Koiramainen keskustelupalsta

Moi!

Ihan vaan mielenkiinnosta kysäisen, että millä perusteella valitsit itsellesi pennun? Valitsiko Birgitta puolestasi? Vai oliko pennussasi juuri se jokin "juttu"/ominaisuus, joka kiehtoi tms.?

Mulla henk.koht. valinta oli helppo Very Happy

. Jäljellä oli uros ja narttu. Halusin uroksen. Ja päämajassa aikaa vietettyäni Onni tuntui koko ajan "makeemmalta ja makeemmalta".
Paremmin ei meille olisi voinut käydä valinnan suhteen Laughing

Että kiitos teille muille, kun säästitte Onnin mulle thanks

Ja mulle valinta oli vielä tuotakin helpompi, jäljellä kun oli vain Lilli! Laughing

Mutta eipä sillä, tuo sama se olis meille lähtenyt vaikka valinnanvaraa olisi enemmänkin ollut! a_smitten

Mulle oli Birgitan kanssa keskustelun, ja "vaihtoehtojen", jälkeen selvä, että se on juuri Hra Vihreä jonka meille toivon tulevaksi.
Eikä ole kyllä (useasti 8) ) kaduttanut.
Juksu. a_smitten

Mulle oli kaksi vaihtoehtoa, kaksi koiraa nosti itsensä esiin muista; Rei ja Rico. Mä en edes oikeastaan muista muista pennuista mitään, koska koitin keskittää kaiken energiani noiden kahden seuraamiseen Embarassed

Kun sitten menin hakemaan, oli Ricon kohtalo päätetty, näinpä mulle jäi selväksi, että Rei on se, joka tulee mulle.

Jotenkin vaan olen aina perustanut homman puhtaaseen fiilikseen, siihen mitkä koirat nousee esille, jollain tavalla leimaa mut olemassa olollaan. Näin Reitä ja Ricoa myös köpöttelemässä ja sain niiden kanssa leikkiäki ym. mutta loppujen lopuksi puhuttiin ihan silkasta fiiliksestä. Jos kumpikin olisi hakiessa ollut vapaana, olisin luultavasti ottanut Ricon leikkien perusteella, mutta ei kyllä yhtään kaduta, että se onkin Rei, joka täällä jaloissa on.

Birgitta taisi jotain toista urosta vielä ehdotella kun oli haku reissulla, oliko sitten Onni, en muista. Mutta jotenkin mulla oli vaan sellainen fiilis, että joko Rei tai Rico.

Kaikki meni jotenkin hirmu nopeasti, koska havahduin ko. pentueeseen niin myöhään, että pennut olivat jo hyvässä iässä.

Ja koomista kyllä, jotenkin aina meidän perheeseen on tullut ne pentueen "kirput" eli pienikokoisimmat pennut. Taisi Reikin olla pienimmästä päästä ainakin uroksissa?

Viimeinen muokkaaja, Elisa pvm Maa Maa 12, 2007 8:28 am, muokattu 1 kertaa

Neiti keltainen teki minuun välittömän vaikutuksen kaikkien niiden piraijoijen keskellä Very Happy

.
Ellihän on aina ollut tuollainen silmiin tapittaja ja se minut varmaan sai haluamaan Elliä hirmuisesti, kuin myös se, että neiti kiipesi syliin ja nukahti siihen.

Keskustelujahan me päämajan kanssa kävimme sitten neiti keltaisen ja neiti ruudullisen välillä ja loppupelissä mulle olisi ollut sama, kumpi tulee. Onneksi kuitenkin Riikka vei Mimmin ja mulle jäi Elli -thanks!

Jo muutaman vuodenhan minä olin tuota sakemannia halunnut ja kasvattajien sivuja käynyt läpi sekä kuulostellut koiran omistavilta ihmisiltä, keneltä koiran uskaltaisi ostaa (mulla oli tosi huono kuva sakemannin terveydestä). Birgitan sivut olin korvamerkinnyt ja varmaankin kerran kuukaudessa kävin siellä ja sitten sattui se elämän lottovoitto! Elikäs Birgitalla oli sopivasti pentuja ja minä tulin onnelliseksi yhden omistajaksi Very Happy

Lähdin hakemaan lyhytkarvaista narttua, sainkin lyhytkarvaisen uroksen. Noh, tässä siis lyhykäisyydessään tämä valinta.

Eli jo pitkään olin halunnut juuri Birgitalta pentua, koska hän on niin tarkka ja huolellinen kasvattaja (terkkuja vaan päämajaan Smile

) ja etenkin koirien terveys pisti erittäin positiivisesti silmään. Olin siis jo pari vuotta 'pommittanut' Birgittaa sähköposteillani a_hrm

Noh, kun E-pentue oli syntynyt ja Birgitta ilmoitti, että voisimme tulla katsomaan, olin vielä täysin varma, että narttu tulee kotiin. Ja ensi visiitillä ihastuinkin neiti keltaiseen. Mutta voih, pitkät karvat... Ja sitten Birgitta kysyikin, että miksei uros...

Sitten katse siirtyi poikalaumaan ja sieltä vain yksi oli varmasti lyhytkarvainen... Pikku piraija herra vaaleansininen, Rico. Oikea riiviö luonne. Mutta niin meidän näköinen pentu... Olin myyty Smile

Ja Rico on sitten ollutkin juuri minunlaiseni koira. Kotioloissa rauhallinen ja tuumivainen, puuhailutilanteissa vilkas, energinen, liikunnallinen ja mikä minulle tärkeää: sisukas. Hieman joskus liian omapäinen, mutta kukapa olisi täydellinen a_chuckle

Niin, lisättäköön, että olin pidemmän ajan (jo ennen Hukan tuloa) tiiraillut kasvattajia ja paria pentuettakin katsellut "sillä silmällä", lopulta pentueet ei kuitenkaan osoittautuneet hakemakseni eikä ajankohtakaan ollut otollinen. Birgitan sivut oli pitkään olleet jo suosikeissa ja olin niitä mielenkiinnoilla seuraillut, kuitenkaan en pitkään aikaan, mutta bongasin pentuilmoituksen spk-lehdestä ja tuli heti sellainen fiilis, että nyt on oikea hetki ottaa pentu ja nyt on kyseessä kasvattaja ja todennäköisesti myös pentue, josta löytyisi koira mun makuuni. Jotenkin vaan kun näin ilmoituksen, tein rynnäkön samoin tein Sonorian-sivulle ja samaan syssyyn meilkein jo laitoin Birgitalle meiliä. Ja sitä armotonta jännitystä, että mitä jos Birgitta ei tahdo myydä pentua mulle ja mitä jos, ei olekaan sopivaa pentua ja mitä josjosjos... Lopulta kuitenkin loppu hyvin ja kaikki hyvin eikä yhtään kaduta. Taisin jo Birgitalle ilmoittaa, että seuraavan kerran kun olen koiraa vailla käännyn hetimmiten hänen puoleensa (mikäli Birgitta ei siihen mennessä ole saanut musta tarpeekseen Embarassed

).

Vaikka Sylvi-ihanainen saapui sulostuttamaan elämäämme vasta lokakuussa -06, niin hommahan meni alunperin niin, että olin mukana Saksanmaalla kun Sylviä "tehtiin", ja silloin olin tuntenut päämajan jo muutaman vuoden, eli tiesin varmasti mitä saisin. Sylvi eli silloinen neiti Valkoinen vei mun sydämen olemalla niin ihana vaan. Paitsi että oikeesti siinä oli semmoisia ominaisuuksia joita minä haku/pelastuskoiraihmisenä etsin eli ihmisystävällisyys ja energisyys päällimmäisinä ja tulevan pennun piti olla sen verran "täpäkkä" ettei jää ihan jalkoihin ison urokseni kanssa. Kun menin pentuja katsomaan ekan kerran, oli Sylvi se pentu joka otti minuun heti kontaktia ja kiipesi syliin ja kiskoi mua ponnarista Very Happy

Sylvi olikin varattuna mulle mutta silloinen elämäntilanne oli niin ettei sitten voinutkaan pentua ottaa. Minun onnekseni kuitenkin Sylvin sain, kolme vuotta myöhemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Very Happy

Sylvihän teki sulle samoin, kuin Elli mulle Very Happy

Semmosia ne on noi Sonorialaiset syliintulijat Very Happy

Mulle oli alusta alkaen Miinassa "sitä jotain". Jopa ennen kun näin pennut livenä, ajattelin juuri sitä "ruudullista".
Birgitta kyllä taisi yrittää viime metreille saakka kaupitella mulle sitä keltaista (Elisa, jota hyvin pienen hetken harkitsinkin). Jos olisin uroksen ottanut, se olisi ollut Onni.
Päivääkään en valintaani ole katunut.