|
|
Koiramainen keskustelupalsta Sonorian-keskustelupalsta avataan omalle palvelimelle pian, osoitteeseen www.sonorian.fi/forum heti kun keskustelut on siirretty. Siihen saakka kirjoittaminen on lukittu.
|
26th Oct 09 - For urgent error, please post at our FaceBook group. Support platform will be back within 1-2 days.
Rauhoittavat signaalit - Lähetetty: Kes Elo 22, 2007 5:55 pm |
|
|
Laura

Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 164
:
Items
|
|
Olin viikonloppuna laumani kanssa huskykurssilla ja Rico mukana tietty. Siellä kurssinvetäjä oli kokenut (ongelma)koirakouluttaja ja perehtynyt erityisesti koirien rauhoittaviin signaaleihin. Tästä sitten innostuneena ja uutta tietoa päähäni saaneena, aloin opetella elehtimään 'koirien omalla kielellä' Kurssinvetäjä seurasi Ricoa(poika metelöi samaan tapaan kuin RotuRace tapahtumassa). Rico tutustui sievään huskytyttöön ja samalla katsottiin Ricon signaaleja. Ja sieltähän niitä löytyi
Nyt olen käyttänyt Ricon ruokakuppimurinaan rauhoittavia signaaleja ja kas kummaa, poika antaa minun istua kupin vieressä, pätkääkään murisematta! Samoin sain koko laumallisen huskyjä odottamaan ruokaansa hiiren hiljaa. Uskomatonta.
Nyt sitten elehdin yhä enemmän koirien kielellä, kun Rico on levoton. Mukavaa ja uskomattoman tuloksekasta toimintaa.
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Kes Elo 22, 2007 7:05 pm |
|
|
Ezio

Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Mielenkiintoinen keskustelun aihe
Mun ajatukset ovat aikojen saatossa muovautuneet hieman ristiriitaiseksi rauhoittavien signaalejen suhteen. Aikoinaan olin aivan innoissani aiheesta luettuani mm. Turid Rugaasin kirjan aiheesta, mutta nyttemmin sitä ehkä helpommin kyseenalaistaa kaiken.
On toki tärkeää että koira ja omistaja ymmärtävät toisiaan (siinä määrin missä se on mahdollista), mutten ole aivan varma onko täysin välttämättömyys koiranomistajan kuitenkaan ryhtyä puhumaan täysin koiraa. Koira ei voi puhua ihmistä, joten ihmisen on opeteltava kommunikoimaan koiransa kanssa, mutta tehdäkö tämä koiran kielellä vai vain koiralle ymmärrettävällä tavalla on mielestäni kaksi eri asiaa.
Mielestäni merkittävän eron koira/omistaja-suhteessa tekee myös se, millainen rooli koiralla on noin muuten perheessa, ja asuuko se ylipäätänsä perheen "sisällä" lukien isäntäväkeään ja muita perheen lemmikkejä tunnista toiseen. Jos koiran rooli perheessa on "pelkkä" lemmikki, on rauhoittavien signaalien käyttö takuulla piristävää puuhaa noin muuten arkeen.
Jos taas koiran kanssa mielii kilpakentille, voi liiallisista ohjaajan merkkien lukemisesta signaalien merkeissä olla jopa haittaa vrt. esim. koiran tarjoama rauhoittelu esim. hidastelun merkeissä ohjaajan ollessa esim. liian jännittynyt koiran mielestä. Näin ollen perustaisinkin mielipiteeni vahvasti sille, mitä koiran kanssa on tarkoitus tehdä ja puuhata. On erikseen ohjata ongelmakoiria tai perus perhekoiria, kuin kouluttaa koiraa noin niinkuin harrastuskäyttöön Onko liiallisesta koiran ja ohjaajan yhtenäisestä kielestä enemmän hyötyä, vaiko kuitenkin haittaa?
Ymmärsinköhän itsekään mitä yritin selittää. Ehkä aika jättää pohdiskelut ja siirtyä suosiolla untenmaille
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 5:02 am |
|
|
Laura

Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 164
:
Items
|
|
Itsekin pohdin juuri tuota, miten koulutus onnistuu, jos sekä koira että ohjaaja tulkkaavat signaaleja. Koetan nyt edetä asiassa kuitenkin pienin askelin ja tyytyväinen olen tietty siihen, että signaalit toimivat minun ja koirien välillä. Siis osaan puhua koiraa
Oli mielenkiintoista siellä kurssilla katsoa, kun Rico ja huskytyttö viestittelivät toisilleen eleillä ja miten tilanne 'koiraksi' selvitettiin. Ja ylen tyytyväinen olen, kun huskylauma on ruokailutilanteessa hipi hiljaa. Olinkin jo heittänyt kirveen kaivoon ja ajatellut, etten koskaan saa kaikkia viittä yhtäaikaa olemaan hiljaa.
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 7:01 am |
|
|
Laura

Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 164
:
Items
|
|
Lainaus: | Mielestäni merkittävän eron koira/omistaja-suhteessa tekee myös se, millainen rooli koiralla on noin muuten perheessa, ja asuuko se ylipäätänsä perheen "sisällä" lukien isäntäväkeään ja muita perheen lemmikkejä tunnista toiseen. |
Tämä kurssin kouluttaja käyttää itse rauhoittavia signaaleja mm. kilpaileviin huskyihinsa(ne asuvat siis luonnollisesti ulkotahassa ). Pitääkin kysäistä kouluttajalta, miten kilpakoirien kohdalla signaalien käyttö käytännön tilanteissa, siis treeneissä, luonnistuu...
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 11:29 am |
|
|
Ezio

Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
..Tai siis puetaanko ajatukseni ehkä niin päin, että omistajan on hyvä ja ehdottoman tärkeä lukea koiraansa mitä tämä yrittää ohjaajalleen eleillään viestiä, mutta itse en ole kiinnostunut "koiraa" kauheasti koirilleni puhumaan, koska mielestäni koiran ja ihmisen tulee kommunikoida molempien omien lajiensa tyypillisellä tavalla, kuitenkin aiheuttaen mahdollisimman vähän epäselvyyksiä tai väärinymmärryksen aiheuttamaa pahaa toisilleen.
Toisekseen kun seurailee koirien välistä kommunikointia, huomaa selkeät erot käytöksessä ja viestinnässä mitä arvoasteikkoon ja asemaan laumassa tulee. Miksi siis haluaisin tieten tahdoin viestiä koiralleni jotain muuta mitä haluan tämän oikeasti kuvittelevan. (ei ole tarkoitus inhimillistää koiraa vaikka tietyillä sanakäänteillä saattaa tulla sellainen kuva)
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 12:27 pm |
|
|
Birgitta
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 307
:
Paikkakunta: Pikkala
Items
|
|
Moi!
Varmaan me kaikki ollaan käytetty rauhoittavia signaaleja tottista kouluttaessamme. Esim. luoksetulossa ei tuijoteta koiraa ja nojata eteenpäin (paitsi poikkeustapauksissa), vaan päinvastoin pyritään vähentämään koiraan kohdistuvaa painetta nojaamalla taakse. Samoin seuraamisessa ei katsota koiraa ja käännetä samalla ylävartaloa sitä kohti, jolloin koira alkaa jätättää, vaan käännytään ikäänkuin poispäin koirasta. Pennun kanssa leikkiessä tai sille luoksetuloa tehtäessä mennään kyykkyyn, eli jäljitellään koiran leikkiinkutsuasentoa. Koiran yrittäessä riistää patukkaa laitetaan patukka piiloon ja käännetään koiralle selkä. Jne jne... Osa noista tapahtuu ihan vaistonvaraisesti.
Meillä esim. Röllin seuraaminen rauhoittuu, kun en kävele niin temperamenttisesti, vaan liikutan käsiä vähemmän ja muutenkin olen olemukseltani "hitaampi". Onhan näitä sovelluskohteita varmaan vaikka kuinka.
Samoista ideoista on ilman muuta hyötyä myös arkielämässä.
Mitä sä Laura teit sen huskylauman ja ruokamurinan kanssa? Menit haukotellen tarhaan ?
t. Birgitta
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 2:26 pm |
|
|
Ezio

Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Arvasin
Täytyy kyllä sanoa että tuli moneen kertaan mietittyä mitä tuohon päämajan viestiin vastaisi, sillä itse en edelleenkään näe tarpeelliseksi miettiä tiettyjä asioita jo aikuisen, tutun, oman koiran kohdalla. Sen sijaan pentujen ja vieraiden koirien kanssa tulee toki mietittyä omaa käyttäytymistä ja mitä sillä viestii, mutta mun mielestä aikuisen (oman) koiran on toimittava tarvittaessa varmasti katsoi se oma ohjaaja sitten silmiin (huih) tai oli vartalo sitten 23 astetta hivenen liikaa vasempaan kallistunut tai ei. Ei ehkä toimi agilityssa niin, mutta muuten.
Mutta tuosta olen kyllä kuitenkin täysin samaa mieltä että osa asioista ja eleistä tapahtuu vain niin vaistonvaraisesti, ettei niitä pysähdy edes erikseen ajattelemaan.
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 4:09 pm |
|
|
Birgitta
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 307
:
Paikkakunta: Pikkala
Items
|
|
Riippuu niin koirasta, milloin noita asioita joutuu ihan tietoisestikin ajattelemaan. "Perushyvän" koiran kanssa tottiksen tekeminen on suht helppoa. Mutta jos on koira, jonka kanssa kaikki ei sujukaan ongelmitta, lähtökohta on se, että koiran perusluonnetta ei voi muuttaa. Sen voi kyllä siedättää moniin asioihin, mutta kaikissa tilanteissa se ei välttämättä onnistu (eikä ole edes tarkoituksenmukaista). Koira voi esim. olla ohjaajan suhteen liian heikko tai liian vahva. Jos tuloksia haluaa, on siinä tapauksessa parempi luovia vähän "koiran mukaan". Mitä vahvempi ohjaaja ja heikompi koira, tai päinvastoin, sen enemmän tilanteet voivat kärjistyä.
Ongelmana on usein ohjaajan kehon kieli, joka ei välttämättä ole sille omalle koiralle sopiva. Tottiksessa kun asiat voi olla hyvinkin pienestä joskus kiinni. Silloin joutuu kyllä ihan tietoisesti ajattelemaan, miten sitä itseään oikein käyttääkään. Vähän samaa asiaa sivuttiin tuolla jossain keskustelussa, kun puhuttiin leikkimistyyleistä. Vähän leikkimistyyliä muuttamalla koiran on helpompi keskittyä ja purra patukkaan eikä ohjaajaa takapuoleen .
t. Birgitta
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 4:11 pm |
|
|
Laura

Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 164
:
Items
|
|
Huskylauman kanssa käytin selänkääntöä ja kuononlipaisua. Eli kun normaalisti tulen ovesta(ja juuri siitä tietystä ovesta, jonka kautta tulen aina, kun hoidan koiria, syystä, että sen oven luona on tarhavaatteeni) ulos, lauma alkaa metelöimään nähdessään minut ja ruuat. Käänsin yksinkertaisesti selän ja olin hiljaa. Ekalla kerralla lauma metelöi jonkin aikaa mutta joka kerta metelöinti aika väheni. Kun lauma hiljeni viimeistä vikinää myöten, käännyin tarhalle päin ja jatkoin normaalisti eteenpäin. Kun lauma innostui uudestaan metelöimään, käänsin jälleen selkäni ja odotin, kunnes hiljeni. Oletin, että laumalla menee enempi aikaa hiljenemiseen mutta suht nopeasti ne hokasivat, missä mennään. Tänään esim. selvisin yhdellä selän käännöllä! Tarhan ovella vielä nuolasen huuliani niin, että koko porukka näkee ja katson sivuun koirista, jolloin huskyt istahtavat odottamaan, että tulen sisään tarhaan. Husky ei todellakaan ole helposti istuvaa lajia, vaan yleensä pompitaan jojona.
Ruokakuppimurinaan käytän samoja metodeja mutta vielä voimakkaammalla signaalilla. Eli kun Rico on saanut kupin eteensä, käyn jossain ja tulen takaisin ja ISTUN selin koiraan päin, noin ½ metrin päähän. Siinä sitä sitten ensin istuin aivan paikallani sanomatta sanaakaan. Ekalla kerralla Rico aloitti normaalilla kovalla murinalla mutta hetken päästä murina vaimeni ja loppuruokailun se oli aivan hiljaa. Toisella kerralla istuin ensin samalla tavalla ja kun murinoita ei kuulunut, vaihdoin istuma-asentoa mutta pysyin selin. Siitä sitten hieman sivuttaista liikettä koiraan nähden mutta selkä tai vähintään katse koirasta poispäin. Vielä tulee pientä ääntä, joka muistuttaa murinasta mutta eilen ja tänään esim. Rico työnsi kupin vahingossa jalkojani päin ja heilutteli häntää, kun hokasi minut. Hieman se myös edelleen vahtii kuppia niinkauan kun siellä on murusia mutta on selvästi parempaan päin menossa Jatkan tätä systeemiä niin kauan, että lapset voivat huoletta mennä Ricon ohi sen syödessä. Kouluttaja kehoitti ottamaan jossain vaiheessa lapsen syliin istumaan selin koiraanpäin. Näin koko perhe opettelisi käyttämään signaaleja
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Tor Elo 23, 2007 7:12 pm |
|
|
Ezio

Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Birgitta kirjoitti: | Riippuu niin koirasta, milloin noita asioita joutuu ihan tietoisestikin ajattelemaan. "Perushyvän" koiran kanssa tottiksen tekeminen on suht helppoa. Mutta jos on koira, jonka kanssa kaikki ei sujukaan ongelmitta, lähtökohta on se, että koiran perusluonnetta ei voi muuttaa. Sen voi kyllä siedättää moniin asioihin, mutta kaikissa tilanteissa se ei välttämättä onnistu (eikä ole edes tarkoituksenmukaista). Koira voi esim. olla ohjaajan suhteen liian heikko tai liian vahva. Jos tuloksia haluaa, on siinä tapauksessa parempi luovia vähän "koiran mukaan". Mitä vahvempi ohjaaja ja heikompi koira, tai päinvastoin, sen enemmän tilanteet voivat kärjistyä.
|
Täysin samaa mieltä.
Tulee jotenkin niin elävästi mieleen nämä meidän karvakorvat tuosta kappaleesta - ja täysin päinvastaisina tapauksina.
Laura kirjoitti: |
lauma alkaa metelöimään nähdessään minut ja ruuat. Käänsin yksinkertaisesti selän ja olin hiljaa. Ekalla kerralla lauma metelöi jonkin aikaa mutta joka kerta metelöinti aika väheni. Kun lauma hiljeni viimeistä vikinää myöten, käännyin tarhalle päin ja jatkoin normaalisti eteenpäin. Kun lauma innostui uudestaan metelöimään, käänsin jälleen selkäni ja odotin, kunnes hiljeni. Oletin, että laumalla menee enempi aikaa hiljenemiseen mutta suht nopeasti ne hokasivat, missä mennään. |
Mä en tiedä miten huskyilla homma menee, mutta eikös periaatteessa avain tuohon mölinäänkin voisi olla vaikuttaa ihan suoraan ensin lauman johtavaan koirayksilöön ja saada tämän kautta muutkin toimimaan halutunlaisesti?
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Per Elo 24, 2007 5:53 am |
|
|
Laura

Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 164
:
Items
|
|
Periaatteessa kyllä huskyillä puree tuo johtajakoiraan vaikuttaminen. Esim. valjakkokäyttäytymisessä tietyt asiat menevät juuri niin kuin haluan johtajakoiran ne tekevän. Mutta toisaalta valjakossa johtaja ei pääse suoraan vaikuttamaan muiden tekemisiin, koska on itsekin kiinni piuhoissa ja mahdollinen 'toisin tekijä' saattaa olla usean koiraparin päässä johtajasta.
En tiedä tarkalleen mistä huskyn laumanjohtajuusominaisuudet rakentuvat mutta rodun alkukantaisuus tekee siitä hieman erilaisen johtajan. Meillä juuri johtajakoira on se, joka hiljenee viimeiseksi ruokajonossa Ehkäpä se näin näyttää tosiaankin muille mallia, että kiljukaa pojat, kiljukaa! Koska husky on tunnetusti ääntelyä paljon käyttävä koira, johtajani ei kyllä välttämättä puuttuisi muiden kiekumiseen, vaikka saisinkin sen itsensä olemaan hiljaa. Sen mielestä varmaan muut saisivat kiljua niin paljon kuin huvittaa. Samoin muut eivät kokisi johtajan hiljaa olemista merkiksi siitä, että pitää olla hiljaa.
Huskylaumassa juuri näkee noita luonne-eroja selkeästi, kun koiria on paljon samassa perheessä. Toiset istuvat ja odottavat luonteelleen ominaisella tavalla rauhassa, kun taas toiset vetävät sata lasissa tarhaa ympäri, kun jotain kivaa on tiedossa. Tämä näkyy parhaiten valjastustilanteessa. Johtaja istuu ja saattaa hieman vikistä odottaessaan lähtökäskyä, kun taas nuoret koirat hyppäävät korkeutta ja kiljuvat kurkku suorana samassa tilanteessa.
No, nämä ovat siis minun ajatuksia asiasta, sen paremmin asioiden perusteellisia faktoja tietämättä. Näin niinkuin näppituntumalla...
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Per Elo 24, 2007 5:58 am |
|
|
Sylvi

Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 372
:
Paikkakunta: Helsinki
Items
|
|
Heh muistatko Birgitta kun Epun kanssa tultiin eka kertaa sun treeneihin? Siinä kyllä piti käyttää jos mitä rauhoittavaa singnaalia sekä omistajaan että koiraan Voi että kun ois älynnyt ottaa nauhalle sitä ekaa puoltavuotta, siinä ois hyvää materiaalia miten eri tavoin voi koiria kouluttaa!
Eppu siis oli /on koira jota vieläkin pitää välillä rauhoittaa (vrt. Birgitan Rölli kertomus) sekä pitää tiukat mustavalkoiset säännöt sen loppuelämän ajan, niin silloin sekä koira että muu perhe on tyytyväisiä ja koira voi rentoutua.
Eli siis tietyt jutut tulevat automaattisesti ja tietyt jutut ovat juuri ihmisenkin opeteltavissa ja ihan käyttökelpoisia myös esim. kisatilanteissa, kuten kuumenevan koiran rauhoittaminen.
Mä oon ite käyttänyt rauhoittavia signaaleja silloin kun on tullut uusi koira taloon ja hyvin nää kolme kodinvaihtajaa tulevat keskenään toimeen.
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Per Elo 24, 2007 7:54 am |
|
|
Birgitta
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 307
:
Paikkakunta: Pikkala
Items
|
|
Mulla on Jonna hämärä mielikuva koirasta joku ihmehärveli (kuonopanta?)päässä, jossa omistaja roikkuu kaksin käsin eikä uskalla liikkua juuri mihinkään, ettei koira kisko kumoon . Paljon on tosiaan tapahtunut sen jälkeen.
Kun mainitsit ton omistajan rauhoittamisen, niin sehän se onkin just se tärkein juttu, jos on ylikuumeneva koira. Rauhallinen, mutta tarvittaessa riittävän tiukka ote tilanteisiin (= katsottava että koira reagoi esim. kieltoon, eikä vaan nosta viettiä lisää) pitää koiran tolkuissaan. Kaikenlainen hössöttäminen ja koiralle "lässyttäminen" pois ongelmatilanteissa. On tosi tyypillistä, että kun omistaja avaa suunsa rauhoitellakseen koiraa, se kuumenee siitä kahta kauheammin .
t. Birgitta
|
|
|
|
|
- Lähetetty: Per Elo 24, 2007 9:02 am |
|
|
Elisa

Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 910
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
Mä olen mielenkiinnolla lukenut kirjan rauhoittavista signaaleista ja käytän niitä myös aina kun on tarvetta.
En jaksa enkä viitsi filosofoida, miten koira käyttäytyy koetilanteessa jos mä olen käyttänyt rauhoittavia signaaleja, koska koetilanteessa pyrin itse olemaan vain rauhallinen enkä esim. nuole suupieliä, haukottele näkyvästi tms. Mitäköhän tuomari miettisi, jos kokeessa rupeaisi haukottelemaan kunnolla, nuolemaan suupieliään näkyvästi, räpyttelemään jatkuvasti silmiään jne. taitaisi valkotakkiset sedät olla omistajaa vastassa.
|
|
_________________ "She is your friend, your partner, your defender, your dog. You are her life, her love, her leader. She will be yours, faithful and true, to the last beat of her heart. You owe it to her to be worthy of such devotion."
|
|
|
|
- Lähetetty: Per Elo 24, 2007 2:16 pm |
|
|
Sylvi

Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 372
:
Paikkakunta: Helsinki
Items
|
|
Ei oo Birgitta ees hämärä mielikuva vaa itseasiassa aikasta kirkas mielikuva, sillä juurikin noin se meni silloin aluksi
Rauhoittavilla eleillä ym. voi saada konkreettisesti paremman kontaktin koiraan ja siitä sitten päästä etenemään ihan "tavallisilla" koulutusmenetelmillä.
On muuten tosi mielenkiintoista seurata kun Sylvi käyttää koirien kieltä Epun kanssa. Harmi vaan että Eppu ei ihan aina pysy mukana, huonosti sosiaalistettu pentuna kun on. Sylvillä on todella selkeät eleet ja liikkeet nykyään ja niihin Eppu on alkanut vastaamaan pikkuhiljaa, mutta aiemmin oli juuri semmoinen tunne että Sylvi "puhuu" liian nopeasti ja Eppu ei pysy perässä, tästä syystä niille varmaan tulikin pari erimielisyyttä silloin ihan alussa. Niissä tilanteissa käytin rauhoittavia eleitä, kun olin ensi tiukasti niitä komentanut ja muistuttanut että minä olen pomo.
Toi Lauran huskylauma on kyllä mielenkiintoinen koekaniini tässä asiassa, koska kyseessä on useaman eläimen muodostama ryhmä. Kerro lisää miten teillä on mennyt!
|
|
|
|
|
|