paljon paremmat kuin meidän ihmisten.

Heh, meidän Rico ilmoittaa, kun yläkerrassa murkkuikäiset koettavat yöllä hiippailla jääkaapille tai käynnistelevät tietsikkaa pikkutunneilla Smile

Tässä suhteessa olen tyytyväinen, kun poika kertoo minulle, milloin nuoriso liikuskelee ;)

Meidän entinen koiruus ei päästänyt kuin 3 pojan kaveria sisälle silloin kun poika oli murkkuiässä, jos mä en ollut paikalla - enemmille sisään pyrkijöille näytti koko hammasrivistönsä Twisted Evil