Koiramainen keskustelupalsta

Olen tässä huomannut Lillin kanssa treenatessa että aika usein leikkiessäni sen kanssa saalisvietin ollessa päällä se napsii kiinni ihan tietoisesti
lahkeeseen, hihaan, oikeastaan mihin tahansa. Reidet ja käsivarret alkaa olla mustelmilla jopa toppavaatteiden, on otteet sen verran koventuneet. Tuossa syksyllä jopa repäisi paidanetumuksen rikki. (onneksi oli t-paita alla, muuten olisi jo vilahdellut... a_happyhappy

)

Yhden kerran kävi jopa niinkin että saalistettuaan patukan kiinni (eli kyseessä ei ollut enää saalisvietti) ja pureskellessaan patukkaa, otin Lilliä pannasta kiinni kuten ennenkin ja komensin "irti" (Lilli siis tietää jo mitä "irti" tarkoittaa, käytän tuota sanaa kaikissa sellaisissa tilanteissa kun pitää jotain suusta saada pois, tiputtamaan keppi ennen sisälle tuloa, irrottamaan otteen Eetun nahasta tai pannasta jne.) mutta Lillipä rupesi näpsimään mun sormia patukka edelleen suussa. Joka kerta kun sanoin irti, se nappasi käteen kiinni ja päästi samantein irti.

En ole puuttunut tuohon yleisesti, tuossa patukka suussa-tilanteessa kyllä lopulta ärähdin ja Lilli lopetti näpsimisen ja irrotti otteensa patukasta. Miten tuohon pitäisi suhtautua? Antaako pennun tehdä noin, kieltääkö vai mitä? Ja jos kieltää, vaikuttaako se vietiin tai koulutustilanteeseen? Question

Nämä vain taas mitään tietämättömiä hajatelmia, mutta..

Jos koira tietoisesti napsii kuumuessaan käsiä, jalkoja, vaatteita tms. niin mä puuttuisin siihen ja tekisin siitä lopun. Nyt se ehkä ei vielä niin pahalle tunnu, mutta ajan saatossa, jos koira saa napsia miten tykkää ja mistä tykkää ohjaajaansa oppimatta kunnioittamaan tämän nahkaa, ja tottiksissa (esim.) tulisi tilanne, että haluat ratkaista asiaa pakotteen kautta, on riski, että koira tuleekin vähän kovemmin näpeille, kun vietti on ylhäällä eikä se ole oppinut kunnioittamaan sun näppejäsi.

Mulla Rei napsii välillä käsille ja olen nyt tullut kanssa siihen tulokseen, ettei se ole aina suinkaan vahinkoa. Tänäänkin lenkillä mulla oli keppi kädessä ja koira koitti sitä saada itselleen, keppiä olisi ollut napata kymmeniä senttejä, mutta koira niittasi suoraan mun käteeni, ihan siis purren kuin keppiä eli ei mikään näpsäisy. Ei voi vaan vahingossa nakata just käden kohdalta kiinni, kun tarjolla on senttitolkulla vapaata keppiä kiinni napattavaksi. Automaattinen refleksinomainen reaktio oli, että läväytin koiraa avarilla päin näköä, sillä koiran hampaat villatumpun läpi teki aika kutaa. Näin ollen saa kyllä lopettaa käsien napsimisen.

Vahinkoja sattuu aina, ainakin mulle, kun olen tällainen tumpelo, väliin kolisee Hukankin hampaat nahkaani, mutta on aina ollut ihan omasta tumpeloinnista kiinni.

Mä luulen, ettei Lillin kaltaiselta (huomioiden se vähä mitä sitä koiraa olen nähnyt livenä/videolla) koiralta vietti laske mihinkään sillä, että käsille näpsiminen tms. kielletään leikin yhteydessä. Uskoisin, että enemmänkin se ehkä auttaisi koiraa suuntaamaan viettiään itse asiaan eli sen patukan saavuttamiseen ja siihen puremiseen eli tavallaan "hallinnalla" vai pitäisiköhän puhua kontrolloinnilla ennemmin tässä tilanteessa (ei saa tulla iholle) saadaan suunnattua koiran viettivarat itse siihen asian ytimeen, kun se keskittyy paremmin.

En myöskään usko, että Lilli sitä kokisi mitenkään ylitsevuotavan epämukavana asiana, pikemminkin ehkä päin vastoin, kun saisi itse saalisleikkiin selkeyttä (vain patukkaa saa purra).

Mutta kannattaa ehkä ennemmin kuunnella muiden mielipiteitä kuin mun Wink

Näin minäkin tätä maalaisjärjellä ajattelin, ja mietin asiaa juuri tuolta kantilta että mitäs sitten kun Lilli on aikuinen. Ja meillä on tapahtunut myös tuota samaa "oho, se olikin sun käsi"- juttua keppiä heittäessä. Ja tosiaan sitä keppiä on aina ollut vähintään se parikymmentä senttiä mistä kiinni olisi voinut ottaa.

Minusta näyttä siltä, että tilanne on juuri sellainen mitä Riitta kuvaili, myöhemmin jos tottiksessa pakotteita käyttäisi, tulisi Lilli melko varmasti näpeille. Mutu-tuntumaa tosin...

Kysäisen vielä ala osaston treeneissä mitä sanovat. Mielellään Birgitan mielipidettä myös tässä asiassa kuulisin, hän kun kasvattinsa parhaiten tuntee... Wink

Kaikki tarkoituksellinen omistajaan "käsiksi käyminen" kannattaa kyllä kieltää tilanteessa kuin tilanteessa, ellei ole vahinko (jos on ERITTÄIN ohjaajapehmeä koira, niin koulutusten yhteydessä voi jotain pientä salliakin, mutta tämä ei siis koske Lilliä). Itse asiassa meillä, vaikka olisi vahinkokin, annan sellaista lievää palautetta, tyyliin "voisit kyl vähän kattoo...". Omistajaan EI kosketa! Erikseen on sitten nämä "ranteen suussapitäjät", kuten meidän Luffe, mutta se tapahtuu ihan muualla kuin kentällä, ja on vain omanlaisensa kiintymyksen osoitus.

Irrotusten kanssa ei tule ryhtyä painimaan, vaan opettaa koira ensin irrottamaan kotioloissa mielellään antamalla jotain koiralle vielä kiinnostavampaa palkaksi. Treeneissä en vaadi noin nuorelta vielä irrotuksia ollenkaan, vaan irrotukset otetaan odottamalla, ja mahdollisesti kaulapannasta ylöspäin nostamalla. Ei siis minkäänlaista "henkien taistoa" irroitusten yhteydessä (paitsi taas sitten koiralla, joka tarvitsee ohjaajan suhteen lisää itseluottamusta tai taistelutahdon nostamista sillä tavalla, mikä ei taaskaan koske Lilliä).

Kannattaa kokeilemalla myös opetella säätelemään koiran viettitasoa sillä tavalla, että kun se nousee huippuunsa, koira tietää myös "ihan kohta" tulevan mahdollisuus purkaa vietti motivaatioesineeseen. Silloin vaatteetkin säästyvät. "Ei"/"lopeta" ovat oikein hyödyllisiä sanoja myös koulutuskentällä ;).

Selkeyttä myös harjoitukseen = hyvä etukäteissuunnittelu ja homman läpivienti mieluiten ilman taukoja. Jos tauko jostain syystä tulee, koira käskyn alle paikalleen istumaan tai maahan (asento riippuen siitä, mitä sille on opetettu). Ei siis omatoimista "hillumista" ja "itsensä palkkaamista" esim. juuri ohjaajan vaatteilla.

Narupalloa tai patukkaa tarpeeksi pitkän narun päässä voi myös kokeilla palkkana patukan sijaan, jos koira napsii "viereen" helposti. Silloin koiralle tulee selkeämmäksi ero esineen ja käden välillä, ja se ymmärtää helpommin, mistä sitä kielletään. Motivaatioesineen ja sen käytön tulee myös olla sellaista, että koiralla on mahdollisuus kokea se jännittävämpänä kuin omistajan kädet tai vaatteet.

Makupaloilla treeniä myös väliin sen verran, että vietti pysyy hallittavalla tasolla.

Tässä nyt oli kaikkea aiheeseen liittyvää.

t. Birgitta

Kiitos Birgitalle Smile

Me on edistytty! Tänään tapahtui jotain historiallista! Rei toi patukkaa mulle ilman, että käytin liinaa. Liina oli kyllä perässä ja kerran jouduin astumaan sen päälle muistuttaakseni, että missä päin olenkaan, mutta muuten ei liinaa tarvittu.

Ja rauhavaihe autolla meinasi kestää niin monta minuuttia, että piti ottaa oikein irrotus siinä.

banana

:D Me ollaan tehty jotain oikein.

Eli olen Elliä kieltänyt pienestä pitäen minua napsimasta, nimim. mamma EI ole ruokaa eikä leikkikalu Smile

.

Nykyisin irrottaa otteen patukasta aika nopeasti käskystä ja tiputtaa kaiken muunkin suusta, kun sanon irti (ehkäpä kesällä ne kivetkin).

Mustelmilla sitä silti ollaan täälläkin oltu. Kädet kuin pakanamaan kartat a_biggrin

mutta eipä se ole haitannut. Vietikäs kakara - mikä on vain hyvä.
Kesällä voi tietenkin sitten haitatakin, kun ei enää ole paksua toppatakkia välissä, elikkä toi Birgitan neuvo pitemmistä naruista patukan tai pallon päässä on vallan passeli.

Muillakin

Meillä jätettiin just narupallottelut kokonaan tauolle tottis-treeneistä, syynä koiran ylikuumuminen. Meillä kuumuminen myös kuuluu. Embarassed

Hyvä että nahoissaan rekku pysyy...
Tuoreimpia treenejä nähtävissä useina videokoosteina kotisivuilta.
Ja noissa treeneissä palkkana ei käytetty kertaakaan muuta kuin ohjaajan kiitosta höysteillä, mutta silti koira käy ylikierroksilla. Ei se ainakaan ihan matkalaukkunakaan taida vierellä matkustaa, mutta kaiken energian kun saisi suunnattua oikein....
Kaikki treenit tehty/kuvattu vieläpä putkeen, ja koira hyvä ettei kuumene vain lisää mitä enemmän treenataan. Ihme epeli.
Mutta niitä Vinkkejä Vinkkejä kiitollisena ottaisin? Somebody, anybody, Päämaja , huhuu???

Ennen kuin kirjoitan muuta, niin haluan ensisijaisesti sanoa, että nämä on vaan mun hajatelmia eli on kyseenalaista, kannattaako niille edes korvaansa lotkauttaa. Toisekseen, missään nimessä en tarkoita mitenkään loukata tms. kirjoitan vain sen, mitä herää ajatuksia mieleen (kellon ollessa yli puolen yön) noista videoista ja kirjoitan ne vain siksi, että toivon niistä olevan edes välillisesti jotain apua. Ei kannata siis todellakaan pahoittaa mieltään!

Noista tavaroiden hauista ei oikeastaan mitään ihmeitä tule mieleeni, ehkä johtuen siitä, etten itse ole moisia koskaan koirille tehnyt, niin ei ole mitään vertailupohjaa. Mun silmään näytti ihan mukaville harjoituksille ja koira oli ainakin satasella hommassa mukana.

Mutta sitten tohon seuraamiseen, joka on mulle itselleni ainakin omien koirieni kohdalla pakkomielle nykyään Twisted Evil

Ensin sellainen ihmetys, että miksi koiraa ei vahvisteta oikeasta toiminnasta? Eihän se voi oppia mitään, jos se ei saa vahvisteita siitä toiminnasta, mitä siltä toivotaan. Sen sijaan se saa toistuvasti vahvisteita ei toivotusta (huom! mä puhun nyt sitten taas siitä, että mikä mulle on toivottua ja ei toivottua eli en tiedä, mikä on Tialle taas vastaavat käsitteet), näitä vahvisteita mainitakseni mm. koira pääsee liikkeelle huutamalla, liike jatkuu huutamalla, käännökset ja stoppaukset palkkaavat koiraa sen ollessa esim. vinossa/ painaessa. Ohjauksesta ylipäätään pistää silmään, että ohjaajan vasen käsi ei liiku ja asento on ehkä hieman vino koiraan nähden (asia, johon itsekin herkästi sorrun), ohjaaja on jännittynyt, mikä taas nostaa koiraa tilaan, jossa kynnys äänen käyttöön madaltuu.

Lisäksi huomasin sellaisen asian, että ohjaaja toistaa usein seuraa-käskyä? Miksi? Tarvitseeko Juku todella sen seuraa-käskyn toiston niissä käännöksissä? Villi veikkaus, että ei tarvitse. Juku reagoi jokaiseen käskyyn älämölöllä, itse luultavasti pyrkisin antamaan käskyjä mahdollisimman vähän ja antamaan vähäiset käskyt mahdollisimman flegmaattiseen sävyyn, todennäköisesti pyrkisin toimimaan täysin ilman käskyjä, ainakin hetken aikaa.

Kaikkiaan mun mielestä kannattaisi rauhoittaa hommaa. Koira on nyt jossain kummallisessa tilassa, jossa sillä on hyvä vietti ja se ehkä jopa pyrkii hakemaan keskittymistä, mutta se ei pysty siihen, koska mun mielestä se ei saa mahdollisuutta siihen. Ohjaajan tulisi itse rauhoittua ja hieman ehkä rentoutuakin, olla selkeämpi ja miettiä valmiiksi mitä koiralta haluaa. Jäi kuva, että välillä ohjaaja pyrkii oikaisemaan koiraa ja välttämään painamista, pyrkii ehkä vähän lisäämään vauhtiakin toivoen ihmettä tapahtuvaksi, ohjaaja alkaa hermostua, kun koira on hermostunut ja kumpikin hermostuu lisää. Sekavaa.

Itse luultavasti lähtisin siitä, että miettisin itselleni selkeäksi muutamia asioita, koska on mahdoton olla koiralle johdonmukainen, jos ei ole itse asennoitunut haluamiinsa kriteereihin:

1. Mitä haluan koiralta? Haluanko että se poikittaa vai kulkee suorassa? Haluanko sen edistävän vai pysyvän tikulleen oikeassa paikassa? Haluanko että se painaa tai on painamatta?
Nämä on asioita, jotka pitää päättää ja kun ne päättää niin niistä ei saa milliäkään joustaa. Pitää valita yksi kanta yhteen asiaan ja pysyä siinä, vain siten voi olla reilu paitsi koiralle niin myös itselleen.

2. Miten vahvistaa koiraa ja mistä?
Pitää huomioida, että seuraamisessa jokainen pysähdys, jokainen käännös, jokainen liikkeelle lähtö ja jokainen käsky ja kehu vahvistavat koiran sen hetkistä toimintaa. Lisäksi voidaan sitten vielä käyttää ruokaa, laumaa, saalista.. Jos koiran halutaan olevan hiljaa, se täytyy vahvistaa sillä sekunnilla, kun se hiljenee. Jos koiran haluaa seuraavan suorassa, se täytyy vahvistaa sillä sekunnilla, kun se oikaisee itsensä.

Palkkaamatta ei voi jättää, jos haluaa, että koira oppii!!

Jos saalis on liikaa, niin sitä ei käytetä jne. Ruoka ja hillitty laumavietin käyttö voisi mun mielestä olla hyviä vaihtoehtoja. Mä veikkaan, että Jukullekin riittäisi hyvin yksi pieni sipaisu poskesta palkkaamaan koiran esim. pysähdyksestä. Ruokaakin voi käyttää monella tapaa, jos muuten nostaa liikaa, niin sitten voi koittaa vaikkapa tutittamista.

Yksi mikä on, kannattaa kiinnittää huomiota omiin linjoihin ts. ettei anna koiran painamisellaan kääntää suoraa linjaa vinoksi. Olen mm. itselleni ja kaverilleni luudan varrella piirrellyt tottiskentälle useita kertoja suoria viivoja, mitä pitkin on sitten koiraa seuruutettu, koska myös se vahvistaa koiraa, jos se vaikkapa painamisella saa hiillostettua ohjaajan kulkulinjaa vinoon jonnekin päin.

Mä varmaan siis palaisin kaiken kaikkiaan lähtöruutuun. Vahvistaisin sivulle siirtymistä ja sivulla olemista (juuri oikeassa paikassa, oikealla etäisyydellä ja suorassa ja kontaktissa), hiljaisena, mutta tarkkaavaisena. Siitä sitten askel eteenpäin, jolloin koira vain siirtyy uuteen perusasentoon -> vahviste ja taas sitä pelkkää sivulla oloa (ehkä hieman rauhallista kehumista, jopa rauhallisia pitkin vedoin tapahtuvia silityksiä). Pienin palasin etenemistä siis, ihan rauhassa, koska jos koira käy kierroksilla se ei edes pysty oppimaan, koiran täytyy olla sellaisella viettialueella, että se voi ja pystyy oppimaan, mikä se sitten on, sitä mä en osaa kertoa, mä teen vaan mututuntumalla tämänkin asian.
Jos jossain vaiheessa piippaa tms. niin sitten odotetaan, että rauhoittuu tai vaihtoehtoisesti palataan harjoituksessa askel alkuun päin, tilanteesta riippuen. Korostaisin siis rauhallisuutta ja hakisin sitä kautta keskittymistä ja sieltä teknisesti haluamaani suoritusta.

Mieti siis se, mitä koiralta haluat ja pidä siitä myös kiinni!

Yks juttu, mikä avittaa koiraa keskittymään on se, että annetaan seuraa-käsky, odotetaan noin kolme- viisi sekuntia ja lähdetään vasta sitten liikkeelle. Näin käsky muuttuu autuaalliseksi ja odotetuksi luvaksi.

Tutituksesta perusidea hahmottunee seuraavan linkin videolta 3.
http://www.ruutipussi.com/anneli.htm

Jatkan vielä Reistä sen verran, että itse en ota sen kanssa enää seuraamista ruokakupin eteen, koska se nostaa koiraa liikaa. Sille olisi pakko antaa pakkoa, jotta sen saisi tekemään seuraamisen kipon eteen kunnolla ja ilman pilliä.

Niin, piti vielä tuosta saalisleikkivideosta sanomani. Mitä ko. treenillä haitte?

Viestiharjoituksissakin palkkaisin koiran kummankin ohjaajan luona kunnolla saliilla, koska siinä vaiheessa, kun aletaan juosta näköyhteydettömästi pitkiä matkoja, niin koiralla on oltava todella kova motivaatio päästä toisen ohjaajan luokse, että se myös menee sinne, minne pitääkin mennä.

Mutta nyt ei tule enää mitään järkevää (ei ole tullutkaan) ajatusta ja vielä vähemmän on siirrettävää kirjalliseen muotoon, taitaa olla aika painua nukkumaan. Rei tossa jo on monta kertaa käynyt kuonolla tökkimässä, että unta palloon tahvo.. Wink

Kaikkiaan hirmu mielenkiintoinen aihe (en tarkoita, että kiva, kun teillä on ongelmia, vaan että on kiva tällaisia juttuja pohtia ja oppia ja ehkä muuttaa hajatelmiaankin). Mä suorastaan vaadin, että kerrot sitten, että miten päädytte ongelmaa ratkomaan ja miten homma etenee! Toivottavasti homma ratkeaa parhain päin ja saatte hyviä vinkkejä.

Moi!

Jukulle kiitos videopätkistä ja ideoita:

- Treenaa jonkin verran myös makupaloja käyttäen ja katso, miten ne vaikuttavat eri tilanteissa. Ainakin liikkeestä maahanmeno on yks hyvä paikka kokeilla. Lopuksi kuitenkin lelulla joku juttu + anna koiran kantaa sitä rauhassa, ei taistelua.
- Opeta koira keskittymään motivaatioesineeseen (patoamaan viettiä) myös silloin, kun se ei ole näkyvissä. Tähän voit vaikuttaa esim. omalla kehonkielellä (jännite).
- Vältä seuraamisessa paikalta liikkeellelähtöjä ja lyhyita muutaman askeleen siirtymisiä + sivulla asennon korjaamisia ennenkuin suorat/kaarrokset on keskittyneitä ja koira hiljaa. Liikkeellelähdöt sen jälkeen "hiipien", jolloin koira joutuu keskittymään sinuun koko ajan eikä "ehdi" kiljaista.
- Kiinnitä huomiota äänensävyihin ja omaan kehon kieleen. Hyvin innostavat äänensävyt ja eleet kiihdyttävät liikaa. Myös tiukat äänensävyt kiihdyttävät entisestään varsinkin silloin, kun koira on jo valmiiksi korkeassa vietissä.
- Ne saalistreenit isolla patukalla: älä lyö patukkaa maahan, vaan liikuta sitä pitkin maata selkeämmin koiran kuonon ulottuvilla koko ajan. Puhtaammaksi saat homman vielä sitomalla sen patukan naruun, jos noita haluat tehdä.
- Vältä tässä vaiheessa koiraan fyysisesti puuttumista tottiksessa (asentojen korjauksissa/käännöksissä tms.)

Nämä ainakin tuli mieleen.

t. Birgitta

Riitta olikin näköjään hereillä samaan aikaan Smile

.

Tosta "tutituksesta": terminä mulle uusi, mutta olen käyttänyt Röllille samaa ideaa seuraamisen liikkeellelähdöissä ja sivulle siirtymisissä. Olin saanut sen jo muuten hiljaiseksi, mutta noissa tilanteissa välillä innoissaan kiljahti. Makupala näkyvissä kuonon lähellä (mulla tosin seuraamisessa oik. kädessä) ja välillä myös annettiin se koiralle, niin kiljaisu jäi pois.

t. Birgitta

Suuren suuri kiitos teille vastauksista!
Riitaltakin tuli niin paljon asiaa, että täytyy hetkeksi pysähtyä miettimään Smile

Palaan asiaan siis mahdollisesti myöhemmin, kun selkeytän omassa päässäni ensin tiettyjä asioita.
Kiitti teille!

Samoja asioita on Birgitan kanssa taidettu mielessä kieputella Smile

Täytyi välissä käväistä töissä, ja ulkoiluttaa nuo ihme otukset, mutta nyt ehdin jälleen paremmin tekstin pariin ;)
Heti alussa sanon, että kuten Birgitallekin ole kertonut, olen tarkoituksellisesti poiminut kotisivuille mahdollisimman erilaisia videopätkiä Jukun elämästä sekä erityyppisiä treenimokia ja treenityylejä, jotta näen mikä koiralla parhaiten toimii. Mikä ei toiminut, ja mitä syyttää kun jokin menee pieleen.
Nythän näissä uusissa treenipätkissä on kolme eri seuraamisvideota, joissa kussakin toimin käytännössä täysin eritavoin koiran kanssa.
Ja varoituksen sanana vielä, että seuraavan kirjoituksen takana seison sitten ruhtinaallisesti ainakin seuraavat kaksi minuuttia a_dreaming

Palaan asiaan, kun pureskelen sitä ensin saunassa, luen viestisi viidesti uudetaan ja katson videot vähintään yhtä monta kertaa uudestaan 8)