Koiramainen keskustelupalsta

RULLAKOIRA RULES !!! banana

Ezio; Rullalle opettaminen EI ole helppoa, itseasiassa, jos koiralla vaan on haukkumistaipumus niin se se vasta helppoa onkin.
Taitaa olla enemmänkin niin et Isäntä haluaa päästä helpommalla Mr. Green

Aatelkaa nyt muakin, Intvaliidia new_silly

oon aikasti sisukas kun siel mettäs koiran peräs juoksen cactus_man

Mutta pysyypähän ainaskin jonkinlainen peruskunto! Rolling Eyes

Dodiin. Elli osaa nyt sitten haukkua - siis todella haukkua eikä kiljua - kun mä sitä käsken, ilman liinaa ja mitään. Vielä kiljuu maalimiehellä tai siis pitää kimeetä piipitystä, mutta eiköhän se tuolta tule pikkuhiljaa.

Opetettuhan tuota on siten, että on liina ollut kireällä ja turhaumalla saatu se haukkumaan. Nyt on sitten oppinut jo käskysanan, ettei liinoja tarvitse pitää. Namia kyllä olen vielä kädessä pitänyt palkkana.

^ Hieno juttu! thumbs up

Oletteko muuten millaisia harjoituksia teidän hakuporukalla nykyisemmin tehneet pennuille hakumetsällä?

Kaikki etenee ihan pennun mukaan!
Onko pentu sosiaalinen, erkaneeko se omistajasta, onko sillä saalisviettiä, millainen palkkaustapa ( namu / patukka ym. )
Aluksi totutetaan ihmisiin metsässä, et ne on sit KIVOJA!!!
Sit aletaan ottaan peräänlähtöjä, sit haamuja ym. ym.
Tuu mukaan ehottomasti, meil on aina hurjan hauskaakin siinä harjoittelun lomassa.
banana

Kyllä Tiia ja Juku varmaan tulisikin...niillä on vaan pikkuisen pitkä treenimatka.

Tuohon kysymykseesi, niin Ellillä ollaan otettu sekä valmiita pistoja että haamuja vaihtelevasti.

Nyt sitten ollaan alettu haukuttamaan maalimiehen luona - ei vielä suju kovin hyvin. Tehtykin on vasta 2 kertaa, mutta kyllä se siitä Very Happy

Mä en ole ottanut koirilleni haamuja, näkölähtöjä tms. Enkä myöskään aio ottaa. Mä en halua homman perustuvan omilla koirillani tippaakaan näköön vaan pelkästään hajuun.

Ei se ensiharjoituksissa tiedäkään, siellä se oppii, että mitä sieltä metsästä voi löytää. Esim. Kirpun ensimmäiset harjoitukset olivat sellaiset, että maalimies kiersi kaukaa takakautta tallaamattomaan metsään, minä lähdin koiran kanssa köpöttelemään hissuksiin maalimiestä kohti, jota koira siis ei nähnyt, eikä se olemassa olosta tiennyt. (Koska ei ollut tuulta, oli pakko toteuttaa treeni lähestyen.) Kun koira sitten tosi lähellä oltaessa haistoi maalimiehen ja hinkusi päästä hajun lähteelle, minä päästin liinasta irti. Koira haki maalimiehelle nenällään (maassa ei ollut hajua jota seurata, joten oli pakko käyttää ilmavainua) ja sai sieltä palkaksi ruokaa ja valtavasti kehuja. Tämän jälkeen maalimies poistui koiran kanssa takaisin lähtölinjalle. Pari kertaa treenejä ja koira oli oppinut, että sieltä löytyy ihania ihmisiä, jotka on tosi kivoja ja niillä on ruokaa ja ruokaa saa laskeutumalla makuulleen.

Tätähän koitettiin Pikkalassa toteuttaa, mutta siellä homma meni hieman käteen. Mutta sitä sattuu ja tapahtuu.

Tänä keväänä otetiin sitten yksi treeni. Tuuli kieppui vähän miten sattui, mutta koska koira on jo iso äijä eikä pieni pentu, joka tonkii innoissaan sammalia, turvattiin tuuleen. Jälleen maalimies kiersi kaukaa takakautta tallaamattomalle alueelle piiloon. Minä menin koiran kanssa lähtölinjaan ja koska tiesin paikan, jossa maalimies on (ennalta sovittu aina) saatoin hakea tuuleen nähden hyvän lähetyslinjan. Siihen sitten jäädään koiran kanssa seisoksimaan. Jos on tarvetta, otetaan pari askelta eteenpäin ja odotellaan. Jossain vaiheessa tuuli toi tullessaan ihmisen hajun, johon koira tarttui. Kun koira nuuskutteli ilmaa keskittyneenä ja oli lukinnut lähtösuunnan, se päästettiin menemään ja sinnehän se paineli ilman hajuvanaa myöden suht suorilla maalimiehen luo. Saaden palkkansa totuttuun tapaan.

Valtavasti on tekemistä ennen kuin edes alan havitella ilmaisua. Ja kun meidän treenitahti haun suhteen on tosiaan tämä mikä on (tuon keväisen jälkeen ei olla treenattu taas yhtään), niin sekin hidastaa. Mutta mä en ota ilmaisua mukaan ennen kuin koira on oppinut tekemään kauniit hakupistot.

Ja meillä tosiaan maalimies tuo koiran metsästä, en minä. Kun koira on löytänyt maalimiehen, minä menen löydölle, käyn kehumassa koiraa, jonka huomion maalimies pitää intensiivisesti itsessään. Sitten maalimies lähtee viemään koiraa keskilinjalle koira vapaana siten, että hän pitää koiran huomion edelleen intensiivisesti itsessään. Minä vain kuljeksin mukana. Keskilinjalla sitten otan koiran, palkkaan sen vielä ja sitten lähdetäänkin ihmettelemään, että löytyisikö metsästä vielä lisää ihania ihmisiä. Näin koiralle luodaan idea kauniista hakupistosta sen sitä itse huomaamatta seuraavan kaavan tapaisesti.

kaavio

Ja koira ei siis koskaan näe, että metsään menee ihmisiä. Eikä sitä koskaan auteta haamuilla ja vielä vähemmän äänellä. Se oppii, että metsässä ei mikään muu auta kuin nenä ja ilmavainu. Mutta kuten todettu, niin tapoja on miljoonia.

Kyllä sieltä jotain pihinää lähtee - sittenkin! a_smitten