|
| |
Koiramainen keskustelupalsta
Sonorian-keskustelupalsta avataan omalle palvelimelle pian, osoitteeseen www.sonorian.fi/forum heti kun keskustelut on siirretty. Siihen saakka kirjoittaminen on lukittu.
|
26th Oct 09 - For urgent error, please post at our FaceBook group. Support platform will be back within 1-2 days.
 Koirasta koira? - Lähetetty: Tii Hel 13, 2007 4:14 pm |
 |
|
Ezio
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Arkielämää tallatessa, kentillä pyörittyä, ja erinäisiä näkökantoja pohtien, on mieleen hiipinyt uteliaisuutta sellainen asia, kuin että mihin te muut pennun omistajat panostatte koiranne kanssa?
Mihin suuntaan teillä on tärkeintä "muokata"/kasvattaa pentua?
Millainen koira/pentu on sellainen jota te arvostatte?
Mitkä ovat ne käyttöominaisuudet, jotka ovat teidän mielestänne aivan korvaamattomat koirassa?
Mikä teille on tärkeintä pennun/koiran ominaisuuksissa sen kanssa eläessä (jos nyt fyysistä terveyttä ei oteta huomioon)?
Muutamia kysymyksiä ilmaan heittäen...
Tuuliajolla seilataan - ajatukset vaihtuvat lähes päivän mukaan, mutta tämänhetkisenä näkemyksenä:
Omalta osalta voin vastata, että minulle tärkeämpää, kuin mikään muu, on arjen sujuminen koiran kanssa.
Arjen, jossa voi nauttia koiran seurasta, ja jossa koira nauttii omistajansa seurasta.
Yhteiskuntakelpoinen, pirteä, tasapainoinen ja hyvin käyttäytyvä koira.
Monesti törmää ihannointiin koiran ääretöntä kovuutta ja suunnattomia viettiominaisuuksia kohtaan, mutta minulle tärkeämpää on se, että keskinäiset kemiat, sekä luottamus pelaa koiran kanssa ja sen voi hallita - sillä millä minä hallitsemisen käsitän.
Ilman muuta, saksanpaimenkoirasta kun puhutaan, tulisi koiran varsinainen koulutus tähdätä myöskin ainakin jossain määrin kilpailutasoiseen suoritukseen, ja hyvään sellaiseen vaaditaan tietysti jo koiraltakin monenmoista, ohjaajaa unohtamatta.
Tärkeää minulle on myös koiran tietyntasoinen sopeutuvuus, kuten nyt esimerkiksi meidän tapauksessa se, että perheen omat koirat tulevat juttuun toistensa kanssa, ja että nämä pystytään pitämään 24/7 yhdessä, ilman tappeluita. Siihen pyritään, ja siihen panostetaan jo koiran/koirien tultua taloon.
Itse pidän suuresti pennussa tietyntyyppisestä ohjaajapehmeydestä.
Tietysti liika on liikaa, mutta sopivassa suhteessa se on mielestäni yksi erittäin elämää ja kouluttamista helpottava tekijä koiran kanssa.
En halua olla myöskään nyt enkä tulevaisuudessa "painimassa" koiran kanssa joka asiasta, ja toistaiseksi olenkin vältellyt tietyllä tapaa viimeiseen saakka koiran "fyysistä koulutusta". Se, miten pennun kanssa olen ainakin toistaiseksi pohtinut edetä, on lähinnä postitiivisen vahvistamisen keinoin. Saa nähdä mihin saakka se riittää.
Uskon että luonne tulee takuulla meidänkin koiralla muokkautumaan vielä hurjasti iän ja elämänkokemuksien mukana, mutta ainakin toistaiseksi vaikuttaa mahtavalta pennulta, minun mieleeni...
*romaani päättyy*
Jään odottamaan mielenkiinnolla teidän näkemyksiänne 
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tii Hel 13, 2007 7:46 pm |
|
|
|
Kiva aihe, jota itsekin olen paljon pohtinut.
| Lainaus: | | Mihin suuntaan teillä on tärkeintä "muokata"/kasvattaa pentua? |
Toimiva koira, ensisijaisesti arjessa. Haluan, että koirani voivat nyt ja lopun ikäänsä kulkea pääsääntöisesti vapaana ulkona ja että voin luottaa siihen, ettei siitä aiheudu turhia ongelmia tai ylenpalttista päänvaivaa. Jos totta puhutaan, niin itselläni taitaa koirat olla heikommassa hallinnassa narun päässä kuin vapaana 
Haluan, että arki on koiran kanssa vaivatonta, kaikki muu on pelkkää plussaa. Jos arjessa tökkii, niin tökkii kaikkialla. Hukan kanssa tämä näkyi hyvin, koska kyseessä on vahvasti epävarma koira. Miehet ja lapset räyhättiin, joka asia oli ties mikä mörkö ja alkuun oli kova pelko, että mitä JOS tapahtuu sitä, tätä tai tota. Nyt, kun miehet ja lapset on ok, on arki toimivaa kuten sen haluan olevan ja täten myös sujuvat harrastukset aivan uudella tavalla.
Ja se arkihan on siis paljon muutakin kuin nuo lenkit.
| Lainaus: | | Millainen koira/pentu on sellainen jota te arvostatte? |
Mielestäni hirveän hyvä kysymys, johon en oikein itse osaa vastata. Tai en pysty sanomaan, että millaista koiraa yksioikoisesti arvostan ts. arvostan sekä Hukkaa, Reitä että Napsusta ja kaikki ovat kuin yö ja päivä ts. Napsusella ei ole mitään miellyttämisen halua ja se on yltiösosiaalinen, Hukka on epävarma, saalisvietti ei riitä kantamaan sitä ja minä olen sille kaikki kaikessa ja Rei puolestaan on avoin, rohkea sähköjänis, jolla saalisvietti vaikuttaisi olevan hyvin vahva (huomioiden, että vertailukohtana on Hukka eli en osaa sanoa, että mikä Rein vietikkyys on nähden johonkin erittäin vietikkääseen yksilöön, en edes pysty sanomaan, että onko Rei sellainen itse).
Koirat on niin erilaisia, jokainen omanlaisensa. Mielestäni Hukka istuu käsiini kuin nenä päähän, mutta samoin tekee Rei. Ja toistaiseksi Rei on tuntunut vähintäänkin just minun koiralta. Jo pelkästään Hukka ja Rei on kuin yö ja päivä, silti pidän kummastakin erittäin paljon ja tykkään kummankin kanssa tehdä ja touhuta ts. ei ole ongelmaa pitää koirien huomiointia keskinäisessä tasapainossa.
| Lainaus: | | Mikä teille on tärkeintä pennun/koiran ominaisuuksissa sen kanssa eläessä (jos nyt fyysistä terveyttä ei oteta huomioon)? |
Hukan myötä olen oppinut arvostamaan sellaista tekijää, että koira on varma ts. ei epävarma. Toivon, etten joudu enää tekemisiin ainakaan vahvan epävarmuuden kanssa, omien koirieni kohdalla.
Haluan koiralta myös riittävän saalisvietin.
Hukan kanssa on helppoa sen vahvan laumavietin ansiosta, mutta toisaalta Reinkin kanssa on mennyt ihan kivasti, vaikka se ei niin lauma pöllö olekaan.
Yksi asia on mielestäni oleellinen. Haluan, että koira on avoin ja rohkea, mutta en toivo saavani koiraa, joka nysvää koivissa (omissa tai vieraiden) kerjäämässä rapsutuksia - tykkään, että koira käy nuuhkaisemassa/moikkaamassa ja sen jälkeen on jo huitelemassa omiaan. Hukka ja Rei täyttävät tässä kumpikin osansa, paitsi Hukka ei ole niinkään avoin ja rohkea.
Paljon lienee on tietenkin kiinni siitä, että miten koiran kanssa toimii, miten sen opettaa. Ehkä ne omat toiveet muokkaavat omaa opetusta ja koirat pääsääntöisesti muovautuvat sellaiseksi (ainakin arjen osalta) kuin niiden haluaakin olevan. Vähän niin kuin on väitetty, että pentu on kuin valkoinen lakana, jonka reunat on perimä ja sillä lakanalla voi tehdä, mitä haluaa ts. ominaisuuksia vahvistaa/heikentää ja toiminta malleja rakentaa haluamaansa suuntaan. En tiedä.
Rein kanssa on pari kertaa saanut olla tiukkana siinä (oisko kaikkiaan kaksi tai kolme kertaa), että kuka on määrännyt tahdin ja silloin olen nostanut niskasta. Kaikkiaan Reitä on kuitenkin viety mahdollisimman pitkälle positiivisesti eteenpäin, koska mulla on kutina, että joka kerta, kun siihen tartun, se pistää sen muistiin ja palauttaa joskus tulevaisuudessa. Toisin sanoen, että kyseessä olisi koira, joka pitää hallita aidosti psyykellä, fyysisesti sitä ei hallita.
Paljon on saanut miettiä omia liikeratoja, että on onnistunut niillä vahvistamaan oikein jne. Mutta on pelkästään positiivista ja haasteellista, suorastaan nautinnollista, että joutuu herättelemään aivojaan. Suuresti olen nauttinut siitä, että tuo on laittanut miettimään asioita uudestaan ja kyseenalaistamaan omaa itseäni sekä samalla myös luottamaan jossain jutuissa selittämättömään fiilistuntumaan (moni on kyseenalaistanut pehmolinjani tuollaisen uroksen kanssa, mutta itse en koe siinä mitään ongelmaa vaan todella uskon, että tähän asti homma on mennyt, kuten on ollut hyvä mennä).
Pakko tunnustaa, että en koskaan olisi uskonut selviäväni näinkään pitkälle. Omat ajatukset jo tuosta otuksesta pelkästään muuttuu jatkuvasti, kun ensin luulin sen olevan herkkä ja nyt en näe herkkyyttä oikeastaan missään. Se ei kunnioita, mutta se tottelee ja haluaa tehdä minun kanssa. Kaikin puolin jännittävää ja opettavaa touhua, eikä sanat riitä kertomaan, miten paljon tästä kaikesta nautin!
Koska uskon paljon ohjaajan vaikutukseen siinä, millainen koirasta tulee, niin suurella innolla odotan, mitä E-pentueen jäsenistä tulee, kun silloin joulukuussahan ne oli aika tasaista sakkia. Itse olin positiivisesti erittäin yllättynyt niiden tasaisuudesta.
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Kes Hel 14, 2007 8:57 am |
|
|
Eboli
Site Admin
Liittynyt: 09 Hel 2007
Viestejä: 329
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
Aivan loistava keskusteluaihe! Minä myös olen ihan samoja pohtinut itsekseni! Nyt kun vielä osaisin kirjoittaa ajatukseni tähän niin että toisetkin ne ymmärtäisivät...
Ihan ensisijaisesti, johtuen ennenkaikkea tämänhetkisestä perhetilanteestamme (siis että minulla on nyt 5kk vauva), on minulle ehdottomasti tärkeintä että arki ns. normaali elämä sujuu koiran/koirien kanssa hyvin. Tia tämän kiteyttikin jo hyvin.
| Lainaus: | Arjen, jossa voi nauttia koiran seurasta, ja jossa koira nauttii omistajansa seurasta.
Yhteiskuntakelpoinen, pirteä, tasapainoinen ja hyvin käyttäytyvä koira.
|
Kuitenkin toivon koiraltani tiettyjä luonteenpiirteitä jotta koiran kanssa voi myös tehdä asioita, oikeasti harrastaa. Meillä kun on kotona jo tämä Eetu, (isännän koira) aika matalaviettinen sohvaperuna jonka kanssa on vaikea tehdä mitään kun se ei oikein tunnu istuvan siihen käyttökoiran muottiin eikä sen kanssa voi oikeastaan kuin lenkkeillä ja heittää palloa, niin tärkeää oli että minulle hankittavassa koirassa olisi enemmän potkua.
Vaikka minulla koko ikäni on koiria ollut, ja Lilli on kolmas saksanpaimenkoirani (jos nyt sitä Eetua voi omaksi laskea) pidän itseäni sen verran kokemattomana kuitenkin etten uskoisi pärjääväni kovan koiran kanssa. Siis ohjaajakovan. Tietynlaista kovuutta kyllä vaadin tai toivon koiralta (en tiedä onko kovuus oikea termi) koska tiedän olevani vasta-alkaja tässä koulutus/treenaamis asiassa ja teen vielä paljon virheitä koiran kanssa, on aika tärkeää että koira on tarpeeksi kova antamaan anteeksi tekemäni virheet. En tiedä osasinko tuota selittää niin että muutkin sen ymmärtävät... Ja vieteistä taasen, kuten Riitta kirjoitti
| Lainaus: | | huomioiden, että vertailukohtana on Hukka eli en osaa sanoa, että mikä Rein vietikkyys on nähden johonkin erittäin vietikkääseen yksilöön, en edes pysty sanomaan, että onko Rei sellainen itse |
sama pätee myös minun vertailukykyyni Lillin suhteen. Koska molemmat aiemmat sakumaanikot ovat olleet geelejä Lilli tuntuu tykiltä ja minun on vaikea arvioida sen viettejä keskiverto käyttökoiraan verrattuna.  Itse pidän kuitenkin Lillin innokkuudesta, siitä että se on AINA valmis touhuun, koskaan ei sitä tarvitse houkutella mukaan, se syttyy hetkessä! Uskon että Lillissä on ainesta vaikka mihin, kun vaan minä itse osaisin hoitaa oman osuuteni. Hamassa tulevaisuudessa siintää toivo mahdollisista kokeisiin osallistumisista...
Pidän koirassa myös siitä että se on rohkea, itsenäinen ja itsevarma. Nämä(kin) toiveet Lilliä täyttää 100%:sti, vaikkakin se vaati pientä sopeutumista minulta ensialkuun, en ollut tottunut siihen että koira tosiaan voi jo noin nuorella iällä olla sellainen. Harvassa on ne kerrat kun Lilli on edes nostanut karvojaan vaikka vastaan on tullut ties minkälaista räkyttäjää tai rähisijää, sitä ollaa vaan hienosti jatkettu matkaan ja se siitä.
Nyt heräsi vauva, nettiaikani päättyy... 
|
|
Viimeinen muokkaaja, Eboli pvm Kes Hel 14, 2007 11:13 am, muokattu 1 kertaa
_________________
Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Kes Hel 14, 2007 10:46 am |
|
|
Elisa
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 910
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
Noh samoja ajatuksia mullakin kuin Katjalla.
Tuosta vietistä vielä: meidän Ellin viettiä kehuttiin viimeksi alaosaston kentällä ja jopa sanottiin, että viettiä voisi hiukan hillitä (tätä ennen eivät ole sitä myöntäneet ) ennen kentälle tuloa, ja mitä tota Lilliä nyt on katsellut, niin kyllä siinäkin tota virtaa on vaikka muille jakaa.
Meillä alaosaston pentukouluttajat sanoi, että jos kaikilla olisi vietit kuten Ellillä, niin kouluttaminen olisi helppoa :? - tulisivat katsomaan mun käsivarsia jotka on kuin pakanamaan kartat (nauraa).
|
|
_________________
"She is your friend, your partner, your defender, your dog. You are her life, her love, her leader. She will be yours, faithful and true, to the last beat of her heart. You owe it to her to be worthy of such devotion."
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Kes Hel 14, 2007 11:13 am |
|
|
Eboli
Site Admin
Liittynyt: 09 Hel 2007
Viestejä: 329
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
Hei tuohon Gitan kirjoitukseen on pakko vielä vastata vaikka kauppaan pitäisi olla jo menossa kovaa kyytiä kun Teemu nukkuu jo vaunuissa.
Oli jotenkin hupaisaa ja minä tietysti ihan polleana (ihan kuin se nyt minun saavutus jotenkin olisi) kun palasin, samaisissa alaosaston treeneissä kuin Ellikin oli, viemästä Lilliä autoon ja siinä toisen koirakon treenejä purettiin ja kuuntelin sitten siinä vieressä kun kouluttaja kertoi että jokainen puru leluun laskee viettiä, max. 3 purua/ kerta ja osoitti sitten minua ja sanoi "Paitsi ton koira, se saa roikkua lelussa kiinni vaikka koko ajan ja se ei silti laske koiran viettiä." Jesh!! Tätä minä hain ja nyt sitä sain!! Vietikäs koira siis!
|
|
_________________
Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Kes Hel 14, 2007 11:25 am |
|
|
|
Mä olen toistaiseksi treenannut itsekseni, kun alaosasto on ollut tuhottoman pitkällä tauolla, mutta pariviikkoa sitten torstaina Rei kävi pitämässä hauskaa maalimiehen kanssa, joka totesi, että ihan hyvälle se vaikuttaa (mitä sitten ikinä tarkoittaakaan). Huomenna toivottavasti saadaan uusinta ja toivottavasti saan kommenttia myös meidän keskinäisestä saalispelleilystä.
Tuli muuten vastaan taas tilanne, jossa hihnattomasta elämästä on haittaa, saaliilla rättileikeissä panta painaa inhottavasti henkirööriä - pitää varmaankin koittaa katella jostain leveä panta, Hukallakin on puruissa vastaavasta syystä saalispantana hyvin leveä nahkapanta, niin henkikin pystyy kulkemaan. Mutta mistä löytyy leveä panta kokoa kirppu? :?
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Kes Hel 14, 2007 2:23 pm |
|
|
Elisa
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 910
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
|
Ainakin Ellille löytyi tuolta Mustista ja Mirristä Hurttatuotteen nahkapanta, jossa on vielä kaupanpäälle heijastinauhakin
|
|
_________________
"She is your friend, your partner, your defender, your dog. You are her life, her love, her leader. She will be yours, faithful and true, to the last beat of her heart. You owe it to her to be worthy of such devotion."
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Elo 02, 2007 4:35 pm |
|
|
Ezio
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 850
:
Paikkakunta: Jyväskylä
Items
|
|
Vanhojen ketjujen esille kaivuuta part 1 
Ovatko ajatukset/mietelmät aihetta kohtaan porukalla muuttuneet? Ovatko koiranne muuttuneet suuntaan tai toiseen?
Mitenkäs muilla, jotka eivät ole vielä ketjuun vastanneet, ovatko heidän mielipiteensä nyttemmin millaiset?
Piti palata itseni ihan lueskelemaan mitä sitä tulikaan sanottua tuolloin, itseasiassa vain puoli vuotta sitten! Paljon on koira meillä ainakin muuttunut sittemmin noiden aikojen huomioiden, mutta omat näkemykset lienevät pysyneet vielä samoina, joten aivan tuuliajolla tässä ei ilmeisesti ollakaan Noh muutoksia kuitenkin "yllävannottuun" sen verran, että nykyäänhän ei aivan ja vain pelkästään positiivisesti vahvistaen koiraa kouluteta, mutta pääsääntöisestihän tässä edelleen positiivisesti vahvistellaan osattujen asioiden hiomisia lukuunottamatta
Kertokaahan ihmeessä kuulumisia muualtakin, on niin hiljainen tämä palsta nykyään
Aihetta hivenen sivuten, mutta Juku nostaa siis jo jalkaa! Ihan joka päivä  Siit on tulossa äijjä. 
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Tor Elo 02, 2007 9:51 pm |
|
|
Sylvi
Liittynyt: 14 Hel 2007
Viestejä: 372
:
Paikkakunta: Helsinki
Items
|
|
Hyvä aihe!
Minulle henkilökohtaisesti arjen sujuminen ja "kemioiden kohtaaminen" on tavallaan itsestään selvyys, en lähde sitä tieten tahtoen hakemaan pentua valitessa vaan ensisijaisesti haluan pennun jossa on potentiaalia juuri niihin harrastuksiin joihin olen sen kanssa aikuisena tähtäämässä.
Ne koirat jotka minulle ovat pentuna tulleet, olen kasvattanut niin että arki niiden kanssa sujui ongelmitta eli niin että minä olin arkeen niiden kanssa tyytyväinen. Ottaen tietenkin huomioon kunkin rotuominaisuudet ja luonteenpiirteet.
Näiden nykyisten kolmen kodinvaihtajan kanssa on tehty eri tavoin töitä jotta arki sujuu hyvin, mutta olen ottanut huomioon myös sen mihin niiden kanssa tähtään harrastuksissa.
Ensisijaisesti kaikki koirat jotka minulla on olleet/ovat tällä hetkellä, ovat olleet karvaisia kavereitani, sitten harrastuskavereita kuitenkin niin että koska olen panostanut koiran kanssa harrastamiseen paljon aikaa ja rahaa, niin kyllä pentua valitessa ensin kysyn kasvattajalta ne ominaisuudet omaavan pennun joita olen hakemassa. Sitten katsotaan josko se pentu/pennut ja minun kemiat kohtaa ja sitten joskus tehdään kompromissejäkin kunhan vain on itse sitten tarkasti selvillä mihin ko. pennun koulutuksessa pitää kiinnittää enemmän huomiota.
Mielestäni on hyvä itselleen tiedostaa mitä koiraltaan haluaa, onko menossa harrastamaan jotain tiettyjä lajeja vai haluaako kivan kotikoiran ja harrastella sen kanssa jotain pientä kivaa.
Esimerkiksi minä en tee mitään suojeluun hyvät ominaisuudet omaavalla koiralla koska en aio ko. lajia koskaan harrastaa muuten kuin penkkiurheilijana katsomon puolelta. Jollekin toiselle taas em. ominaisuudet omaava koira on ihan passeli ja sellaisia ominaisuuksia joita minä haluan koiralta ovat ehkä hänelle ei niin toivottuja.
Eli lyhyesti mun koirat on mun mussukat, treenattiin niitä tai ei. 
|
|
|
|
|
|
|
| - Lähetetty: Per Elo 03, 2007 7:55 am |
|
|
Elisa
Liittynyt: 12 Hel 2007
Viestejä: 910
:
Paikkakunta: Vantaa
Items
|
|
| Sylvi kirjoitti: | | Eli lyhyesti mun koirat on mun mussukat, treenattiin niitä tai ei. |
.
Näin meilläkin.
Edelleenkin olen Ellistä samaa mieltä kuin ennekin, eli sitä ei pidä ihan tappiin hetsata tai se menee koulutusalueensa yli. Pikemminkin mun on pitänyt opetella rauhoittumaan, jotta saan koiran pysymään kasassa.
Meillähän koira on myös ensisijaisesti mun kaveri - myös harrastuksissa, koska en mitään muuta harrasta kuin koiraa
|
|
_________________
"She is your friend, your partner, your defender, your dog. You are her life, her love, her leader. She will be yours, faithful and true, to the last beat of her heart. You owe it to her to be worthy of such devotion."
|
|
|
|
|
|
