Taustatietoja kasvattajasta:

Saksanpaimenkoiraharrastukseni alkoi vuonna 1990, jolloin hankin ensimmäisen koirani Harriet Läikkeeltä Vincos-kennelistä. Nasse oli lahjakas kaikessa, mihin yhdessä ryhdyimme, ja ehkä juuri siksi koulutinkin sitä innokkaasti. Nassen ollessa hieman yli vuoden ikäinen silloinen koulutusohjaajani sanoi sen olevan pian jo valmis kilpailemaan, ja siitäkös sitten innostuttiinkin! Itse en ollut koskaan pk-kisoja nähnytkään, mutta vuoden kuluttua Nassella oli koulutustunnukset YK3, HK2, JK2, VK2, raunioilta peruskoe, ja lisäksi TOKO VOI ja AGI 1. Myöhemmin tehtiin vielä HK3, AGI 2 ja suoritettiin raunioilla loppukoe.

Tuolloin 1990-luvun alussa ns. viettikoulutus oli juuri rantautunut Suomeen, mutta koska Nasse oli erittäin temperamenttinen ja vietikäs koira jo valmiiksi, sille ei sopinut kentillä käytetty viettitason äärimmäiseen nostamiseen perustuva koulutustapa. Niinpä treenailimme aika paljon itseksemme tai ystävien kanssa, aina välillä sääntökirjoja tavaten ;). Temperamenttisten koirien kasvatus- ja koulutustapoja "erikoistuinkin" sitten pohtimaan melko pitkään, koska vasta 2010-lukua lähetyttäessä koulutukseen liittyvät keskustelut ja ongelmat ovat alkaneet kuulostaa minulle tutuilta, kun vietikkäiden harrastuskoirien määrä Suomessa on selvästi lisääntynyt.

Toimintani saksanpaimenkoirien parissa painottuu edelleen koirien kouluttamiseen ja niiden kanssa harrastamiseen. Lajivalikoimani on laaja, koska mielestäni on antoisaa saada seurata ja kehittää saksanpaimenkoiraa omimmillaan: nopeasti oppivana monitaiturina, joka selviää helposti lajista kuin lajista. 

Koirien kanssa puuhailusta jaksan innostua joka päivä uudelleen, koska näen koirien nauttivan ja jatkuvasti kehittyvän harjoitusten edetessä. Saan myös arvokasta tietoa koirieni ominaisuuksista ja koulutettavuudesta jalostusta ajatellen, koska jokainen laji vaatii koiralta hieman erilaisia asioita. 

Kilpailullisesta historiastani huolimatta pidän kaikessa koiraharrastuksessa tärkeimpänä koirien fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista. Koska itselläni on myös kilpaurheilutaustaa, olen omakohtaisesti "päässyt" toteamaan, miten ja miksi urheiluvammoja syntyy. Pyrin säästämään koirani niiltä oikealla ruokinnalla ja vaihtelevin liikuntaharjoittein (pitkäkestoinen liikunta/ lihaskestävyys/ lihasvoima), unohtamatta verryttelyä ja lihashuoltoa. Hengitys- ja verenkiertoelimistö, lihakset, jänteet ja hermosto tarvitsevat kaikki monipuolista rasitusta pysyäkseen hyvässä kunnossa pitkään.

Useiden eri lajien harrastaminen säästää myös koiran fysiikkaa, koska lajit kuormittavat koiran kehoa eri tavoin. Tekemällä paljon erilaisia asioita koira pääsee myös kunnolla "toteuttamaan itseään" käyttäen kaikkia olemassaolevia ominaisuuksiaan. Omat koirani ovatkin iästä ja jalostuskäytöstä riippumatta 10-ottelijoita, joiden edistymistä eri lajeissa seuraan harjoituspäiväkirjan avulla.

Koska koirani ovat harrastuskoiria, kahdenkeskinen aika ohjaajan kanssa ilman muun lauman läsnäoloa on tärkeää. Tästä syystä itselläni on mukana sekä lenkeillä että treeneissä lähes poikkeuksetta vain yksi koira. Kaiken harjoittelun kaukaisena päämääränä siintävät itselläni aina kisat, mutta ei em. asioista tinkien. Siksi koirani saavatkin kymmenen eri lajin harrastajina odottaa kilpailu-uransa alkamista melkoisen kypsään ikään :)..

Vaikka toimin nykyisin myös kasvattajan ominaisuudessa, niin omat koirani ovat minulle tärkeitä ennenkaikkea yksilöinä. Koulutan koiriani ja opetan niille uusia asioita ensimmäisistä elinviikoista lähtien aina siihen saakka, kunnes koiran luonnollinen elinkaari on kuljettu. En luovu yhdestäkään koirastani enkä myöskään treenaa sitä muita vähemmän vain siksi, että siitä on tullut vanha, tai ettei se jostain syystä sovellu jalostus- tai kilpailukäyttöön. Kun treenataan koiran suorituskyky huomioon ottaen, koiran on onnistumisten kautta mahdollista kokea itsensä tärkeäksi laumanjäseneksi ja "työntekijäksi" iästä ja kunnosta riippumatta.

Koska terveys ja elinvoima yhdistettynä hyviin käyttöominaisuuksiin ovat minulle aktiiviharrastajana tärkeimmät jalostustavoitteet, olen erityisen iloinen siitä, että olen jo itsekin päässyt nauttimaan työni tuloksista esimerkiksi kilpailemalla pk-lajien lisäksi menestyksekkäästi niinkin rankassa lajissa kuin agility kolmella omalla kasvatillani samanaikaisesti, koirien ollessa iältään jo 11-, 9- ja 7-vuotiaita. Kesällä 2018 kilpailin 13-vuotiaalla jalostusnartullani agilityn rotumestaruuskisoissa, eikä voittokaan ollut kaukana :).

On myös ollut jännittävää seurata kasvattien etenemistä SM- ja MM-tasolle aina mestaruuksiin saakka jälki- ja pelastuskoirakokeissa sekä agilityssa, ja kilpailemista rodunomaisen kokeen (suojelu) ylimmässä luokassa. Yhtä iloinen olen aina myös niiden kasvattieni puolesta, jotka saavat elää pitkän iän rakastettuina perheenjäseninä, vaikka harrastaminen tapahtuu koiran ja omistajan iloksi ilman korkeita kisatavoitteita.

Koiranpidossani olen "luomulinjalla", ja siksi koirani ruokitaan tuoreilla, ihmisravinnoksi kelpaavilla raaka-aineilla. Koirani oleskelevat sisätiloissa ja aidatulla pihalla vapaasti toistensa ja perheenjäsenten kanssa. Koiran tapakasvatuksessa pyrin soveltamaan luonnon omia keinoja: rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Eläinsuojelullisesti arveluttavia keinoja en hyväksy ollenkaan. Näitä ovat esim. koirien pitäminen pienissä häkeissä tai kuonokopan käyttö niiden jäädessä yksin kotiin sekä koulutustavat, jotka eivät ns. kestä päivänvaloa. Välillä koirien tapakasvatuksessa tarvitaan silti tiukkaakin auktoriteetin käyttöä, eikä kasvattamani saksanpaimenkoira sovellu omistajalle, jolle tämä tuntuu kovin vieraalta.

Kasvatustyöni lähtökohta oli saada itselleni saksanpaimenkoira, joka soveltuu kaikkiin harrastamiini lajeihin, ja sama perusajatus tulee säilymään myös jatkossa. Juuri soveltuvuus moniin eri tehtäviin on tehnyt saksanpaimenkoirasta aikojen saatossa ylivertaisen palveluskoiran, ja rodun monipuolisia käyttöominaisuuksia haluan itsekin vaalia. 

Päämääräni on kasvattaa kaikilta ominaisuuksiltaan työhaluisia ja -kykyisiä, myöhäiseen ikään hyväkuntoisia koiria, jotta niiden tulevat omistajat voisivat nauttia tästä harrastuksesta yhtä paljon kuin minä :).

- Palveluskoirakokeet: Jälki-, haku-, viesti- ja yleiskokeen (nyk. etsintäkoe) voittajaluokka
- Pelastuskoirakokeet: Raunioilla pelastuskoirien loppukoe ja PERA-A
- Muut: Tottelevaisuuskokeiden voittajaluokka, agilityn 3-luokka ja vesipelastuksen alokasluokka
- Tulokset ja koulutustunnukset HK3, YK3, JK2, VK2, PERA-A, RAUNIOT LOPPUKOE,
  TOKO VOI, AGI 3, VEPE ALO
- Piirinmestaruuspronssi yleiskokeessa
- Treenattaviin lajeihin kuuluvat mainittujen lisäksi suojelu, vetohiihto ja meripelastus.

- SPL-kasvattaja (palkittu v. 2010 panostamisesta kasvattien terveysasioihin)
- Suomen Palveluskoiraliiton koulutusohjaaja
        - Eri lajien koulutusryhmien vetämistä vuodesta 1995 
- Saksanpaimenkoiraliiton koulutusohjaajakurssi 1
- "Puolivalmis" agilitykoulutusohjaaja (harjoittelut tekemättä)
- Suomen Palveluskoiraliiton koe- ja luonnetestitoimitsija
- Pätevöity kehäsihteeri (kielet: englanti, ruotsi, saksa, ranska)