Uutta kotia etsii Sonorian Hermia "Viki"
H-pentueeni ainoa narttu Sonorian Hermia "Viki", s. 27.5.2013 (Reikon Sankt Goar - Sonorian Fricka) etsii uutta liikunnallista kotia omistajan elämäntilanteen muuttumisen takia.

Viki on sosiaalinen, ystävällinen, vilkas ja saalisviettinen, kohtuullisen kova koira, joka soveltuu hyvin harrastuskoiraksi, mutta palveluskoirakokeiden lajivalikoimaa kaventavat synnynnäiset hajuaistiin liittyvät ongelmat. (Todennäköisesti hajuaisti puuttuu lähes kokonaan, mahdollisesti sikiöaikaisen elohopea-altistuksen takia.) TOKO:n alemmat luokat, BH, vetohiihto, vesipelastus ja agility kuitenkin soveltuvat mainiosti harrastusvalikoimaan.

Älykäs, oppivainen ja innokas tekemään. Viki on suorittanut SPL-ominaisuusarvioinnin keväällä 2015 (VIDEO). Tottelevaisuuteen sitä on koulutettu vain perusasioiden verran, eikä suojeluun tai muihinkaan lajeihin vielä lainkaan.

Keskikokoinen, perusterve koira. Syönyt sekä tuoreruokaa että kuivamuonaa (itse suosittelen kaikille koirille lihapohjaista tuoreruokaa).
Lonkat A/B, kyynärät 1/1, selkä terve (LTV0, epävirallinen).

Viki on asunut sekä omakoti- että kerrostalossa (samalla omistajalla). Ei ole pidetty tarhassa, ja läheisyys tuntuu olevan tärkeää, joten ei sovellu tarhakoiraksi. Rauhallinen kotona, osaa olla yksin, ei tuhoa paikkoja eikä hauku turhia.

Perheessä oli pentuaikana myös 2 kissaa, joita Viki niiden juostessa pyrki mielellään saalistamaan. Kissaperheessä tulee siis varautua tapakasvatukseen kissojen suhteen. Sama koskee autojen saalistamista. Toisten koirien kanssa on tullut yleensä hyvin toimeen.

Taaperoikäisiä lapsia ei juurikaan ole nähnyt, mutta todennäköisesti ei tuota ongelmia.

Viki oli kesällä 2016 koeajalla paikassa, jossa se livahti karkuun uloslähtötilanteessa ja juoksi auton alle. Viki tuli tuolloin luoksemme toipumaan, ja onnettomuudessa loukkaantunut jalka on ollut normaalikunnossa jo viime syksystä lähtien. Ortopedilta (Timo Talvio) samanlainen lausunto molemmilta käynneiltämme 22.8.-16 ja 31.10.-16: "Vasemmassa etujalassa vanha metakarpaalimurtuma hyvin parantunut."
(Tähän episodiin Vikin elämässä liittyy myös koiran hoitamatta jättäminen tuossa koeaikapaikassa, ja siitä voit lukea lisää täältä.)

Viki on näiden viikkojen aikana täällä meillä osoittautunut kotona rauhalliseksi koiraksi, jolla ei ole vaikeuksia viettää yksin pitkiäkin aikoja. Ylikiihtyminen esim. uloslähtötilanteissa on jäänyt pois, ja hoitotoimenpiteet on koko ajan saanut suoritettua helposti. Hihnassa vetäminen on työn alla, ja pahin vetäminen on jo loppunut.

Aivan aloittelijan koiraksi Viki saattaa olla hieman turhan voimakastahtoinen, vietikäs ja dominanssiin taipuvainen, joskin "selviytyi" ensimmäiset vuotensa myös nuoren parin ensimmäisenä koirana.

Vikin omistajaksi soveltuu parhaiten herkkävaistoinen ja rauhallisuuteen kykenevä, mutta periksiantamaton ihminen, jolla on jo ennestään mielelellään kokemusta vilkkaista paimenkoirista. Vikin luottamus ja kunnioitus saavutetaan viettämällä sen kanssa aikaa ja ohjaamalla sen käyttäytymistä rauhallisesti ja varmasti, dominoivalle koiralle soveltuvalla tyynellä auktoriteetilla. Pelkällä voimalla ja kovalla kurilla käsiteltäväksi Viki on liian taistelutahtoinen, eivätkä kovat otteet Vikin yhteistyöhalu huomioonottaen ole myöskään reilu tapa käsitellä sitä. Määrätietoisuuttakin sen kanssa silti tarvitaan.


Viki nauttii läheisyydestä, ja on oikealla omistajalla erinomaista seuraa missä tahansa tilanteessa.

Koska Vikillä on takanaan epäonnistunut koeaika, se ei lähde enää suoraan uudelle koeajalle, vaan sen saamiseen liittyy muutaman kerran koiraan tutustuminen ja "käyttöönottokoulutus" täällä meillä ja lähimaastossa. Autan mielelläni myös jatkossa kaikissa sen koulutukseen liittyvissä asioissa.

VIDEO Vikin SPL-ominaisuusarvioinnista 28.3.-15

Pieni videopätkä Vikistä kaverinsa kanssa elokuussa 2015:

VIDEO Viki 5 vkoa.
Se pienin, joka roikkuu toisen jalassa .

Kuvia pentuajoilta

Lisätietoja kasvattajalta (mieluiten sähköpostitse)!


 

YLEISTÄ TULEVISTA PENTUEISTA


SONORIAN - MITÄ JA KENELLE?
 


Lue jalostuskoirieni valinnasta: Kasvattajahaastattelu Saksanpaimenkoiralehdessä 1/2006

VIDEOITA KOIRISTANI JA KASVATEISTANI


KUN PENTU KIINNOSTAA:

Jos olet kiinnostunut tulevista pentueista, tutustuthan jalostuskoiriini etukäteen esim. niiden koulutuksia seuraamalla. Näin näet, millaisia ominaisuuksia tuleville pennuille saattaa olla odotettavissa, ja sinulla on paremmat mahdollisuudet saada itsellesi sopiva koira.

Ota reippaasti yhteyttä myös kasvattieni omistajiin, jotka ottavat sinut varmasti mielellään mukaan seuraamaan treenejä. Omistajien yhteystietoja löydät kunkin pentueen omalta sivulta. "Kasvatit"-sivun tapahtumakalenterista näet myös, missä päin kasvattejani on milloinkin liikkeellä kokeissa, kisoissa ym. koiratapahtumissa.

Huomioi, että astutuksen jälkeen nartut ovat treenitauolla koko tiineys- ja  pentujenhoitoajan, kunnes pennut ovat 5-viikkoisia. Liikkeellä kannattaa siis tutustumisasioissa olla riittävän ajoissa.

Pentueisiin ei oteta ennakkovarauksia, mutta tutustun pennuista kiinnostuneisiin mielelläni etukäteen esim. erilaisissa koiratapahtumissa, lenkkien tai koulutusten yhteydessä. Tule siis nykimään hihasta tai joskus mukaan treeneihin!


Koska haluan löytää jokaiselle pennulle juuri sille mahdollisimman sopivan kodin, en pidä minkäänlaista "pentujonoa", vaan alan keskustella uusista kodeista alustavasti vasta siinä vaiheessa, kun pennut ovat syntyneet. Kun olen tavannut pennuista kiinnostuneen, hän on tavannut vähintään 5 viikon ikäiset pennut, ja ollaan yhdessä todettu, että pentueesta riittää hänelle sopiva pentu, pennun ottamisesta voidaan sopia. Pennun valinta sen sijaan saattaa usein venyä 7-8 viikonkin ikään asti, kun iän karttuessa pennuista alkaa nähdä koko ajan paremmin niiden ominaisuuksia. 

Pennuista ei oteta varausmaksuja, joten pennun ottaminen on mahdollista perua vielä luovutusiässäkin, ellei se jostain syystä tunnukaan sopivalta.

Pennut luovutetaan aikaisintaan 8 viikon ikäisinä.

Tiedustelut ensin mieluiten sähköpostitse:


Pennun hintaan (1100e) sisältyy:

- En myy pentuja osamaksulla.
- Yli 12-viikkoisen pennun hintaan lisätään rokotukset ja osa ruokintakuluista.
- Yli 6 kk ikäisen pennun hintaan lisätään edellisten lisäksi mahdolliset välikuvat.
 

Koiran hankinnasta:

Panosta koiraa hankkiessasi aina pentueen vanhempiin tutustumiseen ja kasvattajan jututtamiseen, jotta saisit itsellesi mahdollisimman sopivan koiran. Saksanpaimenkoira on maailman yleisin koirarotu, ja yksilöiden väliset erot voivat olla hyvinkin suuret. Pelkäksi lenkkikaveriksi ja mukavaksi perheenjäseneksi on turha ottaa kovin energistä ja temperamenttista koiraa, vaikka sellainen sivustakatsottuna hienolta näyttäisikin. Se ei ole reilua koiraa kohtaan, ja aiheuttaa ennen pitkää ongelmia myös omistajalle.

Jos haluat harrastaa aktiivisesti, valitse terverakenteinen, toimelias koira pitäen pääasiallisina valintakriteereinä sen vietti- ja luonteenominaisuuksia (väri tai karvan pituus eivät kuulu niihin ;). Pohdi harrastusaktiivisuuttasi ja elämäntilannettasi myös pidemmällä tähtäimellä, jotta osaisit valita itsellesi sopivantyyppisen koiran. Anna kasvattajalle mahdollisimman totuudenmukainen kuva siitä, millaisiin olosuhteisiin olet koiraa hankkimassa, niin hänellä on mahdollisuus auttaa sinua valinnassa. Silloin lopputulos on sekä koiran että itsesi kannalta parempi.

Voidakseen hyvin omat kasvattini tarvitsevat turvallisen ja johdonmukaisen ohjaajan, paljon liikuntaa sekä älyllisiä haasteita uusien asioiden kouluttamisen muodossa koko 12-13 vuotta kestävän elämänsä ajan.

Kun koira tarkan harkinnan jälkeen on hankittu, siitä kasvaa hiljalleen perhelaumansa jäsen, jonka tulee saada osakseen samaa arvostusta ja uskollisuutta, jota se itsekin osoittaa. Koira ei ole pelkkä harrastusväline tai kodin pikku päivänsäde, joka hylätään ja vaihdetaan uuteen, kun ominaisuudet eivät vastaakaan etukäteiskuvitelmia tai koira ikääntyy.

Koiran pitämisessä ei saisi olla itsetarkoitus, että omistaja pääsee kaikessa mahdollisimman helpolla. Koiraa tulee hoitaa, kouluttaa ja liikuttaa koiran ominaisuudet huomioon ottaen, sen parasta silmälläpitäen. Edellytykset koiraeläimen luonnonmukaiseen käyttäytymiseen ja kunkin koiran mahdollisuudet yksilöllisten ominaisuuksiensa hyödyntämiseen tulee säilyttää mahdollisimman hyvin. Tässä muutamia esimerkkejä asioista, joissa koira joutuu kärsimään omistajansa mukavuudenhalusta: Käytösongelmat -> kastroidaan. Juoksut häiritsevät -> steriloidaan. Pentu riehuu yksin ollessaan -> häkkiin. Koirankarvoja autossa -> häkkiin. Ruoanlaitto tympii -> kuivamuonaa. Tietämys fysiologiasta puuttuu -> liikutetaan väärin. Koira käyttäytyy huonosti -> kuonopannat/ kuonokopat/ eristäminen. Omistaja ei ymmärrä koiraansa tai ei osaa muuntautua koiransa vaatimalla tavalla -> koiraa käsitellään/ koulutetaan väärin -> koira stressaantuu -> ongelmakäyttäytyminen/ terveysongelmat. 

Neuvottele ajoissa kasvattajan kanssa, jos kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan, jotta ongelmiin voidaan puuttua heti niiden alkuvaiheessa. Kasvattaja tuntee omat kasvattinsa parhaiten (paremmin kuin esim. paikallinen koulutusohjaaja), koska hän on seurannut niiden kehitystä pentulaatikosta lähtien, tuntee niiden vanhemmat, ja on kasvattanut ja kouluttanut niiden lähisukulaisia useamman sukupolven ajalta. Voimakasluonteisena ja vietikkäänä rotuna saksanpaimenkoiralle kehittyy helposti ongelmakäyttäytymistä, ellei sitä ohjata oikein pentu- ja nuoruusiässä. Myös vietikkään koiran kouluttamisessa kisakoiraksi on omat niksinsä, joita tämän tyyppiseen koiraan tottumaton ei aina kykene neuvomaan.

 

SUKUSIITOKSESTA

Kaikkien rotukoirien kasvavana ongelmana ovat erilaiset autoimmuunisairaudet. Tärkein tähän johtava tekijä on koirien sisäsiittoisuus, eli suku-/linjasiitoksen käyttäminen jalostuksessa. Sukusiitoksen käyttämistä puolustellaan lyhytnäköisesti milloin milläkin tavalla, mutta jokainen kasvattaja tietää sen riskit rodulle. Jokainen pennunottaja voi helposti tukea terveemmän saksanpaimenkoiran jalostusta tutkimalla harkitsemansa pennun sukutaulua, ja jättämällä pennun ottamatta, jos sekä emän että isän puolelta sukutaulusta löytyy läheltä sama koira. http://www.koiranjalostus.fi/seminaariartikkeli.htm

 

PENNUN RUOKINNASTA, KUIVAMUONISTA JA REHULIHOISTA

Ruokinta on liikunnan ohella merkittävin koiran terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Luonnonvaraiset eläimet ja me ihmiset voimme "kuunnella kehoamme" ja sen antamia viestejä siitä, mitä milloinkin tarvitsemme ravinnoksemme. Koirilla ei ole tätä mahdollisuutta, vaan niiden ruokinta ja sitä kautta terveys on kokonaan meidän omistajien vastuulla. Siksi koiran ruokintaan kannattaa panostaa.

Yksi tärkeimmistä asioista pyrittäessä kasvattamaan pennusta luustoltaan terve aikuinen on ruoan oikea kalsium-/fosforisuhde sekä koiran kasvuvauhti. Käytettäessä pennun ruokintaan pelkkää kuivamuonaa yksi perusongelma on se, että jos ruoka on kovin kalkki/fosforipitoista ja pentu hyvin energinen, liikkuu paljon ja siis myös syö paljon, se saa näitä kivennäisiä liikaa. Jos taas ruoka on kovin kivennäisköyhää ja pentu sattuu olemaan energiankulutukseltaan sieltä rauhallisemmasta päästä, kivennäisten määrä voi jäädä liian vähäiseksi. On siis melko lailla onnenkauppaa, onko valittu kuivamuona juuri omalle pennulle sopiva. Jos kuivamuonan ravintoainesisältö sattuu sopimaan juuri sen oman pennun energiankulutukseen, tuloksena on terve pentu, jos taas ei, lopputulos voi olla jotain ihan muuta.

Kun pentu ruokitaan edes osittain tuoreruoalla, vitamiini- ja kivennäistasot on helppo Ravitsemuspalvelun avulla tasapainottaa juuri omalle koiralle sopiviksi riippumatta kuivamuonan merkistä. 

Pennun sopiva kasvuvauhti arvioidaan odotettavissa olevan aikuispainon perusteella, ja sen avuksi löytyy seurantataulukoita esim. internetistä tai kirjallisuudesta. Kasvattieni painon kehitystä seurataan näiden pohjalta laaditun pentukohtaisen kasvukäyrän avulla.

Eläinkauppojen rehulihoista sen verran, että itse suosittelen omille kasvateilleni ruokinnassa käytettäväksi ihmisille tarkoitettuja lihatuotteita, koska eläinkauppojen lihoihin on käytetty teuraseläimistä ne ruhon osat, joissa proteiini ei ole yhtä hyvälaatuista, vaan suurelta osin ns. sidekudosproteiinia. 

Usein eläintuotteita käytetään niiden halvemman hinnan takia, mutta koska em. huonomman proteiinin laadun lisäksi rehulihojen proteiinipitoisuus on pienempi kuin ihmisille tarkoitetussa lihassa, niitä on samojen ravintoarvojen saavuttamiseksi annettava määrällisesti enemmän, ja pennulle on niitä käytettäessä joka tapauksessa annettava lihasten rakennusaineeksi ja rasvaprosentin pitämiseksi oikealla tasolla jotain "ihmispuolen" rasvatonta proteiinia. Vaikka eläintuotteet ovat kilohinnaltaan edullisempia, niin samoja ravintoarvoja (esim. ruoan korkea proteiiniprosentti) tavoiteltaessa lopputuloksen hintaero rehulihoja/pelkkiä ihmislaatuisia lihoja käytettäessä kutistuu usein lähes merkityksettömäksi.

 

ONKO MIKROSIRU TURVALLINEN TAPA TUNNISTUSMERKITÄ KOIRA?

Useissa tutkimuksissa on eläimiltä, erityisesti hiiriltä löydetty epäilyttävässä määrin pahanlaatuisia kasvaimia, joiden on katsottu aiheutuneen mikrosiruista.

Täältä löytyvät linkit Katherine Albrechtin täydelliseen raporttiin ja lyhennelmään siitä:
http://www.antichips.com/cancer/index.html

Raportissa (s. 45) on esim. tällainen koiranomistajille suunnattu kappale:

"There have been no large-scale, statistically valid, clinically controlled, experimental studies involving microchip implants in dogs and cats, so we know very little about their long-term safety. However, the fact that we have not seen an epidemic of cancers in pets would suggest that only a small number will be impacted. As the chip-removal procedure is likely to be both costly and invasive, pet owners may wish to leave the implanted microchips intact within their animals unless a problem surfaces.

Owners of pets that have been implanted should regularly check the area for any abnormal lumps or swelling. If something unusual is found, it should be reported immediately to a veterinarian, and tests should be done to rule out cancer. The pet owner may be the key to detecting a problem in the early stages and saving the life of a pet. In the two cases where dogs developed tumors around and attached to implants, it was the owners' astute eye and probing fingers that found it, not the veterinarian. The only indication that there was a problem was the lump; all other laboratory tests came back within normal ranges.

If a pet is not currently microchipped, it may be best to keep it that way. It is the opinion of this researcher that all further implantation of pets should be halted until the existing population of chipped dogs is carefully assessed for adverse reactions, including cancer. There are other ways to ensure a pet is returned to its owner in the event it goes missing."

- Lähde: Microchip-Induced Tumors in Laboratory Rodents and Dogs:
A Review of the Literature 1990–2006 by Katherine Albrecht, Ed.D. http://www.antichips.com/cancer

Lukemani perusteella en ole vakuuttunut sirujen turvallisuudesta. Toivottavasti asiaa tutkitaan lisää.