Koiramainen keskustelupalsta

Kaksi tärkeää asiaa saman otsikon alla.
Näin "vauhdikkaan" ( Mr. Green

) pennun kanssa tulee useasti pohtineeksi parhaita keinoja koiran keskittymis- ja rentoutumiskyvyn lisäämiseksi. Asia jota ei mielestäni suinkaan tule vähätellä.

Mitä keinoja teillä on ollut käytössä/toteutettu jo pennun kotiutumisesta saakka, tai mitä keinoja olette ottaneet vaikkapa sitten nyttemmin käyttöön?

Meillä on pyritty arjessa toteuttamaan seuraavia seikkoja:
-pentu ei saa hötkyämällä/ääntelemällä tahtoaan läpi missään arkitilanteessa.
-Koiran tulee rauhoittua sisällä (+ auto meillä täysin ehdoton!), sisällä jatkuvaa remuamista ei siedetä. Remuaminen on myös lopetettava välittömästi käskettäessä.
-Koiralle opetetaan jokin tietty sana (esim. meillä "rauhoitu") jolla koiran tulee laskea kierroksia ja ottaa iisisti, niin sisällä kuin ulkona.
Käskyä on tehostettu ottamalla koira lähelle kiinni rauhoittumaan ja tarvittaessa sivelemällä koiraa hitaasti kyljistä puhuen samalla rauhallisesti.
Myös ns. ylipäätänsä sylitystä harrastetaan meillä useasti. Koira opetetaan rentoutumaan ja jopa nukahtamaan täysin omistajan läheisyyteen. Lisäksi koiran venyttely tai kevyt hierominen rentouttaa koiran lähes poikkeuksitta.

Kentällä on huomattu itse ajan rauhoittavan parhaiten pennun.
Jukulle tuntuu toimimattomalta "perinteiset" parin minuutin tehotreenit tyyliin autosta-kentälle-ja-takaisin, koska koira on tällöin aivan liian täpinöissään, eikä keskittymisestä tule yhtään mitään. Ääntelystä sen sijaan kylläkin (ihanat älämöly-seuraamiset jne a_chuckle

). Parhaassa vireessä koira onkin minun mielestäni jo vähintään 15minuuttia treenattuaan, jolloin koira on jo enimmät energiat laskenut ja kykenee näinollen jo hieman keskittymäänkin siihen mitä oli tekemässä. Mutta keskittyminen noin ylipäätänsä on meillä suurensuuri ongelma tämän "ympäristöherkän" koiran kanssa.

Olennaisen tärkeää kaikkeen treenaamiseen on tietenkin riittävät palautumisajat ja lepo, mutta millä keinoilla itse treenatessa ohjaaja saisi työstettyä koiraa parempaan keskittymiseen?

Tiedän "vaatineeni" pennulta keskittymiskyvyn suhteen jo ehkä liikaakin sen ikään nähden, mutta minkäs laiska ja hätäinen voi... a_whyme

Me siis treenataan kaikenkaikkiaan todella vähän ja harvoin, mutta silloin kun tehdään, pyritään pitämään ajatus edes jollain tapaa kasassa.
Välillä Jukulla tuntuu olevan ihan kiva keskittyminen tottisteluihimme, mutta toisinaan ulkoiset häiriöt saavat koiran lähinnä hysteerisen valppaaksi ja pälyileväksi. Ei koira tuolloinkaan tekemistä lopeta, se tykkää todellakin tehdä, mutta on keskittynyt lähinnä moneen asiaan kerralla ja huomio samalla tarkasti kaiken ympäristössä tapahtuvan. (surullisen kuuluisa AD/HD a_happyhappy

)
Oletan että oikea-aikaisella pakotteilla saisi koiran takuulla häiriövarmaksikin, mutta koska enempiä pakotteita pyrin vielä toistaiseksi (nuorella ja pehmeällä koiralla) mielelläni välttämään, kysyisinkin muita keinoja vahvistaa koiran keskittymiskykyä...?
Tietysti pikainen ja tiheä palkkaus oikeasta ja hyvästä kontaktista ja keskittyneestä tekemisestä, mutta mitä muita keinoja TE käytätte?

Kiitos ja kumarrus.

Ohjaajan oma käytös, oma rauhallisuus niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Mä olen sitä mieltä, että kaikki lähtee ohjaajasta (esim. agissa koira ei koskaan tee virhettä, vaan tekee aina niin kuin ohjaaja ohjaa, vaikka moni ohjaaja onkin sitä mieltä, että koira teki virheen..), näin ollen, jos koiran haluaa rauhoittuvan, on ohjaajan oltava hyvin rauhallinen.

Mitä se rauhoittuminen sitten minkäkin koirakon kohdalla on, sen voi arvioida vain ohjaaja itse.

Keskittymiskyky ja rauhallisuus taas on mun mielestäni kaksi tyystin eri asiaa, jotka eivät ole suoranaisesti toisiinsa sidonnaisia, mutta tämäkin kaiketi riippuu paljon siitä, että miten asiaa tutkailee.

Hyvä vastaus!

Ilman muutahan keskittymiskyky ja rauhoittuminen ovat kaksi eri asiaa, tietääkseni en muuta väittänytkään, mutta halusin yhdistää nämä kaksi eri asiaa silti saman otsikon alle Smile

Toki oma rauhallisuus liittyy ohjaamiseen, mutta saako sillä parannettua koiran keskittymistä? Jos vaikkapa vieras koira pinkaisee juoksuun vieressä, saatko omalla rauhallisuudessa estettyä sen, ettei koira vilkaise tai huomioi vieressä tapahtuvaa asiaa? Eikö se ole kuitenkin enemmän koulutusasia, asia joka on opetettu koiralle? Mielestäni tältä osin siis ohjaajan rauhallisuus ja koiran keskittymiskyky ovat kaksi irrallista asiaa.

Millä siis vahvistaa koiran keskittymiskykyä?

Keskittymiskykyä ei voi vahvistaa, jos koiraa ei saa keskittymään. Jos koira keskittyy, on taas helppo vahvistaa sitä.

Joskus Hukan maalimiehen kanssa oli puhetta siitä, että millaisia keskittymisharjoituksia koiralle voi tehdä. Puhe oli esim. sellaisesta harjoituksesta, että käsketään koira istumaan ja otetaan narupallo esiin (narupallo siksi, että hieman hankala toteuttaa muilla esineillä yhtä tehokkaasti). Palloa liikutellaan koiran ympärillä, aluksi riittävän kaukana. Liikkeen pitää olla rauhallista, pitää luoda jännite. Koira saa katseellaan seurata seurata pallon liikettä (myöhemmin palloa tuodaan lähemmäksi, erittäin lähelle, sitä kierretään koiran pään takaa jne. Koiraa ei kehuta tms. Lopulta sille annetaan lupa napata palloon kiinni.
Harjoitusta voi sitten vaikeuttaa oman mielen mukaan. Voi esim. vaatia, että koira katsookin koko ajan silmiin, vaikka pallo liikkuu ympärillä jne. Vain taivas ja mielikuvitus on rajana.

Itse en ole tätä käytännössä tehnyt, mutta Hukalle teen aika-ajoin seuraamista siten, että lopetan oikean käden normaalin liikkeen ja alan siirrellä sitä, jopa vieden sen ihan katsekontaktilinjan viereen. Koiran pitää pitää katsekontakti minuun koko ajan.

Mutta en tiedä, että onko näistä loppu viimein mitään hyötyä...

Jos mietin paikalla oloa, niin Kirpun suhteen itselläni on ajatus, että lähden rakentamaan sitä siten, että koko ajan olisi jännite ja koira täten seuraisi katseellaan minua. Pitkä ja kivinen tie takuulla, mutta avain on vahvistaminen ennen virhettä. Aika näyttää, että tuleeko hommasta mitään.

mutta mitä tulee katsekontaktiin, se on koulutuskysymys, kuten se paikalla pysyminenkin, ihan niin kuin totesitkin. Esim. Hukka on nyt oppinut pitämään seuratessa kontaktin suhteellisen aktiivisesti, mutta se ei silti tee seuraamisesta keskittynyttä. Sama pätee mun mielestäni kaikkii liikkeisiin. Mikä tässä koulutuksessa ja koulutustuloksessa sitten on avain, kun puhutaan jostain niinkin herkästä asiasta kuin katsekontaktin pysyvyys, on mun mielestäni se, että koira voi luottaa ohjaajaansa, ohjaaja koiraan, ohjaaja on varma ja täten myös koira on varma. Eli luottamus, jotta koira voisi luottaa oppimaansa toiminta malliin.

Tai jotain... Laughing

Musitat muuten varmaan sen videon, mistä kummastelit jäykkyyttäni Kirpun seuruuttamisessa? Se jäykkyys ja liikkeiden hitaus ja maltillisuus on se, millä luon jännitettä ja saan sen keskittymään. Tuli vaan vielä mieleen.

Tästä tulikin mieleen jotain mitä Birgitta minulle sanoi kun puhuttiin tuosta koiran vouhkaamisesta ja "AD/HD:sta". Mikäli menee pieleen, korjatkoon Birgitta itse asiaa...

Kerroin siis toimivani itse yli-rauhallisesti tilanteissa joissa tiedän Lillin ottavan kierroksia, (olkoon se vaikka lenkille lähtö tai mikä tahansa saman vaikutuksen aiheuttava toiminta) eli siis kaikki liikkeet tapahtuu asteen verran hitaammin kuin oikeasti. Tähän Birgitta sanoi että tämäkin saattaa joillain koirilla aiheuttaa kuumenemista koska ovat oppineet yhdistämään omistajan rauhallisen käytöksen johonkin sille mieluisaan asiaan jolloin käykin päinvastoin ja ihminen rauhallisella käytöksellään aiheuttaa lisää hörhöilyä .

Summa summarum (minun mielestäni Rolling Eyes

), suo siellä vetelä täällä, teit niin tai näin, aina koira keksii keinon jatkaa haluamaansa omaa toimintaa... Lohduttavaa eikö?!?! cheers, eh!

Meillä on myöskin jo pennusta asti kielletty meuhkaaminen silloin, kun se ei ole suotavaa.
KUKAAN ei meidän huushollissa saa huutamalla koskaan Very Happy

tahtoaan läpi - ei myöskään koira, joten Elli on oppinut pitämään suunsa kiinni. Välillä tulee pieni "piip", mutta kun mä mulkaisen, niin se on hiljaa.

Kentällä, jos alkaa käydä liian kierroksilla annan yksinkertaisen käskyn: Ei.

Se on ainakin tähän asti tepsinyt - paitsi viime viikonloppuna, kun Birgitta yritti ottaa siitä seisontakuvaa - mutta se onkin sitten tarina erikseen Shocked

Elli kun on aina ollut tollainen tillittäjä Very Happy

niin se ei yleensä treeneissä katso palloa tai mitään muuta kuin mua silmiin eli sen eteen ei tarvitse paljon tehdä.

Eilen treeneissäkin ihmettelivät sitä, ett tuollainen kakara osaa jo kontaktin paremmin kuin kolme kertaa vanhemmat Laughing

Meidän alaosastossa sanottiin, kun kysyin, että varsinaisia pakotteita ei alle vuotiaalle pitäisi edes tehdä, vaan tottis pitäisi saada vain hauskaksi leikiksi jossa koiralla on kivaa.

Aijjai kun alkaa taas palaset loksahdella. Rolling Eyes

Niin se vaan taitaa olla, että ainut keino lisätä pennun keskittymiskykyä onkin todella lisätä häiriötä.
Eli turruttaa koira kaikkeen mahdolliseen häiriöön, ja vasta tämän jälkeen edes kuvitella tekevänsä tuon epelin kanssa mitään. Ainakaan niin että molemmat teemme ja ajattelemme samaa asiaa. Keskitymme tekemiseen.

(Tähän väliin voisi varmaan myöntää käyneensä juuri ohjatuissa toko-treeneissä, ja todenneensa kaiken menevän penkin alle a_chuckle

. Olkoonkin, että kyseessä olivat vasta toiset vai kolmannet ohjatut toko-treenimme.)

Eli tosiaan sen huomaisin tämän iltaisen perusteella, että eihän mulla ole mitään mahdollisuutta saada pentua keskittymään tekemiseen, jos ensinnäkin
a) Vieressä olevan vinttikoiran eleet saavat pennun aivan häpsingilleen---> Voiko noin suurta koiraa olla?
b) Villakoirat ampuvat jalkojen välistä luoksetuloon
c) Jokapuolella kuuluu lirkutusta ja lärkytystä kun omistajat kutsuvat koiriaan iloisesti----> Ne jokainen kutsuvat takuulla "Juku tänne"
d) Oma ohjaaja käyttäytyy vähintään kummallisesti ja suhisee ja sihisee omiaan. Elehtiikin ihan kummasti.
e) Jokapuolella kuuluu räksytystä ja näkyy vilskettä
f) (Vieraat) Noutokapulat lentävät ja pallot pyörivät
g) Ne "Kaikki muut" saavat suorittaa esteitä
h) Jokapuolella maassa on kaikkia tippuneita herkkuja ja ihmisten reppuja, koirien leluja..
i) Varikset valtaavat kentän

....jnejnejne...

Meinasin jo lipsauttaa kentällä vanhan tutun fraasin "...mutta kyllä se kotona osaa...", ennenkuin tajusin imasta sanani. huh. Mr. Green

Mutta me oltiin sentään hiljaa. Kaikkina muina ajankohtina paitsi omassa ja muiden luoksetulossa.
*Yrittää etsiä pieniä onnen hetkiä*

Turruttaa.. Mitä muita seurauksia siitä saattaisi ehkä olla? Jotenkin en itse ajatuksesta innostu, mutta en osaa ymmärtää, että miksi.

Kirppu on hieman terävä (?). Se reagoi katseella erittäin herkästi ympäristöönsä (sekä se kuuluisa pöhäys). Olen pitkään miettinyt, että puuttuako vaiko eikö, mutta toisaalta en voi kuin syyttää itseäni, sillä on treenattu hyvin usein hyvin ärsykkeettömässä ympäristössä. Koiralle on luonnollista reagoida erilaisiin ärsykkeisiin. Mä kallistuin yksinkertaiseen siedätykseen (koira sivulla ja kontaktista saa vahvisteen, muuten sen toimintaan ei reagoida) en vaadi siltä mitään muuta kuin sivulla pysymisen, kontaktista vahvistan sitä. Jos kyseessä on jonkin piirteen kehitysprosessi, en halua härkkiä sitä vaan antaa koiran kehittyä. Katson jonkin aikaa, että miltä alkaa vaikuttamaan ja mietin sitten uudestaan. Nyt en halua vahvistaa toimintaa enkä puuttua siihen, koska en osaa kunnolla määritellä sitä. Yksinkertaisesti vain en vaadi kontaktia (eli ei tehdä esim. seuraamista), mutta vahvistan siitä.

Varmuudeksi lisättäköön, että tulkitsen siedättämisen ja turruttamisen hieman eri tavoin. Turrutus on mielestäni sitä, että koira lakkaa yksinkertaisesti reagoimasta ärsykkeeseen ts. se ei reagoi siihen mitenkään -> flegmaattisuus, kun ärsykettä "ei ole olemassa". Siedätyksen taas miellän siten, että koiralle opetetaan jonkin toimintamallin tilalle jokin toinen toimintamalli. Mutta korostan, että ovat vaan mun mielikuvia, joku muu saattaa nämä mieltää hyvinkin samaksi. Mä en, koska haluan tehdä kaikesta itselleni mahdollisimman vaikeaa.. Rolling Eyes

Mutta mitä Tian luetteloon tulee, unohtaisin muun ja keskittyisin "d) Oma ohjaaja käyttäytyy vähintään kummallisesti ja suhisee ja sihisee omiaan. Elehtiikin ihan kummasti.".

Eipä kestä Laughing

Ehkä korostin sitä samalla myös itselleni Smile

.

Se mitä koitin, jotenkin hirveän monimutkaisesti jälleen, sanoa on se, että musta ei kannata odottaa näiden ikäiseltä pennulta mitään loputonta kontaktia, ainakin Kirppu on sellaisessa vaiheessa, että kaivaisin vain verta omasta nenästäni (tai sitten vain olen pelkuri, mene ja tiedä).

Oikeasti jaksan jauhaa tätä samaa loputtomiin (korostaakseni sitä samalla myös itselleni Embarassed

); vahviste on tultava ennen virhettä!