Koiramainen keskustelupalsta

Nyt on etsinnässä Tinkalle ja mulle kouluttajaa, joka tietää juurikin saksanpaimenkoirista. Olen Alman kanssa huomannut että sen kanssa saa yleensä hyviä vinkkejä rotuihmisiltä - ei niiltä bortsu tyypeiltä, jospa saksanpaimenkoirankin kanssa olisi näin? Vinkkejä hyvistä (agility) kouluttajista otetaan vastaan!

Kysy B:ltä Very Happy

jos ei Birgitalla ole aikaa, niin hän varmaankin tietää ainakin, kenen puoleen kääntyä.

Liputtaa Jossun puolesta - jos hällä vaan on siellä valiotehtaalla aikaa.. Laughing

Aika vähän tuntuu saksanpaimenkoiria näkyvän lajissa "huipulla". Selaamalla koiranettiä voisit löytää joitakin esim lajissa valioituneita (?) ja sitten vaan rohkeasti omistajia tavoittelemaan. Eri asia sitten onko kellään aikaa ja halua todellisuudessa auttaa.

Laitappas Tinkasta jotain videopätkiä joskus näytille, olisi kiva nähdä millaista vauhtia f-pennut porhaltaa Very Happy

Viimeinen muokkaaja, Ezio pvm Maa Hel 02, 2009 1:43 pm, muokattu 1 kertaa

Niin, ja semmoinenkin tuli vielä mieleen, että siis kyllähän näissä saksanpaimenissakin löytyy niin eri tyylillä pelaavia koiria, ettei sinänsä ne koulutustavat käy aina yksyhteen kaikkien kanssa.

Olennaista on myös ihan se että agikouluttaja ymmärtää että ryhmän koirissa ja yksilöissä on eroja, eikä kaikkia pyritä samalla muotilla viemään eteenpäin.
Mä olen tykännyt meidän agiryhmästä kovasti. Kouluttajalla itsellään on pari pientä ja vikkelää ava-koiraa, ja lähinnä ohjaustekniikoihin on häneltä saanut valtavasti apua, kuten myös yleiseen rataohjauksen suunnitteluun - ja nimenomaan juuri Jukun-tyyppiselle koiralle. Smile

Mä en tiedä täältä keski-suomesta yhtään agia harrastavaa saksanpaimenkoiraa, joten niiden ohjauksiin perehtyneitä ihmisiä on paha mennä täältä etsimään.

Meillä agilityssä suurimmat ongelmat on ollu viimeisen vuoden ajan liika vauhti suhteessa osaamiseen. Liika vauhti suhteessa ohjaajan osaamiseen. Suurimpina ongelmina kaahatessa rimat/kontaktit.
Ratkaisua tähän meillä haettiin ohjaajan toiminnan ja käskytyksen rauhoittamisella ja mahdollisimman vähillä spurteilla ohjaajan toimesta. Ohjaajalla kun on toisinaan tapana lähteä tarpeettomasti nousemaan itse vietissä ja pilata koiran rataa myös tällä.
Kaahaus pyrittiin saada minimiin. Hillittyä ohjaamista, silti vaatimuksissa lepsumattomuutta.
Oikeasti koulutin agia tosin pitkään tuolle koiralle pelkkä kukkahattu keikkuen päässä, ennenkuin tajusin että ei prkle toi koirahan sikailee ainoastaan noilla kontakteilla (kiitos Jossullekin silmien aukaisemisesta Laughing

), ja siihen oli puututtava.
Nyt voisin väittää ettei yhtäkään kontaktia laskeuduta alas ilman että ota-käsky pitää. Pitkät rauhat pidetty toistaiseksi kontakteilla. Vielä ei juoksukontakteihin ole ajan puitteissa tarvinnut siirtyä.

Mutta joo, nyt tässä pohdin että ilmoittaako parin viikon päähän kisoihin. Kestääkö oma pää sitä sähläämistä jälleen Laughing

Mä haluaisin kiinnittää lajin treenaamista suunnittelevien huomion siihen, että ratoja ei lähdettäis tekemään, ennenkuin koiran ohjattavuus ja keskittyminen on kunnossa. eli viettitaso ohjaajan hallittavissa ja koira kuulolla koko ajan. Silloin koira ei ääntele radalla => virheitä tulee vähemmän ja vauhtia lisää, koska koira pystyy keskittymään paremmin tekemiseen.

Eli teette heti aluksi sen, mitä Tia-raukka ;) joutuu tekemään nyt vähän vaikeamman kautta, koska koira on jo oppinut tietyn toimintamallin.

En tiedä, miten paljon ryhmien vetäjät yleensä antavat ohjaajien toimia koiran tason ja omien toiveiden mukaan, mutta jos itse menisin johonkin ryhmään, jossa "päivän aiheena" olisi vaikkapa jonkun ratapätkän tekeminen, ja koira olisi siihen nähden selvästi ylikierroksilla = ääntelee, pyytäisin saada tehdä omaa treeniä, jolla saisin ne perusasiat ensin kuntoon ja koiran toimimaan sopivalla viettitasolla.

Agility on niin hektinen laji, että temperamenttisen koiran ohjaaminen siinä on ihan oma projektinsa. Vauhti ei ole aluksi itseisarvo, vaan se, että koira oppii suorittamaan esteet oikein ja keskittyen. Sitten, kun koira tietää, mitä radalla tehdään, voi viettitasoakin nostaa. Silloin ohjaaja ja koira pysyvät molemmat ikäänkuin toistensa ja tilanteen tasalla, eikä koira koe turhautumisesta ja epätietoisuudestra aiheutuvaa levottomuutta, joka saa sen käymään ylikierroksilla ja tekee siitä radalla huolimattoman.

Musta ei ole agilitya kouluttamaan muuten kuin ihan alkeet = esteet ja jotain perusjuttuja nimenomaan koiran käyttäytymiseen ja ohjaamisen harmoniaan liittyen. Kaikki radalla ohjaamisen hienoudet ja kääntyilyvänkyrät sen sijaan pitäisi itsekin oppia Smile

.

t. Birgitta

^ Mitä vikaa on takamus edellä puuhun kiipeämisessä? Laughing

Mutta oikeasti, sen mitä on hieman seuraillut ylemmällä tasolla agia harrastelevien menoa, niin kyllä se vauhdin puute on enimmäkseen tuntunut ongelmana olevan, kun niitä ratojen nopeimpia aikoja pyritään kasata. Näin alemmissa luokissahan sillä vauhdilla ei vielä mitään merkitystä olisikaan.
Kyllä mä kuitenkin mieluummin revittelen nuoren koiran kanssa, ja tiedän mihin sillä on loppupeleissä vauhdin suhteen valmiudet, kuin alan ihmettelemään kolme vuotiaan koiran kanssa että mitähän tekis kun koira hölkkää radalla eikä sille saa riittävästi tulta hännän alle. Olkoonkin vaikka se haukkuu mennessään.

Vaikeimman kautta Wink

(ja ettei nyt jäis täysin epäselväksi niin perusteet ja esteiden näennäisen turvallinen suorittaminen opeteltiin kyllä ihan ilman minkäänlaisia hetsejä)

hmm... palkkauksen kanssa meillä on Tinkan kanssa kyllä töitä tehtävänä ja paljon. Mun moka, mutta toisaalta onhan meillä aikaa. Mun mielestä Tinka on kumminkin kuin eri koira agilityssä kuin esim. tottiksessa. Esimerkiksi "tähän" käskyn olen agilityssä saanut sen verran vahvaksi että Tinka huutaa tullessaan ainakin jos tiellä on joku siiveke mikä pitäisi kiertää, kumminkin se tekee tehtävän aina huolella. Mun puolesta se saa huutaa agilityssä niin paljon kun ääntä lähtee, mikäli tekee tehtävän nopeasti ja huolellisesti - mikäli ei, niin palataan hillitympään palkkaan (namiin) tai helpotetaan tehtävää vähän. Kepit otin viime kerralla ensimmäistä kertaa lelupalkan kanssa ja sain Tinkan sillä tavalla uimaan kepit ensimmäistä kertaa - ja no lähtihän siitä ääntäkin.

Mun mielestä kaikki pitää ensin opettaa koiralle hillitymmin ja vasta kun koira takuu varmasti osaa asian (koska silloin on aivot mukana toiminnassa paremmin) palkata se sillä parhaalla lelulla.
Perjaatteessa tavotteena on että kun vien koiran esteen eteen, niin koira on jo menossa esteelle täysiä, eli esteen arvo on nostettu todella korkealle - toisaalta tässä arvon nostossa mun pitäisi pystyä palkkaamaan paremmin...

Lähinnä mulla on ollut vaikeuksia löytää ihmistä joka tietäisi esimerkiksi käännöksien opettamisesta saksanpaimenkoiran tyyppiselle koiralle. Suurimmalla osalla kouluttajista on bortsuja tai vähintään belgejä, jotka ovat kumminkin lyhyt kroppasempia ja näin ollen kääntyvät pienemmässä tilassa ja helpommin. Mä koen että saksanpaimenkoiran kanssa saa tehdä enemmän töitä käännöksien kanssa.

Mulla olisi muutama radan pätkä Tinkan kanssa näytille, mutta kun en osaa laittaa niitä nettiin Rolling Eyes

... Oltiin vähän aikaa sitten ensimmäisissä möllikisoissa, jotta tiedän mitä harjoitella. Nyt ajateltuna kiirehdin ehkä turhaan mölleilemään, mutta tehty mikä tehty ja oli siitä paljon hyötyäkin! (Ja saatiin me kokoon taittuva ruuvimeisseli palkinnoksi Wink

!) Nyt on juurikin ollut enemmän esimerkiksi innon etsimistä esteille ja "tähän" käskyn hiomista juuri tosta möllikisasta johtuen.

^Samis. Mutta sen täytyy johtua vain harvinaisen hyvästä nimestä Laughing

Meidän agikouluttajan puolueettoman mielipiteen mukaan Jukulle toimii parhaiten takaaleikkaukset ja flipit. Niillä sille jää vähiten hukkaa käännöksiin. Riskit noissa on sitten meillä ne alaspainetut rimat jos liian hätiköiden erehtyy tekemään..

Onnittelut teille möllimenestyksestä! Kun ehdit löytää keinon laittaa videota nettiin niin täällä ainakin katsellaan suurella mielenkiinnolla Very Happy